Ystävyyttä?

vai mitä ihmettä,... kirjoitti:

Olemme olleet erään miehen kanssa ystäviä jos parisen vuotta. Tustuimme aikoinaan baarissa, vaihdoimme numeroita, ei muuta. Meni kuukausia kunnes näimme uudestaan, sillon tapahtui jo vähän enemmän. No.. Siihen se lopulta jäi, muutamaan suudelmaan. Siitä lähtien olemme oikeastaan olleet vain ystäviä. Itsestäni on vähän erikoista, vietän tämän miehen kanssa enemmän aikaa kun naispuolisten ystävieni. Tapaamme melkein joka päivä, jos emme niin puhumme ainakin pitkän puhelun. Olemme nukkuneet yhdessä öitä, lähekkäin. Vasta olimme mökillä kahdestaan, saunoimme ja joimme muutaman, nukahdimme sylikkäin. Olemme jutelleet jonkinverran siitä kuinka meistä luullaan usein että seurustelemme, mies on kuitenkin tehnyt hyvin selväksi ettei häntä sellainen kiinnosta. Voisin sanoa ettei minuakaan. Voisi siis luulla että olemme yhdessä, mutta emme kuitenkaan ole. Suhde ei ole fyysinen, tunnen että meillä on muuten vain vahva side. Hän on minulle tuki ja turva, hän kuuntelee aina, liittyi asia mihin tahansa. Myös hän luottaa paljon asioita minulle. Tuntuu kuin molemmilta puuttuisi elämästään jokin pala (kumppani) ja pieneltä osin täydemmän sen näin. Molemmat olemme siis sinkkuja, molemmilla on oma elämä ja omat kuviot. En tunne juurikaan tämän miehen ystäviä, joitain hän on kyllä esitellyt. Mutta ei hänkään tunne minun. Koska kumpikaan ei kaipaa vakituista parisuhdetta, tämä siis voi toimia näin. Olen itse kuitenkin hieman epätietoinen tilanteesta. Vapaasti saa antaa mielipiteitä. Kerron tarkemmin tarvittaessa. Tässä oli vasta pieni osa ajatuksistani, mutta pakko oli jonnekin kirjoittaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä