Nyt liikut vaarallisella alueella.
Etkö tiedä mikä se musta pilvi on?!
Oranssit läikät ovat "sen" lähestymis merkki ja silloin se tarkkailee sinua.
Jos sen musta muoto tulee parin sentin päästä sinua, toivot että olisit jo kuollut.
Etkö tosiaan tajua minkä kanssa olet tekemisissä?
En halua tässä nyt tarkemmin kertoa asiasta, sillä en tiedä oletko tosissasi ja täällä on paljon ihmisiä joille nämä tiedot ovat vaarallisia, eikä monikaan usko näihin.
Etkö tiedä mikä se musta pilvi on?!
Oranssit läikät ovat "sen" lähestymis merkki ja silloin se tarkkailee sinua.
Jos sen musta muoto tulee parin sentin päästä sinua, toivot että olisit jo kuollut.
Etkö tosiaan tajua minkä kanssa olet tekemisissä?
En halua tässä nyt tarkemmin kertoa asiasta, sillä en tiedä oletko tosissasi ja täällä on paljon ihmisiä joille nämä tiedot ovat vaarallisia, eikä monikaan usko näihin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Joo joo, tiedetään kyllä. Se on itse pimeimmän ruhtinaan pimeimmän takapuolen pimein anusreikä, paitsi aina täyden kuun aikaan se on pimeyden ruhtinaan kauhistuttavan jalkavaimon menstruoiva tussu, joka unennäössä saalistaa viattomia alle kuusivuotiaita poikavauvoja. Tiedossa on. Mitä muuta uutta sinulla oli?
Hän on se kenen nimeä ei pidä lausuttaman!
V-O-L-D-E-M-O-R-T
Pyydä Harry Potter apuun jos itse kohtaat tuon kauhistuksen. Salaperäistä, salaperäistä...
Tämä minun juttuni ei ole mikään olento. Olet käsittänyt väärin.
(En ole lukenut Harry Pottereita, joten en ole perehtynyt sen lajin magiaan...)
Kyllä tajusin luullakseni oikein: Olet siis uni/valevetilassa nähnyt astraali projektio tilanteiden kaltaisia näkyjä.
Musta pilvi on yksi ilmenemismuoto olennolle joka parhaiten on tullut tunnetuksi Lovecraftin Call of Cthulhusta, eli Sub Niggurath.
Kyseinen olento ei ole todellakaan oikeasti mikään sub niggurath, vaan se on Lovecraftin romantisointia lähi-idän ja intian myyttien perusteella.
Mutta "elävä musta pilvi" on nimetön "mother of all the monsters", eli siis pimeän vyöhykkeen alempien olentojen luoja, tunnetaan myös mustana lampaana tai saastan lampaana.
Pilvi ei välttämättä itsessään ole kyseinen taho, vaan metafyysinen "tuntolonkero", joka on vaistonnut sinut jollakin tämän ulottuvuuden ulkopuolisella tasolla. Oletko harrastanut OOBE:a tai astraali projektiota?
Joka tapauksessa mustan sakean usvan tai pilven näkeminen on erittäin vaarallista ja vähintään varoitus.
Kaksi isoa oranssia täplää ovat usein ns. saalistajan silmät. Näidenkin näkeminen on merkki siitä että jokin tarkkailee sinua.
Olen kuullut muutamalla intian matkallani, että pilven nähneitä ihmisiä olisi löydetty kirjaimellisesti riekaleiksi revittyinä.
No just tuon takiahan me kato sitä mömmöä kutsutaankin.
Vajaa vuosi sitten musta ja aivan kuin savuinen lonkero tunnusteli minua. Minusta tuntui siltä, että se ikäänkuin halusi onnitella minua erään tekemäni elämänvalinnan johdosta, jossa jätin taakseni asioita jotka eivät olleet minua varten.
Olen myös nähnyt kuvailemasi saalistavat silmät. Niiden pupillit ovat hiukan kuin krototiilin tai lohikäärmeen. Niiden katse on vertahyytävin katse mitä voi olla lukuunottamatta itse painajaisten herran katsetta, joka näkee suoraan sielun lävitse.
