Sellasta kyselen että kun olette tehneet päätöksen ettei teille enää vauvoja haluta,niin miten olette käsitelleet asian?Miten olette kokeneet asian?
Siis esim.minä olin jossain vaiheessa todella surullinen ja oikein kaipasin vielä vauvaa.Kyllä se on sellanen luopumisen paikka;ei enää koskaan tunne pikkupotkuja masussa,ei koskaan enää koe sitä ihanaa jännityksen tunnetta onko raskaana vai ei,eikä koskaan saa enää suunnitella miten ihanasti sen tulevalle isukille kertoisi jne.Ja taas toisaalta on helpottunut että elämässä kääntyy täysin uusi sivu eteenpäin.
Kertokaapa kokemuksianne!!
Siis esim.minä olin jossain vaiheessa todella surullinen ja oikein kaipasin vielä vauvaa.Kyllä se on sellanen luopumisen paikka;ei enää koskaan tunne pikkupotkuja masussa,ei koskaan enää koe sitä ihanaa jännityksen tunnetta onko raskaana vai ei,eikä koskaan saa enää suunnitella miten ihanasti sen tulevalle isukille kertoisi jne.Ja taas toisaalta on helpottunut että elämässä kääntyy täysin uusi sivu eteenpäin.
Kertokaapa kokemuksianne!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen tiennyt melko pian ensimmäisen lapsen synnyttyä, että kyllä tämä jää tähän tämä lasten tekeminen. Tunne on vahvistunut koko ajan lapsen kasvaessa. Siitäkin huolimatta, että ainokaisemme on ollut kaikin puolin helppo tapaus, terve, ei kiukuttele turhista, nukkuu ja syö. Ihana pakkaus!
Mutta mitä jos se seuraava olisikin hankala vauva, joka raastaa kaikkien hermot riekaleiksi??
Olen ajatellut asiaa vähän niin, että ei enää pettymystä negatiivisesta testistä, ei enää pahoinvointia, ei enää pelkoa keskenmenosta, ei enää ahdistusta lähenevää synnytystä kohtaan, ei enää huolta onko lapsi terve jne... En aio "pilata" kroppaani toista kertaa, herätä puolta vuotta useita kertoja yössä, pelätä kätkytkoluolemaa, koliikkia ja luoja ties mitä.
Mutta onhan se varmasti vaikea asia päättää, varsinkin jos päätös ei ikäänkuin tule luonnostaan, kuten minulla ja miehelläni.
Meillä tämä ei ole ihan vielä ajankohtaista. Meillä on tyttö 1v 10kk ja odotan toista rv 29.
Joskus miehen kanssa keskusteltiin ja hänelle riittäisi kaksi lasta mutta mä haluan ehdottomasti 3-4 lasta=) Eräänä päivänä havahduin että herranjumala jos tuo mies ei tulekaan koskaan suostumaan siihen kolmanteen niin tämä raskaus on viimeiseni! En missään nimessä voi kuvitella että teen tätä viimeistä kertaa! Ajatuskin ahdistaa.
Voin kuvitella että sitten kun "tulen tieni päähän" tässä lapsen "teossa" niin on se varmasti hiukan hankala päätös ja luopuminen tuntuu vaikealta. Mielenkiinnolla odotan ketjuun lisää pohdintoja aiheesta, varsinkin heiltä jotka olette jo sen päätöksen tehneet.
Kun meidän juniori syntyi niin aika pian tuli tunne, että se on tässä nyt. Aiemmin kun vaatteet jäi pieneksi pakkasin ne laatikkoon odottamaan seuraavaa, mutta nyt lajittelin niitä säilytettäviin ja pois annettaviin. Se vaan oli jotenkin niin selvä tunne itsessä että sen vaan tiesi.
Jos kokee tuollaisia tunteita kuin sinä niin lapsiluku ei silloin varmaan olekkaan täynnä? Tekisi mieli sitä yhtä vielä?
Joillakin tutuilla on ollut myös todella selkeitä tilanteita kun on tiennyt että lapset on tässä nyt. Joku on katsonut lomakuvi aja tajunnut sen ja joku nukkuvi alapsiaan tms tilanteita joissa ajatus on äkkiä selkeänä mielessä. Ja kukaan ei ole ajatustaan perunut vielä.
Saattahan se olla myös että jos lapsia aina vaan tahtoo niin halua asen saman tunteen uudelleen ja uudelleen. Vähän kun huumeaddikti, mutta raskauteen ja vauvaan liittyen? Ja toisaalta muuttuuhan elämä kun lapset kasvavat. Ja muutos koetaan yleensä pelottavana.
Niin...mä taidan juuri olla noihin tunteisiin "addiktoitunut"...etenkin siihen "uuden alun" tunteeseen...;o) Ja tulishan noita lapsia aina vaan jos mies ei olis puhunu mulle järkeä.Kyllähän noissa viidessäkin on jaksamista ja yleisesti ottaen olen tyytyväinen ratkaisuun,mutta silloin tällöin vielä tekee mieli vauvaa...No,aikansa kutakin ja toisaalta on ollut hienoa kasvaa omien lasten myötä kohta murrosikäisten äidiksi.Elämä jatkuu....
ollaan mieheni kanssa päätetty toisen lapsen jälkeen heti että siihen se jää mutta nyt kun kuopus on jo 1,5v niin kumpaakin vaivaa vauvakuume vaikka ollaan sovittu ettei tehtäisi enää joten saa nyt nähdä tuleeko lisää tulevaisuudessa vaikka asennoiduin jo siihen ettei enää ikinä tule olemaan raskaana ja se oli aivan kamalaa ajatella asia läpi.