Hei!
Kyselisin löytyykö palstalta muita jo munasoluja luovuttaneita? Itselläni yksi luovutus takana ja toista suunnittelen. Olisi kiva jakaa ajatuksia muiden jo luovuttaneiden kanssa. Heitä vaan tuntuu olevan vaikea löytää..
Kyselisin löytyykö palstalta muita jo munasoluja luovuttaneita? Itselläni yksi luovutus takana ja toista suunnittelen. Olisi kiva jakaa ajatuksia muiden jo luovuttaneiden kanssa. Heitä vaan tuntuu olevan vaikea löytää..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse en ole luovuttaja, vaan hoitoja saanut =)
Soitapa Väestöliittoon (www.vaestoliitto.fi) ja kerro tilanteesi, ja että haluaisit vertaitukea, jonka kanssa jakaa ajatuksia!
Itselleni soittivat aikoinaan Väestöliitosta hakiessaan vertaistukea eräälle, jolla on samanlainen lapsettomuusongelma kuin minulla. Meistää tulikin sitten kavereita! Hän oli vain kertonut, että haluaisi jakaa ajatuksiaan toisen samanlaisen kanssa. Väestöliitossa plarasivat arkistojaan, ja lähestyivät mahdollisia tukihenkilöita kirjeellä. Kun itse sain kirjeen, niin soitin heti innoissani Väestöliittoon, että antakaa vain yhteystietoni. Siitä se lähti ensin sähköpostiviestittelynä.
En ole käynyt luovuttamassa munasoluja, vaan meillä on lapsi lahjoitusmunasolu hoidolla.
Olisinkin kysynyt sinulta, millaisia asioita kävit psykologin kanssa luovutukseen liittyen läpi?Miten koet sen että sinun geeneistä on mahdollisesti jollain lapsi eli minkälaiseksi koet suhteesi tähän mahdolliseen lapseen?
Itse tällähetkellä prosessoin äitiyttäni ja koen olevani ainut äiti tälle lapselle.Munasolu on saatu lahjoituksena ja siltä osin sekin on minun, vaikka minulla ja lapsella on eri geneettinen perimä.Juridisesti, psykologisesti, sosiaalisesti ja biologisesti olen täysin tämän lapsen äiti.Vaikka sanotaan että sukusolun lahjoitushoito on adoptioon rinnastettavissa, olen kuitenkin sitä mieltä että tämä on lähempänä "normaali" äidiksi tuloa kuin adoptiota.Suhde lapseen on alkanut jo kohdussa ja lapsi ei "saa elämää" ilman raskautta.
Suuret kiitokset kaikille munasoluja luovuttaneille, teette totta usean ihmisen unelmasta!
Itse kyselin aiemmin tosta munasolujen luovutuksesta, eli millainen tapahtuma se oikein on yms. Ja jos olisin sopiva luovuttaja, voisin käydä ihan mielelläni luovutuksen tekemässä. Itsestä ainakin tuntuu tällä hetkellä hienolta ajatus, että voisi tällä tavalla auttaa jotakuta ja samalla oma perimä "jatkaisi elämää". Vähän huono ilmaus, tietenkään en millään tavalla kokisi olevani luovuttamastani munasolusta syntyvän lapsen äiti tms. Kuitenkin on kiva leikitellä ajatuksella, että jonain päivänä saisi tavata tämän ihmisen, jolla on samat geenit kuin itsellä. Jos sellainen on ylipäätään mahdollista esim. siten, että luovutetun munasolun vastaanottajat saavat luovuttajan tiedot, että voivat halutessaan ottaa häneen yhteyttä.
Tuosta juridisesta puolesta kysyisinkin, että mikäli tuo edellä kuvaamani tilanne on mahdollista toteuttaa, niin eihän minulle jää minkäänlaista juridista vastuuta tästä lapsesta? Jos ajatellaan vaikka tilanne, että molemmat lapsen vanhemmat kuolisivat. Tai minun kuolemani jälkeinen perinnönjako. Ainakin omaan korvaan kuulostaa vähän liian kaukaa haetulta.
on lapsen äiti, juridisesti ja joka tavalla.Esim.sijaissynnyttäjää käyttävä pariskunta joutuu adoptoimaan omista sukusoluistaan syntyneen lapsen itselleen, mikäli sijaissynnyttäjä ja geneettiset "vanhemmat" tätä edelleen haluavat.Tämä on käytäntönä käsittääkseni joka puolella maailmaa.Vasta adoptiolla juridinen vanhemmuus voidaan purkaa.
Suoraan eri lapsettomuus klinikoiden sivustoilta ja soittamalla henkilökunnalle, saat tarkat ohjeet munasolujen luovutuksesta ja mitkä ovat siihen vaadittavat kriteerit.
Sinulla ei ole syntyvästä lapsesta sen enempää vastuuta kuin kenestä tahansa vieraasta lapsesta.
Tarkemmin en ole joutunut miettimään mitä lahjoittajan rekisteröinti ja myöhemmin mahdollisesti syntyneen lapsen tapaaminen velvoittaa, koska meille hoito tehtiin ennen lakimuutosta, tuntemattoman lahjoittajan soluilla.