Olen saanut niin monta merkkiä jotka sinä tulkitsisit "viimeisiksi varoituksiksi", että ehkäpä minut kohta syödään kuin lammas joka ei tunnista asetta otsallaan, tai sitten olet väärässä. Kuinka muuten elämässä voisi selvitä ellei luottaen omaan ymmärrykseensä. Siihen luottaminen on minun ratkaisuni, enkä tunne että nämä mustat mömmöt ja kiiluvat silmät olisivat minun vihollisiani, vaan päinvastoin, pidän niitä ystävinäni jotka tervehtivät minua painajaisten ulottuvuudesta. Ne haluavat koetella minua jotta tulisin vahvaksi, ja minä olen ottanut haasteen vastaan ja tulen aina ottamaankin. Koskaan en ole perääntynyt niiden tullessa, enkä tule perääntymäänkään.
Ne jotka risti kourassa lähtevät painajaisia karkottamaan, juuri heidät revitään, ei meitä jotka elämme tasapainossa elämään kuuluvan luonnollisen pahuuden kansa ja hyväksymme sen olemassolon, ja jopa tarpeellisuuden tietyissä elintoiminnoissa.
Se mitä mitä näen, ei muistuta lähellekään mitään sumua. Ja ne täplät tai läiskät mitä näen, ovat VIOLETTEJA (engl. saiteilla puhuvat purppurasta), eivät oransseja.
Tämä tila on tullut minulle heti kun lyön itseni petiin, eli en edes ole ennättänyt yrittääkään meditointia. Tämä on tapahtunut nyt noin 3 - 4 kertaa. Mustan energian näin meren aaltomaisena vyörynä shamaanimatkallani -96, johon tilaan päädyin tuttavani meditoidessa vierelläni. Itsekin kaiketi vaivuin jonkinlaiseen transsi(?)tilaan, koska olimme festareilla ja teltan ulkopuolella kaikui rumpupohjainen, melodinen musiikki illan iloksi.
Mielestäni MUSTA on pelkkä tietoisuudentila, jossa näpertelevä mieli ei ole enää kytkeytyneenä päivän toimiin. Koska olen hitaasti kehittyvää tyyppiä, en ole onnistunut pääsemään siihen meditaatiotilassa ilmenevään tunneliin, josta kehittyneemmät puhuvat. Minulle on näkynyt ikäänkuin vasta tunnelin suu, joka näyttää mustan ja violetin sekaiselta energialta, jossa vilahtelee eri värisiä lyhyitä värisalamoita. Ainakin punaisia.
Olen aikalailla jo vissin varma että tämä tila on tietoisuuden ja aivojen tila, eikä mikään mörrimöykky from hell. Jos sitä ODOTTAA tapaavansa demoneja yms. heti kun vähänkin tietoisuuden tila muuttuu, niin tottakai niitä tapaa! Koska minä EN ole lukenut Lovecraftia enkä muutakaan "alan" kamaa josta vouhkataan, minulla ei ole sellaisia ennakko-odotuksia että pitää tavata öhkömönkiäisiä ja mörrimöykkyjä.
En ole vielä onnistunut myöskään harrastamaan OBEa tai astraaliprojektiota - jota sanaa muuten ihmettelen kovasti. Mielestäni shamaanimatka, jossa vain mieli näyttäisi irtautuvan, sopii parhaiten olemaan "projektio", ei suinkaan OBE, jossa ilmeisesti energiakeho jättää kokonaisuudessaan fyysisen kuoren taakseen matkan ajaksi.
Sanoin jollekulle täällä että kannattaisikohan verrata sitä buddhalaisten (Tiibetin...?) bardo-tilaa ja tätä tilaa, jos nimittäin näkee demoneita. Eikös Kuolleiden kirjassa sanota että demonit ja jumalat mitä näkee kuoleman jälkeen, ovat ihmisen omasta päästä lähtöisin?
IHMISESSÄ on vaikka mitä. Ja ulkomaailma on sitten vielä asia erikseen...
USKOMATONTA!
Sinä puhut AIVAN MINUN SUULLANI! Niin juuri - violetin sävyinen pilvi...joka saattaa kadota hetkeksi ja tulla sitten takaisin ja muuttaa hetkeksi väriään vaikka harmaansävyiseksi...Minäkin tulin siihen tulokseen, että kyseessä on tietynlainen tietoisuuden tila. Ihminen jotenkin näkee omat aivokemiansa tms...siksi tulinkin ajatelleeksi jotain "kuoleman tunnelia", koska onhan kuolemakin pitkälti vain kemiallinen prosessi jossa pääkopan kemiat menevät kerralla uusiksi. Asioita ei voi siinä vaiheessa enää selittää järjellä...
