Olen pian kolmissakymmenissä oleva mies. Löytyy vaimo ja pieni parivuotias lapsi. Naimisissa ollaan oltu 2,5 vuotta ja seurusteltu yhteensä nelisen vuotta.
Nyt on sellainen tilanne että vaimo tipautti pommin muutama kuukausi sitten. Hän tunnusti suoraan pettäneensä minua ja sanoi olleensa jo kauan (vuoden) ajan onneton. Minulle hän ei ollut puhunut mitään asiasta, vaikka välillä olin vaistonnut, että jokin saattaisi olla hätänä. Nyt hän vielä tapailee avoimesti toista miestä ja se syö minut melkein kokonaan henkisesti loppuun. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mutta hän ei siihen suostu. Hän sanoo suoraan ettei rakasta minua eikä suostu tekemään töitä ollenkaan asian eteen. Nyt kysynkin, että kannattaako minun jatkaa tätä yksin taistelua perheemme puolesta vaikka toinen ei sitä osaa arvostaakkaan, vai suostua luovuttamaan suosiolla. Olen tasapainotellut jo kauan tämän kysymyksen kanssa mutten osaa vielä koota tunteitani kohdilleen. Osa minusta haluaa kovastikin, mutta en tiedä voinko enää ikinä luottaa tuohon kyseiseen naiseen. Yritän ajatella niin että avioliiton ensimmäiset vuodet ovat hankalia ja sitten helpottaa, mutta se lämmittää vain vähän kun toinen on täysin yhteistyöhaluton. En pysty enää katsomaan edes silmiin, mutta ikävä on kova.
Mielipiteitä?
Nyt on sellainen tilanne että vaimo tipautti pommin muutama kuukausi sitten. Hän tunnusti suoraan pettäneensä minua ja sanoi olleensa jo kauan (vuoden) ajan onneton. Minulle hän ei ollut puhunut mitään asiasta, vaikka välillä olin vaistonnut, että jokin saattaisi olla hätänä. Nyt hän vielä tapailee avoimesti toista miestä ja se syö minut melkein kokonaan henkisesti loppuun. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mutta hän ei siihen suostu. Hän sanoo suoraan ettei rakasta minua eikä suostu tekemään töitä ollenkaan asian eteen. Nyt kysynkin, että kannattaako minun jatkaa tätä yksin taistelua perheemme puolesta vaikka toinen ei sitä osaa arvostaakkaan, vai suostua luovuttamaan suosiolla. Olen tasapainotellut jo kauan tämän kysymyksen kanssa mutten osaa vielä koota tunteitani kohdilleen. Osa minusta haluaa kovastikin, mutta en tiedä voinko enää ikinä luottaa tuohon kyseiseen naiseen. Yritän ajatella niin että avioliiton ensimmäiset vuodet ovat hankalia ja sitten helpottaa, mutta se lämmittää vain vähän kun toinen on täysin yhteistyöhaluton. En pysty enää katsomaan edes silmiin, mutta ikävä on kova.
Mielipiteitä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
yrittäisit vielä jaksaa puhua vaimollesi, se että hän petti sinua ei ole sun syy, ehkä se voi johtua teidän puhumattomuudesta.vai?
Ei avioliittoa pysty yksin yrittämällä laittamaan kuntoon. Usko pois, minulla on tästä kokemusta. Jos toinen on yhteistyöhalunton niin minkäs teet...
Kannattaa oikeastaan päästää irti ja toivoa, että routa porsaan kotiin ajaa. Voi olla kysymys vaan hetken ihastumisesta, jolla ei ole tulevaisuutta. Joku viisas on joskus sanonut, että saat sen mistä luovut.
Erittäin ikävä ja raskas tilanne jokatapauksessa sinulla, voimia!
Kirjoittamasi perusteella vaimollasi ei ole pienintäkään halua jatkaa. Ei kannata riuduttaa itseään tuollaisessa suhteessa, anna mennä niin raskasta kuin se lapsen takia onkin.
Hetken päästä vaimosi todennäköisesti on kyllästynyt jo nykyiseenkin uhriinsa. Tällöin kannattaa olla itse jo jaloillaan uudessa parisuhteessa ettei tule ruettua välipalaksi ja uuteen kidutukseen. Tosin tämä voi ajaa x:n kiristämään sinua lapsellasi ja sillehän et sitten voi mitään.
pois, jos ei pettävä edes yritä auttaa tilannetta niin ei sinunkaan kannata enää riutua siellä...
Yritä kaikin voimin saada lapsikin mukaasi, ei hän sitä ansaitse
Muksu mukaan ja menoksi,oikeuteen kannattaa hommata todistajia/todisteita että vaimosi (ex) on aviorikoksen tehnyt ja sen avoimesti myöntänyt,saattaa vaikuttaa paljonkin siihen kenestä tulee huoltaja ja kuka vkl äiti/isä. Minä ainakin taistelisin lapsesta kynsin ja hampain. Lykkyä ja voimia tulevaan taistoon. PS.Älä ikinä ota pettäjää takaisin,tekee sen uudestaan
oikein kaksin peräkkäisin kappalein.
Ei nyky Suomessa enää mitään aviorikosta tunneta.
Ja riitely lapsesta on karhunpalvelus kaikille osapuolille, eikä vähiten itselle.
Jos ei ole siitä lapsesta siihen mennessäkään vastuuta ottanut, turha rutista kun on jo housuissa.
viestisi vasta järkevä onkin!!!:)
Taidan ite olla vähä lumpun vikanen vosu.