Tosiaan klinikoilta saat tarkempaa ohjeistusta.
Jos se vain olisi mahdollista, haluaisitko itse tavata naisen, jonka luovuttamasta munasolusta lapsesi on syntynyt? Tai haluaisitko lapsesi hieman vanhempana tapaavan hänet?
minua kovastikkin kiinnostaisi tietää kuka on lahjoittaja.Toisaalta ajatus siitä että lapseni myöhemmin tapaisi lahjoittajan saattaisi tuntua siltä että lahjoittaja kilpailisi minun "reviirilläni" ja ikäänkuin vahentäisi ja kyseenalaistaisi minun äitiyttäni.Voi olla että sitten joskus haluaisin tavata hänet, tai sitten en ja sama lapseni kohdalla.
Tosiaan itse olen vasta alkumatkalla koko äitiyden suhteen ja mietiskelen kaikenlaista.Itse joudun kyllä perusteelisemmin miettimään mitä äitinä oleminen on, kuin jos olisin saanut lapsen ihan luomu menetelmällä ja helposti.Tällähetkellä kuitenkin minusta hyvä että lahjoittajamme ei ole rekisteröitynyt ja on siten tuntematon.
Pakkohan lapselle ei ole kertoa miten hän on saanut alkunsa, minä aion kuitenkin tämän hänelle kertoa.
huomaan, ettei täälläkään ainakaan esiin tule muita luovuttajia. Mutta ainakin asia herättää jonkin verran keskustelua, hyvä niin.
Viestiketjussa kyseltiin, miten koen suhteeni mahd. syntyvään lapseen? Olen sitä miettinyt paljonkin, mutta jotenkin en vaan keksi, miksi mitään suhdetta olisi. Tarkoitan siis, että koen antaneeni pois jotain sellaista, mitä en tarvitse jollekin sellaiselle, joka taas tarvitsee. En koe antaneeni pois lastani. En missään nimessä! Lopulta kuitenkin on korkeampien voimien päätettävissä, syntyykö luovutetuista soluista lasta. Minä en pysty siihen vaikuttamaan.
Olen toki hyvin tietoinen, että mahd. soluistani syntyneet lapset voivat minut etsiä käsiinsä kunhan ovat 18v. No, tämä edellyttää, että vanhemmat kertovat lapselleen biologisesta perimästään (en usko kaikkien tekevän niin) ja toisekseen lapsen halua ottaa minuun yhteyttä. Ja jos ottaa, niin.. no entä sitten? En osaa ainakaan vielä ajatella tahtoisinko tai enkö tavata tällaista lasta. Mutta jos joku ottaisi yhteyttä, niin ilman muuta suostuisin tapaamiseen ja esim. omien luovutusmotiivieni kertomiseen.
Itse olisin luovuttanut yhtälailla ennen tai jälkeen lakimuutoksen. Minusta rekisteröinti ei vaikeuttanut asiaa mitenkään.
Itse luovutusprosessi ei ollut mielestäni ylivoimainen, mutta toki haastellinen. Muutama sairaslomapäivä ei ketään kaada, joutuuhan sitä flunssastakin olemaan saman verran pois. Rahakaan ei voi motivaattorina toimia. Jokaisen luovuttajan on omiin syihinsä perustuen tehtävä luovutuksensa.
Samoin olen asian itsekkin ajatellut luovuttajan kannalta.Todellakin munasoluja menee joka kuukausi hukkaan, eikä niitä kukaan kaipaile.Täytyy todella tapahtua aika paljon niin fyysisellä kuin ihmissuhde tasollakin että munasolusta tulee lapsi.
Välillä vaan huvittaa näilläkin palstoilla vierailleet kirjoittajat jotka kuvittelevat tilannetta jossa lahjoitetusta sukusolusta alkunsa saanut lapsi tulee oven taakse ja sanoo esim:"Isä minulla on ollut vaikea elämä, miksi hylkäsit minut?" Naurettava jo koko ajatus tällaisesta tilanteesta.Jos joku todella ajattelee että hänestä tulee sukusolujen lahjoituksen avulla isä, niin aika hakoteillä asioista on.
Lisäksi ne jotka hoitojen kautta päätyvät lapsia hankkimaan haluavat todella paljon lasta ja ovat valmiit sen eteen uhraamaan vaikka kuinka suuria rahasummia.Suurella todennäköisyydellä suurinosa on ihan kelpo vanhempia jo ihan sillä perusteella että kykenevät hoidot yhteisymmärryksessä käymään läpi ja rahoittamaan.
Minä olen ainakin valmis panostamaan lapseeni kaiken mahdollisen niin henkisesti kuin taloudellisestikin.Osaan ja uskallan myös pyytää ulkopuolista apua mikäli sitä esim. lapsen kasvatuksessa tai muuten kokisin tarvitsevani.
Koen vastuuni lapsesta voimmakkaasti jo senkin vuoksi että olemme nähneet niin paljon vaivaa että olemme hänet saaneet.Hän on minun elämäni tärkein ihminen.
Nuppunen, täällä ainakin yksi luovuttanut! Juuri eilen sovin toisen luovutukseni ajankohdan lokakuulle. Olisi kiva kuulla sun kokemuksia!