Että onko se meihin kaikkiin jo valmiiksi "ohjelmoitu" kuoleman tunneli, joka aktivoituu kunnolla vasta siinä vaiheessa kun todella kuollaan...(Taidan jo toistaa itseäni...)
Mutta on se ainakin yksi teoria.
Tai sitten minulla/meillä on kyky nähdä oma AURAMME eli se energia/lämpökenttä ympärillämme..?? Ainakin minun kohdallani se voisi olla nimenomaan kylmän sävyinen eli esim. violetti...
Odotan kommentteja asian tiimoilta...
Koska violetit läiskät minulla vaikuttivat ainakin ensialkuun, 2 v sitten, kun aloin niitä nähdä, liittyvän kiinteästi siihen alueeseen mitä kutsutaan 3. silmäksi, ajattelin että kyseessä voisi olla auran näkeminen. Auringostahan kun esmes syöksee näitä protuberansseja vai mitä lie olivatkaan, niin voihan aurakin rehottaa ja liehua siinä ihmisen ympärillä...
No jaa. En tiedä minkä värinen aurani pääsävy on, jos aura-hommelit nyt sitten menevät ihan niinkuin new age -hiipparit kuvailevat. Suoritettuani pariin kertaan jotain "testaa aurasi sävy" hömppä-testejä, joissa kysellään miten suhtautuu mitä erilaisimpiin asioihin, olen saanut tulokseksi indigon, tuon niin paljon pauhatun muotivärin...
Tässä toinen niistä testeistä:
http://www.auracolors.com/
(Toinen oli jossakin Mystiikan maailma -kirjasarjan kirjassa.)
Oletko koskaan valvonut TODELLA pitkään? Varmasti nukkumatta esimerkiksi vähintään kolme vuorokautta? Mieluummin pidempäänkin.
Itse olen joutunut tekemään tätä olosuhteidenkin pakosta. Siitä seuraa tila joka herkistää ihmisen näille ilmiöille. Yleensä vallan saatanallisen päänsäryn seuralaisena minut ympäröi matala - joku voisi sanoa huokaileva - humina, sellainen avaruushumina jossa sinkoilee sinne tänne elektronisia piippauksia ja sekoboltseja lauseenmöläyksiä. Kuin kuulisi toisten ajatuksia.
Silmien edessä tanssii tuolloin violetti pilvi, jota ympäröi jonkinlainen kuin pienistä tähdistä muodostuva "helisevä ja kimalteleva" aura. Kun tuota violettia pilveä tuijottaa tarpeeksi intensiivisesti, se alkaa saada syvyyttä, kolmiulotteisia muotoja. Jos olet makuuasennossa, pane silmät kiinni, ojenna kätesi kohti tuota pilveä ja anna sen vetää itsesi mukaansa... ja hups! Teit sen! OOBE!
Seuraa pilveä minne se vie sinut.
Sinulle saattaa tulla krapulainen ja oksettava olo. Mutta älä kiinnitä siihen huomiota, se on kroppasi reaktio uuteen kokemukseen. Jos tahdonalaisesti pyrit taistelemaan pahaa oloa vastaan, saatat ryhtyä hillittömäksi keskellä tuota kokemusta, maailma alkaa pyöriä ja löydät itsesi todennäköisesti vessasta oksentamasta.
Jos sen sijaan seuraat pilveä kokemus on todella kuin "2001: Avaruusseikkailu". Jos pääset vielä tuosta tilasta liukumaan lucidiin niin voit törmätä hyvin, hyvin mielenkiintoisiin ilmiöihin.
Itse löysin itseni tunnelista. Siis maanalaisesta tiiliseinäisestä käytävästä, jonka päässä kajasti valoa. Tunnelissa tapasin jonkin aikaa aikaisemmin kuolleen tuttavani. Hän oli hyvin huolissaan vanhasta isästään ja kaikista töistä jotka jäivät häneltä kesken.
Kun hän lähti kävelemään käytävää pitkin kohti tuota valoa, hän moikkasi lähtiessään "Mä soittelen sulle vielä!".
Heräsin siihen että puhelin soi. Kello oli yöllä 4.20. En vastannut.
Kiinnittäkää turvavyöt! ;-)
t. Topu the Traveller
..vaihtuu näillä palstoilla näköjään klo.01.00. Ennen tätä kirjoitetut ei näy uusina viesteinä. Pah! Nyt joutuu selaamaan kaikki eiliset viestit jos mielii lukea uusia juttuja.
