Tyttäreni on neljätoista vuotias.
Hän kertoi minulle juuri äsken , että on kärsinyt ns. poissaolokohtauksista niin kauan kuin muistaa.
Eli päähän tulee outo tunne ja hän on aivan kuin poissa muutaman sekunnin ajan.
Nyt näitä tuntemuksia on tullut useammin?
Onko kysymyksessä epilepsia, pitäisikö tytär laittaa tutkimuksiin.
Hän sanoi, ettei nuo tilanteet häntä haittaa, eikä sitä edes kukaan huomaa.
Mitä pitäisi tehdä?
Voiko tilanne pahentua?
Vai antaako asian vain olla?
Hän kertoi minulle juuri äsken , että on kärsinyt ns. poissaolokohtauksista niin kauan kuin muistaa.
Eli päähän tulee outo tunne ja hän on aivan kuin poissa muutaman sekunnin ajan.
Nyt näitä tuntemuksia on tullut useammin?
Onko kysymyksessä epilepsia, pitäisikö tytär laittaa tutkimuksiin.
Hän sanoi, ettei nuo tilanteet häntä haittaa, eikä sitä edes kukaan huomaa.
Mitä pitäisi tehdä?
Voiko tilanne pahentua?
Vai antaako asian vain olla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
joo, suosittelen ajan varaamista lääkärille. Epilepsia saattaa olla kyseessä. Onko suvussanne epileptikoita jo ennestään? mikäli on, saattaa yksi tulla joukkoon.
Meillä ei ole epileptikoita suvussa.
Ainoa jolla todettiin lapsuudessa lievä epilepsia oli sisareni tytär ja hän sai nämä kohtaukset aina kun hermostui.Nykyään hänellä ei enää ole mitään.
Tyttäreni sanoo, että noita poissaolo tuntemuksia on ollut niin kauan kun hän muistaa, nyt vain tuli puheeksi.
Voivatko nuo kohtaukset pahentua jos ei ota yhteyttä lääkäriin.
Ne eivät tunne haittaavna tytärtä. Kestävät vain muutaman sekunnin eli ns. katse sammuu hetkeksi hän kuvailee ja päässä outo tunne.
Ne eivät liity mihinkään tiettyyn stressitilanteeseen vaan tulevat kuulemma sillon kun hän on itsekseen ja ajatuksissaan omassa huoneessaan.
itse olen 20-vuotias epileptikko tyttö. Minulla todettiin epilepsia ollessani 11-vuotias. Suosittelen käyntiä lääkärillä, joka luultavasti ohjaa neurologin vastaanotolle. Asia on hyvä tutkia ja selvittää, ettei tulevaisuudessa tule mitään ongelmia.
Itselläni on lääkitys ollut 11-vuotiaasta asti, mutta tänä aikana ei mitään isoja kohtauksia ole ollut. Juuri näitä kuvaamiasi "outoja tuntemuksia" esiintyy päivittäin. Silti vietän ihan normaalia elämää, eikä kukaan huomaa päällepäin sairauttani. Meidänkään suvussa ei kellään ole aikaisemmin ollut epilepsiaa. Kannusta tytärtäsi menemään lääkäriin ja ottamaan selvää epilepsiasta. Sairaus kuulostaa ensin pelottavalta, mutta sen kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Toivon tyttärellesi ja sinulla voimia ja rohkeutta ottaa yhteyttä lääkäriin!
Tilasin ajan terveyskeskuksesta. Tuo aika on kahden viikon kuluttua.
Suosittelivat tarkastuskäyntiä.
Epäilevät myös että kyseessä saattaa olla migreeni.
Mutta eipä tutkimukset pahaa tee.
Sisareni tyttärellä on todettu epilepsia, hän on tosin jo parantunut siitä, mutta söi lääkkeitä 7 vuotiaasta 18 vuotiaaksi asti.
Nykyään ei kuulemma enää ole oireita.
Onnellinen kahden pojan äiti.
Myös veljelläni on joskus ollut epileptinen kohtaus, sitä ei tutkittu tarkemmin.
Kaippa nuo lääkärit lähettävät tarkempiin tutkimuksiin eivätkä ala hoitamaan sairautta esim. migreeninä.
Tyttäreni on saanut migreeni lääkityksen, sillä hän on aiemmin saanut ns. kohtauksia, jossa silmissä alkaa sumeta ja näkyy pilkkuja, kaikki tapahtuu kuin hidastetulta filmiltä ja pyörtyminen on lähellä, sen jälkeen on tullut kova päänsärky. Noista kohtauksista on jo pari vuotta aikaa.Lääkäri totesi kyseessä silloin olevan migreeni kohtauksen.
Nyt nuo pyörtymiskohtaukset ovat poissa, mutta on tullut usein ns. poissaolokohtauksia, jotka kestävät muutaman sekunnin.
Jos tämä todetaan epilepsiaksi, voiko siitä parantua, kuten sisaren tyttärelleni on käynyt (käsittääkseni)?
Jos se todetaan epilepsiaksi, käsittääkseni se ei koskaan lähde kokonaan pois. Minulle ilmoitettiin jo kun sairastuin, että murrosiässä lääkitystä voidaan yrittää lopettaa ja jos kohtauksia ei tule pääsisin kokonaan eroon lääkkeistä. Näin ei valitettavasti käynyt :( kohtauksia alkoi tulla lääkityksen purun yhteydessä ja palasin takaisin entisiin lääkemääriin.
Epilepsian kanssa voi elää aivan normaalia elämää, ja välillä itsekin jopa "unohdan" saitauteni. Joten tavallaan se on koko ajan taustalla läpi elämäsi, mutta se ei välttämättä ilmene mitenkään tai todella vähissä määrin. Ilmoittelehan sitten, että miten kävi lääkärissä. Yrittäkää jaksaa odotella 2 viikkoa.
Hei!
Muistan lapsuuteni kun minulla oli samanlaisia tuntemuksia ja kerroin niistä loppuen lopuksi äidilleni noin 10 vuotiaana ja minulla todettiin epilepsia. Tutkimuksiin kannattaa mahdollisimman pian mennä. Mikäli oireet todetaan epileptisiksi niin ne saada yleensä lääkkeillä hoidettua.
Olen 100 prosenttisesti aivan samaa mieltä kuin muutkin sinulle vastaavat. Menkää lääkärille, joka sitten ohjaisi neurologin vastaanotolle. Itse olen kohta jo sairastanut epilepsiaa 30 vuotta. Toivon tyttärellesi ja sinulle voimia viedä asiaa eteenpäin! =)
Poissa olo kohtauset on viitaus jostakin aivosähkökäyrästä,saatta olla myöhemmin tulevasta epileptia kohtausista. Voi olla hiussuonen katkeamisestaki eili aivoveren vuodosta,perusteelin aivo filmi jonkin verra auttaisi ja sulkisi aina kin verisuonten katkeamisen.
Suosittele yhteyttä lääkärinkanssa kekustelusta.
Kyllä tilanne voi muuttua.