Yhtäkään suurista ihastuksista en saaut koskaan lähtemään treffeille, yksikään ei pahemmin kertonut minulle itsestään.
En oppinut tuntemaan heitä siis lähes ollenkaan. Se mitä tunnen on siis harhaa joka kerta. En tiedä mitä rakkaus on.
Joten miksi palaan tänne jakamaan omaa mielikuvitusta. Koska ei minulla ole aikaa, eikä rahaa edes välittää kenestäkään. Tämä on vaan huvitus.
Lupauduin 'hyväsydämisenä' avustamaan lahjoituksiin ja joudun nyt välttelemään jokaista heidän puhelua, koska ei ole pitkällä tähtäimellä kuitenkaan varaa.
Eli oikeastaan tuhlasin vaan heidän aikaa. Teen sitä kaikessa. Aloitan jotain hyvää ja tuhoan kaiken koska se on maailma. Yritin kovasti miettiä mitä kaikkea kaunista voisin kirjoittaa tänään kun kirjoitellut vaan tänne
rumaa. Mutta näin vaan pääsi käymään, en enää tunne edes pahemmin mitään. Maailma sai minut, eikä enää kiinnosta.
Olen nykyään ihmisenä kaikkea niitä ominaisuuksia mitä lapsena peräti vihasin.
Niin on vähitellen käynyt että huomioonottavin, välittävin, ylhäisin rakkauden tekoni täällä on vaan pitää turpani kiinni :|
Osasin sanoa vielä kauniisti eräälle naiselle, ihan puhua kauniisti, matkin täysin sitä mitä olin ihastuneena, ánnoin valheellisen kuvan ja ilmeisesti tuli järkytyksenä sitten se kaikki kylmyys mikä sisällä oikeasti velloo :(
Mitä hän on, hän ansaitsi sen, mutta silti... mitä jos se olisi sattunut olemaankin joku muu, joku puhdas ja hyväsydäminen
Mietin nyt kai kuitenkin lähinnä vaan sitä tuleeko joku hänen narkkarikavereistaan kenties pahoinpitelemään. Valitettavasti hyvinkin mahdollista.
Mutta osaan nauraa ja hymyillä. Seurassani on aina hauskaa. Koska nauran vaikka ilman jalkoja pyörätuolissa. Väännän vitsin vaikeista asioista koska se helpottaa jatkuvaa ahdistunutta oloa.
Kiitos että sain purkaa pahaa oloa. Tämä olisi pitänyt heti kirjoittaa eikä kaikkea sitä skeidaa.
Lupaan että huomenna olen taas astetta verran parempi ihminen. Koska maailma voi painua ****. Valitsen itse kuka olen, voin olla parempi kuin mitä olen nyt ja mihin kaikki johtaa. Olen oman elämäni kuningas ja sitä korttia en aio menettää
En oppinut tuntemaan heitä siis lähes ollenkaan. Se mitä tunnen on siis harhaa joka kerta. En tiedä mitä rakkaus on.
Joten miksi palaan tänne jakamaan omaa mielikuvitusta. Koska ei minulla ole aikaa, eikä rahaa edes välittää kenestäkään. Tämä on vaan huvitus.
Lupauduin 'hyväsydämisenä' avustamaan lahjoituksiin ja joudun nyt välttelemään jokaista heidän puhelua, koska ei ole pitkällä tähtäimellä kuitenkaan varaa.
Eli oikeastaan tuhlasin vaan heidän aikaa. Teen sitä kaikessa. Aloitan jotain hyvää ja tuhoan kaiken koska se on maailma. Yritin kovasti miettiä mitä kaikkea kaunista voisin kirjoittaa tänään kun kirjoitellut vaan tänne
rumaa. Mutta näin vaan pääsi käymään, en enää tunne edes pahemmin mitään. Maailma sai minut, eikä enää kiinnosta.
Olen nykyään ihmisenä kaikkea niitä ominaisuuksia mitä lapsena peräti vihasin.
Niin on vähitellen käynyt että huomioonottavin, välittävin, ylhäisin rakkauden tekoni täällä on vaan pitää turpani kiinni :|
Osasin sanoa vielä kauniisti eräälle naiselle, ihan puhua kauniisti, matkin täysin sitä mitä olin ihastuneena, ánnoin valheellisen kuvan ja ilmeisesti tuli järkytyksenä sitten se kaikki kylmyys mikä sisällä oikeasti velloo :(
Mitä hän on, hän ansaitsi sen, mutta silti... mitä jos se olisi sattunut olemaankin joku muu, joku puhdas ja hyväsydäminen
Mietin nyt kai kuitenkin lähinnä vaan sitä tuleeko joku hänen narkkarikavereistaan kenties pahoinpitelemään. Valitettavasti hyvinkin mahdollista.
Mutta osaan nauraa ja hymyillä. Seurassani on aina hauskaa. Koska nauran vaikka ilman jalkoja pyörätuolissa. Väännän vitsin vaikeista asioista koska se helpottaa jatkuvaa ahdistunutta oloa.
Kiitos että sain purkaa pahaa oloa. Tämä olisi pitänyt heti kirjoittaa eikä kaikkea sitä skeidaa.
Lupaan että huomenna olen taas astetta verran parempi ihminen. Koska maailma voi painua ****. Valitsen itse kuka olen, voin olla parempi kuin mitä olen nyt ja mihin kaikki johtaa. Olen oman elämäni kuningas ja sitä korttia en aio menettää
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomenna yritän minäkin olla piirun verran parempi ihminen kuin tänään olin. Hyvää yötä ja rauhoittavia yöunia.
Eiköhän se kaikki tästä rakennu ja rauhoitu kun vaan en stressaa liikaa ja unohdan koko jutun, jatkan eteenpäin, kaikesta, mistä pitää jatkaa yli.
Mietin mitä eräs leijonanainen mahtaa tehdä ja onko onnellinen. Mietin montako viestiäni olisi saattanut lukea ja loukkaantunut.
Luin jostain että ylläpitämään suhdetta, tässä olisi kai ystävyyssuhdetta, vaaditaan jokaista negatiivista tekoa vastaan 10 positiivista,
Veikkaan että olen siis ihminen ihmiselle velkaa hänelle noin 500 positiivista tekoa. Mutta koska osa on oikeasti aika tosi loukkaavia, se on noin 5000.
Jos hän koskaan niitä tahtoisi niin maksamiseen menee sitten loppuelämä
mielenrauhan? Oliskohan tämä jonkinlainen anteeksipyyntö vai haluatko synninpäästön tuntemattomalta?
Yksi tapa on tosiaan mennä eteenpäin ja toivoa, ettei tekosi paljastu todellisuudessaan. Siis pää pensaaseen, mutta silloin tuskin saavutat mielenrauhaasi.
Jos Tiedät tehneesi väärin, se jo kertoo Sinusta jotain. Olet ihminen, jolla on (vielä) vastuuntuntoa toisesta ihmisestä ja tunnet pahaaoloa toiselle aiheuttamastasi mielipahasta.
Jokainen meistä tekee joskus väärin ja pahojakin asioita. Sehän on inhimillistä ja ymmärrettävää. Itsestähän se on kiinni, milläkeinoin sitten haluaa takaisin mielenrauhansa ja hyvänmielen itselleen (ja sille toiselle?).
Oiskohan mitään mieltä, että ensimmäiseksi varmistaisit (jos mahdollista) jollainlailla, että tällä toisella on kaikki ok. Saamasi tiedon perusteella voisit jatkaa sitten tota "velkajärjestelyn" kehittämistä ja eteenpäin viemistä :))