Auralaurakauranaura. Eikö lopulta tärkeintä ole, että näet jotain läiskiä ja osaat liikuttaa mieltäsi? Läiskien väri vaihtelee ja ulkona heinä liikkuu tuulen mukana. Kiven väri vaihtuu auringon liikkuessa. Samoin mieli liikkuu, tarvitseeko sitä jäädä analysoimaan minkälainen klonksahdus kuuluu kun vaihdat ykköseltä vitoselle? En usko että sillä tavalla voi saavuttaa paljoakaan, ellei sitä havaintojen massaa ole todellakin niin paljon, että niitä voisi alkaa kunnolla luokittelemaan. Minä olen kokenut kaikenlaista outoa hypnagogisissa tiloissa, ja vaikka joskus on mielenkiintoista pohtia mitä niissä oikein tapahtuu, ei niistä voi mitenkään ottaa selkoa. Lopulta tunnenkin tärkeämmäksi vain käyttää niitä tiloja ja etsiä tietäni syvemmälle, kuin jäädä analysoimaan sitä miksi jokin läiskä ehkä oli oranssi tänään kun vielä eilen se oli violetti. Asioiden muodostama kokonaisuus ja omat tunteeni erilaisten kokemusten hetkinä ovat se millä on merkitystä, ja se mitä opin niistä.
On itseasiassa todellakin mahdollista nähdä aivan mitä tahansa... tonttu-ukkoja, demoneita, elviksiä, lentäviä kekkosenpäitä, jeesuksia, jne. Psykologisesti jokainen näky lienee jollain tavalla merkityksellinen (eli miksi se oli tänään juuri elvis, eikä jeesus), mutta syyn tietäminen ei välttämättä auttaisi millään tavoin. Tällaiset yksityiskohdat ovat lopulta sivuseikkoja. Niin kauan kuin koet asioita jotka voit tulkita yhdellä tai toisella tavalla mielesi mukaan ja kumota halutessasi, et ole kohdannut sitä mikä on todellista. Kohdatessa sen mikä on todellista, ei jää mitään tulkinnanvaraa. Olennaista on liikkuminen, liikuttuminen ja oppiminen, ei se mitä satuit näkemään katsoessasi ulos autosi ikkunasta kello 14.37 iltapäivällä ja mitä siitä tuli sinulle mieleen. Tottakai sekin voi jotain paljastaa, muttei jokaisen julkkiksen muotoisen yliajetun oravan takia kannata pysäyttää autoa ja käydä hakemassa suurennuslasia ja tietosanakirjaa takaluukusta.
Merkittävät asiat ovat hieman kuin hirviä jotka yllättäen juoksevat autosi eteesi ja rysähtävät sisään tuulilasista suoraan syliisi, niin ettet voi mitenkään enää sanoa etteikö tässä nyt olisi kyseessä aito tavallisuudesta poikkeava kohtaaminen jonkin kanssa, joka ei anna sijaa erilaisille tulkinnoille.
Ehkä aurasi on punainen tai sininen tai vihreä. Mitä merkitystä sillä on? Onko se erikoisempaa kuin että tänään kyntesi ovat hiukan lyhyemmät kuin huomenna, tai että ohutsuolessasi kinkkuvoileipä liikkui juuri 20 senttiä eteenpäin ohittaen banaanijogurtin?
JEE. Samanhenkistä porukkaa...olen siis itsekin ollut sillä "tunnelimatkalla" ja se vie todellakin niin pitkälle kuin sen antaa viedä! Jos kesken kaiken rupeaa miettimään, että "onkohan tämä nyt ihan tervettä, jne...", niin voipi olla että tunneli "katkeaa".
Asialla voi tietysti olla paljon tekemistä myös ihmisen oman mielikuvituksen kanssa, mutta minä ainakin sen "ulkoavaruuden" jäljiltä rupean hahmottamaan yhä useampia ja useampia "kasvoja"...siis yleensä jossain vaiheessa ihan selviä silmäpareja jne. alkaa muodostua...ne eivät välttämättä ole aina kamalan kivannäköisiä. Joskus on ihan pakko lopettaa se "tunnelimatka", koska ne kasvot näyttävät pahimmoillaan aivan demonin päiltä...tai pääkallon, tai ihan miten vaan...mietin juuri, että onko tämä nyt "matkalippu helvettiin" vai matkalippu jonnekin "Kuolleiden ulottuvuuteen"..??
