Olen miltei aina ollut yksinäinen, arka, ujo, herkkä, alemmuudentuntoinen jne.
Koulussa ja muuallakin on kiusattu. Poikaystävää ei ole koskaan ollut. Yksi tosin oli, mutta hänkin oli paska petturi. En siis mielelläni sano että olisin edes seurustellutkaan.
Itsetuntoni on ollut aina heikko. Terapiat ja lääkitykset eivät ole auttaneet juuri ollenkaan.
Pelkään, että joudun vielä pysyvälle sairaseläkkeelle. Vielä yritän kuntoutusta, mutta koko ajan pelkään, että epäonnistun.
Ihmissuhteita en kykene solmimaan. Olen vielä niin "hullu", että haaveilen parisuhteesta, vaikka mahdollisuudet saada se ovat olemattomat.
:( Eipä käy kellään tällainen paska elämä kateeksi!
Koulussa ja muuallakin on kiusattu. Poikaystävää ei ole koskaan ollut. Yksi tosin oli, mutta hänkin oli paska petturi. En siis mielelläni sano että olisin edes seurustellutkaan.
Itsetuntoni on ollut aina heikko. Terapiat ja lääkitykset eivät ole auttaneet juuri ollenkaan.
Pelkään, että joudun vielä pysyvälle sairaseläkkeelle. Vielä yritän kuntoutusta, mutta koko ajan pelkään, että epäonnistun.
Ihmissuhteita en kykene solmimaan. Olen vielä niin "hullu", että haaveilen parisuhteesta, vaikka mahdollisuudet saada se ovat olemattomat.
:( Eipä käy kellään tällainen paska elämä kateeksi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
aika samalta kuulostaa minunkin elämä...no mitään lääkityksiä tai terapioita ei ole ollut, mutta yksinäinen olen, itsetunto välillä aika nollissa, kun on tullut kaikkee "pas*** niskaan" ja silleen...ja haaveilen toki parisuhteesta, perheestä, mutta taitaapi haaveeksi jäädä. nainen siis olen ja ikää vajaa 30. säälittävää, mutta totta :)
Mä oon yli 30...masentavaa ku ikätovereilla on perheet, talot, ammatit, työt, kaikki pullat uunissa...ite vaan kärvistelee tässä tylsyydessä ja epätoivossa. :(
Ei siinä mitään hullua ole, jos haaveilet parisuhteesta. Ei voi tietää vaikka tutustut johonkin mukavaan mieheen. Ehkä joku mies vaan tulla tupsahtaa ja ottaa kontaktia sinuun, vaikka sanotkin olevasi arka.
Kyllähän se pistää pohtimaan kun itsekin on aivan yksin ja tosi monilla tuttavilla on vähintään kumppani ja lapsiakin.
"Olen vielä niin "hullu", että haaveilen parisuhteesta..."
Älä mitään, on meitä muitakin "hulluja", jotka haaveilee moisesta.
Nytkin ois kiva, jos sais jonkun siepattua kainaloon nukkumaan.
Itse en tiedä kaipaanko edes muuta. Noh, ehkä vähän parempaa työpaikkaa, mut siin se mun toivomuslista sit oiski.
Haluaisitko kirjeenvaihtoon?
Kuulostaa kuule tutulta. Samasta olen itekkin kärsiny koko peruskoulun jälkeisen ajan. tosin nykyisin minulla on pari kaveria ja yksi ystävä. Mutta voi helvetti miten olen saanu kärsiä heitä hankkiessani. Kärsin tismalleen noista samoista asioista, kuin sinä. Olen aina tuntenut itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Seurustellut olen kerran ja siitäkin on kuusi vuotta. Ja se seurustelu loppui surullisesti siihen, että minä lähdin kokonaan toiselle paikkakunnalle kertomatta edes tälle tytölle, että lähden. Miksi?! No siksi kun tunsin itseni huonommaksi, kuin tämä tyttö ja tunsin, etten ole tarpeeksi hyvä hänelle ja että olen jotenkin alemmalla tasolla "ihmisyydessä", kuin hän. Surullista, mutta totta. Selvitin tämän asian myöhemmin tuon tytön kanssa ja sovimme asiat. Mutta sen jälkeen en ole pystynyt seurustelemaan, koska olen mielestäni niin hiton huono ihminen, että en kelpaa kellekkään. Viimevuosina elämä on pitänyt alottaa aivan alusta. Olen käynyt psykoterapiassa parisen vuotta ja se on auttanut minua todella rohkaistumaan, olemaan oma itteni ja tajuamaan, etten ole sen huonompi ihminen, kuin muutkaan. Tämä tosin on sellanen asia, josta ei ikinä pääse lopullisesti eroon, mutta sen kanssa oppii elämään ja se saadaan helpottamaan vuosien terapialla. Mutta kärsin siitä edelleen ja elämä tulee aina olemaan hankalaa, mutta selviydyn.
-Mieshlö-
Jos tarvitset "olkapäätä" niin voin yrittää olla sellainen. jos vain haluat? Terapeutti en ole, mutta henk. Koht. Kokemuksella tiedän mitä on kärsiä tuon kaltaisista tunteista.