Nykyajan isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja reissaavat ympäri maailman.He ilmoittavat suoraan etteivät jätä suuriakaan perintöjä vaan nauttivat itsenäisesti jälkipolven laskeskellessa mitä tulevat saamaan jäämistöstä.
Nykyään isovanhemmat joutuvat kustantamaan lastenlasten harrastukset ja koulumaksut.Puhumattakaan lasten avioerot ja lasten työttymyys missä isovanhemmat ovat pääroolissa.
Tämä on vääryyttä isovanhempia kohtaan.
Miksi aikuiset lapset eivät kanna omaa osuutta ja antaisivat elämänsä ehtoopuolella oleville vanhemmilleen täyden arvostuksensa eivätkä olisi kynimässä heiltä jokaista euroa minkä omaa tyhmyyttään ovat menettäneet.
Nykyään isovanhemmat joutuvat kustantamaan lastenlasten harrastukset ja koulumaksut.Puhumattakaan lasten avioerot ja lasten työttymyys missä isovanhemmat ovat pääroolissa.
Tämä on vääryyttä isovanhempia kohtaan.
Miksi aikuiset lapset eivät kanna omaa osuutta ja antaisivat elämänsä ehtoopuolella oleville vanhemmilleen täyden arvostuksensa eivätkä olisi kynimässä heiltä jokaista euroa minkä omaa tyhmyyttään ovat menettäneet.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ne sentään asella uhaten vaadi sinua maksumieheksi?
Sinusta itsestä se on kiinni.
Pidä rahapussin suu tiukalla ja avaa se vasta itselle aurinkorannalla, kun ei ole lapset näkemässä.
Ei ne väkisin voi meidän rahoja viedä, itsestä se on kiinni, eiks?
jos noin kohdallanne on päässyt käymään, muttei - kai kuitenkaan tätäkään asiaa voi yleistää?
mutta ei ole onneksi omakohtaista kokemusta asiasta.
Tiedän turhan monta tapausta ja jokainen on liikaa mun ymmärrykselle.
Yleistykseen ei ole aihetta missään asiassa.
johtuu kun vanhemmat eivät uskalla olla tiukkoja näissä kohtuuttoman pitkissä avustusasioissa?
Onko se huonon omantunnon aikaan saamaa, -ajatellaan korvata jotain laiminlyöntejä, tai sitten käytäntö onkin ollut sellainen, että aika on aina korvattu rahalla, ja jälkeläiset luulee että sama peli jatkuu loputtomiin, - en tiedä.., mutta ihmettelen vain..
vaan HYVÄN SYDÄMEN.
Käärinliinassa ei ole taskuja.
Niin se on,että HYVÄ antaa VÄHÄSTÄÄN,
PAHA ei PALJOSTAAN.
mutta jos vanhempien ja isovanhempien hyväksikäyttö on toistuvaa, ja siitä on tullut suurinpiirtein keino ansaita elantonsa, ati ainakin ylellisyydet, niin silloin ei hyväsydämisyydellä ole asiassa mitään tekoa...
Tottakai sitä kuuntelee kohtuullisia avustustoivomuksia, muttei niin että pian itse on nälässä..:/
Minulla on hyvässä muistissa
ison asuntolainan kanssa "eläminen" ja pojan mopon hinku.No,mamma ja pappa sen osti rippilahjaksi.
Samoin ajokortin jne.Tavallisia työläisiä olivat,mutta eläke-iässä jo velattomia.Vuorostani me säästämme pojanpojalle moporahaa.Katto kun on jo maksettu :)
Eläke ei ole suuri,mutta kohta on raha koossa :) (kyllä siitä riittää lastenlapsillekin).Se halikiitos on parhainta palkkaa ja "vitamiinia".
(Pst.Hyväksikäyttö onkin väärin)
Lapsiakin ollaan autettu opiskelu-aikana mahdollisuuksien mukaan.