Tai sitten omat alitajuiset pelkoni realisoituvat demonin päinä edessäni... joka tapauksessa matkat ja tutkimukset jatkuvat, sanoi kuka tahansa inho-realisti mitä tahansa. Ei tätä kenenkään pakko ole harrastaa...
Kun OOBEssa on ruumiittomassa tilassa, on itsekin pelkkää energiaa. Ympärillä liikkuu muita energiaolentoja, voimia. Ne aiheuttavat matkaajassa erilaisia tunteita ja tuntoja, ja pääkoppa sitten projisoi ne "tunnistettavampaan kuosiin". Ne olennot ovat olemassa, mutta koska normaalisti et aisti niitä, niin tuollaisessa rajatilassa mieli alkaa tulkita noita olentoja ja luoda niille hahmoja.
Hahmot ovat siis omasta henkilöhistoriasta lähtöisin. Uskovainen mieli tulkitsisi varmaan jokaisen tunnistamattoman energiaolennon saatanaksi, ja siinä sitä mentäisiin taas kohti helvettiä kontit kolisten...;-)
Vanha hyvä konsti: älä kiinnitä niihin huomiotasi niin nekään eivät kiinnostu sinusta. Lähtökohta on hieman sama kuin vaeltelisi Bronxin pimeillä kujilla: käyttäydy kuin olisit ihan kotinurkilla ja ase taskussa...
Sillä ei ole merkitystä mitä violetti on, jos se toimii. Mutta se että minä en vielä tiedä miten se toimii eli MIHIN SE JOHTAA, on se mikä minua rassaa päivin, öin (kuvainnollisesti ainakin). Minä en nimittäin koskaan ole osannut pysytellä meneillään olevassa hetkessä, vaan olen aina joko sen jäljessä tai edellä. Joko mietin menneitä raivoaivot rypyssä, tai sitten yritän hiki päässä hahmottaa mitä on tulossa.
Tämä kaiketi johtuu jonkinlaisesta taikauskoisesta ja pessimistisestä pelosta että "mitään ei tapahdu kumminkaan". Siinä missä moni torjuu kusi sukassa tilanteet kun ne osuvat kohdalle, minä hyökkään niiden kimppuun ahnaana kuin koskaan tyydyttämätön petoelikko... Ja se niistä sitten.
Tämä on se piirre mikä minusta tekee hyvin rasittavan ihmisen.
(Joo ei tarvitse vastata että tee sille jotain, homma on jo vaiheessa, ollut parisen vuotta!)
Inhoan valvomista like hell... Mutta onneksi noita violetteja on tullut ilman sitäkin. Oikeastaan niiden yöllinen tuleminen tuntuu liittyvän siihen, että minulla on päivällä ollut melkein järjettömän hyvät vibraatiot (kaikki typerä naurattaa yms.)
Mutta noista tunneleista tuli mieleen... Olen hyvin usein valveen ja unen välisessä hypnagogisessa(?) tilassa nähnyt kaikenlaisia tunneleita (mm. täsmälleen New Grangen kaltaisen) ja teitä. Liekö joku aivojen perusominaisuus...
Tietoisessa unessa kerran pyörin jossakin sairaalassa, ja sen käytävällä (periaatteessa siis tunnelissa) kohtasin itsemurhan tehneen ystäväni. Hän sanoi jotakin, mutta en pystynyt kuulemaan hänen ääntään... Hän tajusi tilanteen ja naurahti. Minulle jäi vaikutelma, että hän halusi sanoa että hänen ns. itsemurhansa oli vahinko (tapasi läträillä viinojen ja mömmöjen kanssa anyway).
Kuten myös.
Siis minullakaan tuo "tunneli" ei ollut mikään kosminen viemäriputki vaan nimenomaan käytävä. Minunkin ystäväni oli tehnyt itsemurhan.
Samantyyppisiä kommunikaatio-ongelmia hänelläkin oli. Puhuminen oli ikäänkuin "kiellettyä". Niinpä hän lupasikin soittaa puhelimella.
Ja ilmeisesti soitti myös. Tämä oli se karmaisevin piirre.
Olen jostakin saanut käsityksen että tuonpuoleisesta näkyy paremmin kuva kuin kuuluu ääni... Muistelisin että en minä siitäkään mitään tolkkua saanut mitä isäni sanoi noin 3 pv kuolemansa jälkeen unessani... Josko sanoi mitään. En muista. Hymyili vain kuten tuo toinenkin vainaa.