Riitelyllä ei voiteta mitään. Lapsi vaan kärsii lisää...
ja lapsi jää... Mitä siitä riidellä?
Eroa mutta yritä säilyttää mahdollisimman hyvät suhteet lapsen vuoksi.
Otat lases ja häivyt...
Usko vaan tuut löytämään itselles parenpaa... Sitä vain luulee ettei ole kuin tämä nykyinen nainen ;)
Löydät itsellesi arvoisesi naisen jos et tuhlaa aikaasi johonkin lumppuun... Opit elämästä paljon kun näin teet.
Ole mies isolla ämmällä ja päättäväinen sellainen.
Sitä minä tässä vaan ihmettelen, että miksi miehen "pitää" lähteä. Minusta paremminkin pettäjä pihalle yhteisestä kodista!
tajuaa että eroaa...
Mistä aina löytyy näitä neuvojia, jotka varmalla rintaäänellä antaa neuvoja. "Olet ansainnut parempaa..." jnejne.
Enkä lyhyen nettikirjoituksen perusteella alkaisi kenenkään vaimoa lumpuksi haukkua. Oikeassa elämässä tilanteet on niin monikerroksisia, ettei voi todellista kuvioita tietää. Oikeasti nainen voi olla lapsilleen ihana äiti ja kaikin vastuullinen aikuinen, jonka avioliitto on ajautuntu umpikujaan. Avioliitto on kahden kauppa, enkä heti lähtisi vain toista tuomitsemaan.
Tilastojenkin mukaan miehellä on erotilanteessa suurempi riski syrjäytyä. Ei oikeassa elämässä ole mitään takeita, että "...löydät itsellesi arvoisesi naisen...".
"Enkä lyhyen nettikirjoituksen perusteella alkaisi kenenkään vaimoa lumpuksi haukkua. Oikeassa elämässä tilanteet on niin monikerroksisia, ettei voi todellista kuvioita tietää."
Joo, ehdottomasti on nyt haastateltava molemmat osapuolet, naapurit ja sukulaiset. Tehtävä analyyttinen analyysi tilanteesta ja konsultoitava asiantuntijoita jne.
Kysyjä kertoo mitä kertoo ja saa vastauksen sen perusteella mitä on kertonut. Ehdottamallasi tavalla ei voi antaa ikinä mitään mielipiteitä mistään tutkimatta erittäin tarkasti ainakin muutaman kuukauden ajan kaikkien osapuolten käyttäytymistä ja toimintaa.
Taidat olla teoreetikko oikein olan takaa ja kömpinyt kammiostasi pitkästä aikaa käytännön maailmaan.
Aina voi jeesustella, mutta se ei johda mihinkään.
Saahan sitä tietysti kommentoida. Mutta pisti vain silmään kärkkäys heti haukkua toinen ja vankat ohjeet naistenlehtityyliin:
"Usko vaan tuut löytämään itselles parenpaa..."
"Naisia on kyllä lisää "
"Löydät itsellesi arvoisesi naisen "
"...et tuhlaa aikaasi johonkin lumppuun..."
"Ole mies isolla ämmällä ..."
oli! Lujana pitää pysyä, turha yrittää semmosta mista ei mitää tuu.
Sinähän olet nainen sen tiedän, sinun mielestä noihi olisi pitänyt vastata:
"Usko vaan tuut löytämään itselles parenpaa..."
Pidä kiinni naisestas, vaikka hän ei sinua arvosta. Koskaan et tule parenpaa löytämään kuin sinun sinua rakastavan vaimosi joka ei koskaan satuttaisi sinua/ tunteitasi.
Siinähän muihinkin jo tuli vastaus.
"Ole mies isolla ämmällä ..."
Älä ole päättäväinen mies, tyydy kohtaloosi ja elä elämäsi loppuun saakka surkeana... Kerranhan täällä ollaa.
Näin niin ehkä naisetkin arvostavat viestiä ;)
Sinusta lähivanhempi!
saanut tasa-arvo kysymys näissö asioissa on saanut päättäjät miettimään... Enää ei ole niin että äiti saa ja thats it:)
Sinulla on paremmat mahdollisuudet kun kerrot kaiken...
Yleensä kai vieläkin menee lapset äidille. Hitaasti käytännöt muuttuvat, vaikka nykyään jo ajatellaan edes mahdollisuutta isän saada lapset.
Mitähän tuolla kaiken kertomisella tarkoitat? Pettämisasia ei ole peruste lasten huoltajuudesta kisattaessa. Enää ei tutkita syitä ja syyllistä avioeroon, mikä on erittäin hyvä asia ja säästää paljolta vanhojen asioiden tonkimiselta.
kun laittaa vaan tulemaan juttua kyseisestä henkilöstä.
Kyllä näin on että nykypäivänä saa isätkin lapset "jos haluavat" Ei ole mikään selvä asia että menisi äidille suoraan jos iskä ei halua sitten että menee.
Jos ei halua on 50% kummallakin todellisuus saada lapset.
Tämän 3 kertaa kokeneena voin huoletta kertoa sen...
Ja isoa roolia pitää päätöksessä lapsen/lapsien oma mieli kummassa asua, oikeestaanpa ratkaiseva... ;)
Että eroavat iskat nyt mopoja ostelemaan ;)
Voimia sinulle toki kannattaa tiettyyn asti yrittää!! Naiset vaan nykyään sohlaavat tosi paljon heti kun arki tuntuu turvalliselta,täytyisi varmaan miesten alkaa käyttäytyä sikamaisesti.