en jaksais tätä ikävää, joka aina välillä hiipii niin rajuna sydämeeni. Rakastuin sinuun silmittömästi, kaiken järjen vastaisesti. En halua rakastaa sinua yhä, haluan olla vapaa tästä tuskasta ja ikävästä. Miksi aika parantaa haavat niin hitaasti... Jos törmäisin sinuun, tulisi varmaan hirveä olo. Kun ajattelen sua näin tekee ihan fyysisesti pahaa, ikävää ja pahaa mieltä niin voimakas sekoitus...
Tarvitsisin sen kainalon mihin painautua ja hengittää tuoksuasi, tuntea lämpö ja läheisyys. Tuntuu vieläkin pahalta, ettei se ole sun kainalo, koskaan ikinä...
Ja miestä ikävöin...
Tarvitsisin sen kainalon mihin painautua ja hengittää tuoksuasi, tuntea lämpö ja läheisyys. Tuntuu vieläkin pahalta, ettei se ole sun kainalo, koskaan ikinä...
Ja miestä ikävöin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
se elämä välillä on..tuskaa ja kipua !
MUTTA varmaan tulee se päivä milloin voit tuntea helpottavan olon sydämessä ja hymyillä taas. olet yhtä kokemusta rikkampana ..ei pidä luovuttaa vaikka tuntee ikävää.
ei tää elämä ole ikuista ..pitää löytää ilon aiheita ja katsoa eteen-pän..
sinulle lohdutuksesta! Kyllä minä hymyilen joka päivä ja elän elämääni muutenkin. Mutta kun ei se toinen poistu sydämestä vaikka järki komentaakin eteenpäin. Toivon, että törmäisin toiseen vaikka en järjellä niin haluakaan, toivon että toinen ottaisi yhteyttä kuitenkin jne... Ristiriitaista. Mutta tällaista se on aikansa...
---------"----------- Paitsi naiseen...
kun kohdataan, älä karkuun juokse. anna vähän aikaa.