Ehkä se on jokin "värähtelyjuttu", fyysisen tason taakseen jättäneet "liikkuvat" eri taajuudella kuin elävät.
Sanoitkos 3 päivää?
Minunkin ystäväni kuolemasta oli juuri tuo 3 päivää.
Ja kukas se nousikaan kolmantena päivänä kuolleista?
Mitähän tuosta voisi päätellä...
Jep, jep...
...puhut taas minun suullani. Minuakin pidetään ajoittain erittäin "rasittavana ihmisenä" - joskus pidän itse itseänikin rasittavana...siihen nyt on monia syitä, mutta mm. tämä "tunnelien ja väri- ja valoilmiöiden" tutkiminen...
...minäkään en loppujen lopuksi osaa jättää niitä rauhaan - tai sitten ne eivät jätä minua rauhaan, koska tulevat usein ihan "kutsumatta" eteeni juuri siinä uni-valvetilassa...
Ehkä me vain ollaan ns. parapsykologisia tutkijatyyppejä ja kaikki eivät sitä ymmärrä...?
Hei, ehkei se mun "Kuoleman tunneli" -juttu ollutkaan niin kaukaan haettu..??
Kuolleilla on taatusti oma ulottuvuutensa, jonne elävät pääsevät vain osittain tai saavat jotain vihiä siitä. Ellei sitten ole todellinen MEGA-MEEDIO kyseessä, joka elää itsekin puoliksi siinä maailmassa...
No ehkei nyt kuitenkaan lähdetä sille linjalle että jonkun pitäisi meitä ymmärtää... Se on itsesäälin sanelema toive se. :)
Halu saada kaikki selville jo ennenkuin suurennuslasi on oikeassa kädessä ja tutkittava sittiäinen vasemmassa kädessä on kärsimättömyyttä ja hillittömyyttä. Paheensa kullakin... ;)
Pääsisi siinä tunnelijutskassa eteenpäin, niin jo loppuisi narina että mitä tämä on, mitä tästä tulee, tuleeko mitään, byääh, ensin annetaan ja sitten otetaan nyyh... :P
vai oliko teosofit? no kumminkin jotkut jorisevat että ihminen viettää fyysisestä kehostaan lopullisesti poistuttuaan 3 päivää totaalisessa black outissa, tiedottomuudessa...
(Tapasin lopetetun kissanikin muistaakseni 3 pv sen kuoleman jälkeen, unessa.)
Mulla on itseasiassa yksi "near Death Experinece", eli vähällä tukehtua (ja ilmeisesti kuolla jos minua ei olisi löydetty ajoissa)...
Siis pyörryin/kuolin hetkeksi, ja minun muistoni siltä ajalta ovat todellakin aivan tiedottomia ja MUSTIA....herään siihen, kun minua yritetään saada tajuihini, mutta mitään "jännän värikästä" tai "tunneleita" en kyllä siinä vaiheessa nähnyt...vain mustaa, mustaa, mustaa...
Ajattelinkin joskus, että onko kuoleminen todellakin noin TYLSÄÄ???? Mutta ehkä "actionia" olisikin tapahtunut vasta sen kolmannen kuolinpäivän jälkeen?? Mene ja tiedä...
Juu. Olet oikeassa. Ei vaivuta mihinkään turhauttavaan itsesääliin!!:)
Niin...minullakin on jännä olo niiden "tunnelien" suhteen. Joskus parisen kk:tta sitten ne olivat huomattavasti voimakkaampia, värikkäämpiä, pelottavampia ja mielenkiintoisempia...Olin itse asiassa ulkomailla silloin. Mitäs jos siellä päin oli enemmän tietynlaista "energiaa" ja nyt täällä koto-Suomessa on yksinkertaisesti tylsempää..??
Nimittäin se alue, jossa olin matkoilla oli kuuluisa "kuolon risteyksestään" ts. vaarallisesta autotieristeyksestä, jossa useampikin oli taittanut niskansa ja kuollut. Yleensä nuoria ihmisiä, jotka siis kuolivat väkivaltaisesti ja ns. liian äkkiä...en yhtään epäilisi, jos he jäisivätkin hetkeksi "haahuilemaan" tuskissaan (siis heidän henkensä, sielunsa...jne) lähelle väkivaltaista kuolinpaikkaa ja joku herkempi yksilö ts. minä voisi jotain aistiakin..???
Tässä taas yksi teoria...