(Hm,ei rahat kyllä riitä ulkomaan matkoihin)
mutta onneksi ei tee mielikään enää.Vaatteitakin on kaapit pullollaan :)
muistoja teistä jääkin jälkipolville, - eihän rakkaus vähene antaen.
Hiukan ilkeästi voisi sanoa, että jatkuvasti lastensa/lastenlastensa nyhdettävänä olevat saavat syyttää itseään ja sitä, että ovat kasvattaneet jälkikasvunsa huonosti, jos aikuiset lapset eivät osaa tulla omillaan toimeen. Kulut pitää sopeuttaa tuloihin eikä elää yli varojensa - niin ainakin minulle on opetettu.
Kun aikaisemmat sukupolvet (varsinkin me yli viisikymppiset) ovat joutuneet elämään koko lailla köyhemmissä oloissa kuin nykyajan teinit ja nuoret aikuiset, he helposti antavat periksi kaikissa nuorten kulutustarpeissa. Siinä he tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, koska jokaisen pitää oppia ihan itse pitämään kukkaronnyörit tiukalla silloin, kun rahaa ei ole. Sen tulevan perinnön varaankaan kun ei auta kauheasti laskea - se tulee yleensä siinä vaiheessa, kun perilliset ovat 60-vuotiaita, eikä välttämättä riitä loppuelämän elämiseen, jollei siihen mennessä ole oppinut käyttämään rahaa sen mukaan, mihin varat riittävät.
Asia on hiukan toinen silloin, kun nuori on vaikkapa työtön ja häneltä puuttuu jotakin välttämätöntä - jos vaikkapa pesukone tai jääkaappi hajoaa, niin silloin hyväksyn vanhempien "apurahan" aikuisille lapsille.
Anteeksi mutta en ymmärtänyt viestiäsi.
Ensiksi ilmoitat että nykyajan isovanhemmat tuhlaavat kaikki rahansa itseensä ja ilmoittavat jo etukäteen jälkeläisille, ettei perintöä tule.
Seuraavaksi kerrot, että nykyajan isovanhempien kaikki rahat menevät jälkeläisten avustamiseen ja he joutuvat kärsimään siitä.
Mikä näistä pätee????
Olen varmaan tyhmä mutta kaipaan selvennystä.
ottaa kantaa isovanhempien taloudellista osuutta jälkipolveen.
Älä ole noin mustavalkoinen. Äläkä varsinkaan lue noin yksiselitteisesti aloitusta.
Nykyaikana on useammanlaista käytäntöä jälkipolven avustamiseen.Toiset auttavat ensiasunnon hankkimisessa, antavat elinaikanaan osan, varmistaen itse tulevansa toimeen jäljelle jääneillä säästöillään.
Osa vanhempia ei ole itsekään saanut minkäänlaista apua, eväten näinollen lapsiltaan taloudellisen avun. Siksi heistä on tullutkin hyvin pärjääviä yksilöitä yhteiskuntaamme.
Kuinka moni lapsi on valmis auttamaan mahdollista hätäänjoutunutta vanhempaa?
ja on auttanut vanhempiaan, vaikkapa rahavaikeuksissa, muun auttamisen lisäksi.
tulee aina auttaa mahdollisuuksien mukaan vanhempiaan.Niin sanotaan Sanassakin.
..on sellaisia isovanhempia, joista kerroit, mutta minun tuttavapiiriini ei kyllä kuulu sellaisia mummoja ja paappoja. Eli ei voi yleistää.
Mielestäni isovanhempien velvollisuus ei ole kustantaa lastenlastensa harrastuksia ja koulunkäyntiä.
Eri asia, jos isovanhemmat ovat niin varakkaita, että itse TAHTOVAT avustaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
Jos omat lapseni alkaisivat vaatimaan rahaa tai arvostelisivat esim. matkusteluitani tai rahankäyttöäni, niin nostaisin heti kissan keskelle pöytää ja kysyisin suoraan, että tarkoittavatko he sitä, että en saisi käyttää OMIA rahojani kuten parhaaksi näen, vaan pitäisi säästää heille.
