Onko muilla samanlaisia tunteita?
Olin lomalla Suomessa, kävin sukulaisten ja tuttavien luona. Nyt olen ollut kolme päivää täällä kotona. Olo on vähän ihmeellinen, miettii että kunpa olisi Suomessa, täällä on ihan mukava olla, vanha äiti siellä Suomessa kaipailee, ei taaskaan saanut sanottua mitään, (kun ei voi sanoa), oli niin mukava olla eräpirtillä, jne jne.
No sitten laivalla ostin täyden lastin taxfreesta ja niitä tyhjentelen päiväsaikaan, kun työt alkaa vasta ensi viikolla.
Juureton. Muilla ruotsinsuomalaisilla vaikuttaa menevän loistavasti. Olenko ainoa joka tuntee itsensä tosi reppanaksi Suomen loman jälkeen?
Olin lomalla Suomessa, kävin sukulaisten ja tuttavien luona. Nyt olen ollut kolme päivää täällä kotona. Olo on vähän ihmeellinen, miettii että kunpa olisi Suomessa, täällä on ihan mukava olla, vanha äiti siellä Suomessa kaipailee, ei taaskaan saanut sanottua mitään, (kun ei voi sanoa), oli niin mukava olla eräpirtillä, jne jne.
No sitten laivalla ostin täyden lastin taxfreesta ja niitä tyhjentelen päiväsaikaan, kun työt alkaa vasta ensi viikolla.
Juureton. Muilla ruotsinsuomalaisilla vaikuttaa menevän loistavasti. Olenko ainoa joka tuntee itsensä tosi reppanaksi Suomen loman jälkeen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, hyvin sekavin tunteinhan sieltä useimmiten tullaan. Lomilta palattua tuo juurettomuuden tunne onkin ehkä voimakkaimmillaan. Tulee mieleen että mitä hittoa minä täällä vieraalla maalla oikein teen, miksen ole omieni joukossa niinkuin muutkin. Töihin kun menee niin melkein tuntuu ettei haluais uhallakaan puhua ruotsia. No, sitten sitä kyllä taas järkiintyy (?) ja muistaa ettei lomalla yleensä näe niitä elämän varjopuolia.
Kiitos Steffo!
Jo se että toisella on samantapaisia tunteita ja kertoo niistä, helpottaa.
Tällä kerralla takaisin paluu oli se kaikista vaikein. Toki tiedän, että olo jatkuu ja olo pyyhkii jatkossakin, mutta se "kulttuurishokki" oli erikoisen vaikea tällä kertaa. Huomenna tarttee ottaa kiinni arkipäivästä. (ja lopettaa taxfree-antimet)
Sitä tuli tänne muutettua ja on otettava arki niinkuin on. Mukavasti on yleensä, mutta lomalta paluu Suomesta on aina vaikeaa. Juurettomia ollaan ja muutaman päivän vie sopeutuminen takaisin. Fakta.
äidin kanssa loman loppuun asti. Kyllä sitä ryyppäämistä kerkii harrastaa myöhemminkin.
Mikä lienee sinunkin pointtisi...
Minulta meni neljä päivää takaisin sopeutumiseen. Nyt olen täällä. Katselen vähän. Samalla mietin, että jos lähtisi Suomeen. Vähän hankalaa sekin, kun on lapset täällä.
Olen keskustellut monen muunkin kanssa. Kaikilla heillä on samantapaiset tunteet lomalta tultua. Se on sitä siirtolaisen kohtaloa. Juurettomuus, takaisinpaluu-halu ja täällä sitten käytännön syistä olo.
Nimenomaan tällä palstalla saisi olla oikeus keskustella muitten kanssa tämäntapaisista tunteista. Sinun "ryypiskelyarviosi" voisit paremminkin esittää terveyspalstalla.
Kyllä se niin on, että sen kerran kun tulen lomilta, niin ostan taxfreestä ja siihen se sitten jääkin. Juhannukseksi käyn täällä systeemissä ja rapujuhliin, mutta siihenpä on jäänyt. Jos nyt välttämättä haluat tietää, mitä ostin niin tässä lista tiedoksesi: yhden pullon viskiä (jota en juo, mutta tuon kaverille) 2 viinipulloa (no ne vetäisin suomenkaipuuseen) 1 pullo naapurin rouvalle, joka kastelee kukat, 1 pullo hyvää punaista viiniä, sen juon tänä iltana) ja neljä virolaista olutta (ne vetäisin myös). Fazerin suklaata kaksi rasiaa (Geisha ja Julia-merkkiä), 4 patukkaa Pepita-lakritsia, hammastahnaputkilo, sitten oli joku voide (mitä en kerro, että saat tarttua siihen ja otaksua jotain), 1 xylitoli-purkkapaketti, marlboro lightia yhdelle tuttavalle ja toiselle tuttavalle jotain käärittävää tupakkia, sininen paketti (itse en polta). Lisäksi Iltalehti.
Toivottavasti valkeni tilanteeni nyt sinulle!
Minä en tarvitse mitään sopeutumisaikaa lomalta tultuani.
Ruotsi on minun kotimaani, täällä minä viihdyn parhaiten. Tuntuu oikein hyvältä olla kotona.
että voi tuntea kaiken kaipauksen, ne syöverit, että ei ole kone vaan tunteva ihminen, osaa ikävöidä, tuntea kahden maan eron, oman itsensä kaikki koukerot, surut ja sitten jatkaa matkaa. Sama juttu kun joku opettaja kertoi aikoinaan, että mikä tunne se on sittenkin että voi itkeä oikein sydämen kyllyydestä joskus. Näinhän se on.
Kun on kerran kokenut lapsuuden ja nuoruuden Suomessa, niin on se vain ero. Sen tuntee selvimmin kun tulee yli viikon lomalta takaisin. Mutta se menee sitten ohi ja sitä jatkaa elämäänsä. Jotkut palaavat takaisin, jotkut ei.
kaikilla olevan kaipuu ja ikävän Suomeen. Riippuu varmasti siitä, millaisista olosuhteista synnyinmaastaan on lähtenyt ja millaiset "kyläpaikat" ovat nyt vieraillessa. Tokko kaipaa takaisin jos on jatkuvaa matkalaukku reissaamista, eikä missään enää lapsuuskotiaan.
Toisin on heillä, joilla on iso(nuorekas?)suku ja sillälailla iloista meininkiä loma-ajan. Suurempi ikävä heillä lienee.
En liene kovinkaan väärässä?