Tahtoisin saada selvään kysymykseen selvän vastauksen ja perusteluineen.
Mukava ja ihana mummu kuulemma olen, vaikka en rahallisesti heitä avustakaan.
Rakastan heitä ja he minua.
ei voi mitään asiaa yleistää.Meillä jokaisella on oma näkemys asiaan, ollaanpa asianomaisia tai emme.Keskustelua saadakseen aikaan on kirjoitettava asiasta jotain.Eriävät ajatukset tekevät kirjoituksista mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia.
Vaikka vanhemmat olisivat kuinka varakkaita, ei ole lasten edunmukaista maksaa monia lasten vaatimia maksuja.
Nykyaika viestittää surullista sanomaa, missä velkakierteessä lapset ovat.Mikään avustus kun ei tahdo riittää.
Johan Osku Pajamäki tästä elämöi, nimitellen suurta ikäluokkaa ahneeksi, etujen käyttäjäksi!
Mutta, eipä se rutina auta, jokainen sukupolvi maksaa vanhemman polven hyvinvoinnin, halusipa tai ei.
Eihän ketään isovanhempaa voida velvoittaa tuollaiseen maksamiseen?
On sitten oltu aina lompsa avoimena, ja tottuneet apuja saamaan.
Olen myös kuullut surkuhupaisia tarinoita, iäkkäiden seurusteluista, hyvä ettei holhoukseen ole haettu, ettei lapsille "kuuluva" omaisuus mene vieraille! :/.
Minulta menee koko eläke pojalle.
Se on työtön juntti ja kotona.
selvittäneet yhdessä poikasi työllistymismahdollisuudet? Ottaa sellaisen työn vastaan minkä saa.
Saahan poikasi varmaan jonkinlaista työttömyyskorvausta?
Mikä sinä olet antamaan koko eläkkeesi hänelle, herätys!
aloitus oli, sanasta sanaan, joskus keväällä?
No, tällaisessa tilanteessa testataan vanhuksien älykkyys.
miten silloin kommentoit?
En oikein ymmärrä tätä touhua.
Minusta se auttaa, jolla on varaa ja sitä autetaan, joka on avun tarpeessa.
Hällä väliä auttaako isovanhempi lastaan ja tämän lapsia tai lapsi vanhempiaan tai isovanhempiaan.
Eikö sen pidä mennä niin? Ja avulla tarkoitan tilapäistä apua hätätilanteissa, en jatkuvaa rahan jakelua - usein turhiin tarkoituksiin.
eli sille annetaa , joka tarvii ja joskus juuri turhuuteen.
En näe mitään hankalaa siinä, että siirtää omaisuutensa opintonsa päättäneille ja omaa kotia ja perhettä perustaville lapsille. He sitä rahaa paremmin tarvitsevat. Eikä heidän sitten tarvitse kitua odottelemassa, koska tuo seniili osaisi potkaista tyhjää, että saisi periä.
Itse vanhempieni kuoltua kieltäydyin perinnön vastaan ottamisesta, jolloin perintöosani siirtyi suoraan lapsilleni (ja yhden sukupolven perintöverotkin säästyivät). Samalla aloin siirtää omaa omaisuuttani ennakkoperintönä lapsille sopivissa erissä muutaman vuoden välein.
Katsoin, että hieman käteistä jättämällä pärjään mainiosti tuloillani ja sitten eläkkeilläni.
Myönnän, että tuo ei ehkä kaikkien kohdalla toimi. Mutta jos lapset osaavat hoitaa vastuullisesti talouttaan, tämä on hyvä systeemi.
Tuo on erittäin fiksu tapa hoitaa asioita, varsinkin jos sitä omaisuutta on kerääntynyt vähän enemmän!