niin siis minulle on tullut ongelma rahasta. Kun aloitin työt opiskelun ohessa ja aloin saamaan palkkaa, kaikki menee vaatteisiin ja kenkiin ja semmoisiin, ostan vaan, tuhlasin 400 kahdessa päivässä johonkin vaatteisiin, enkä edes muista mihin..niitä on tuolla vaatekaapit täynnä, kun tulen kotiin heitän ne vain kaappiin, ei tunnu miltään, tulee vain tyhjä olo.
Kaupassa kun katson niitä, ajattelen vain, että onpa nätti itan tän ja tän ja tän..vaikka pohjalla on ajatus, etten tee niillä yhtään mitään, sitten taas ajattelen, et no ihan sama.
nyt kesän aikana niihin on kulunut varmaan 2000 euroa.
En pysty säästämään...raha ahdistaa, mutta kun tuhlaan sekin ahdistaa ja masentaa.
En kerro osteluistani kenellekkään, koska kaikki aina kauhistelee ja sanoo, että ei mulla ole järkeä päässä yms..
tarvitsisin oman kämpän kun olen jo 20, mutta en voi muuttaa, kun en pysty säästämään, en edes kuukautta..enkä edes kahta viikkoa.
Lisäksi minulla on tilejä eri postimyynti paikkoihin ja nekin on täynnä, olen velkaa jotain 1500..ja opintolainaa 2000, nekin meni silloin vaatteisiin ja kaikkeen turhaan, jota en edes tarvi.
Ymmärtäisin tämän jotenkin, jos olisin sellainen, että tykkäisin laittautua ja vaihdella vaatteita, mutta kun pidän suurimmaksi osaksi aina näitä samoja tiettyjä vaatteita..
Miten pystyn lopettamaan tämän? tästä on tullut jo niin mieltä vangitseva asia
Kaupassa kun katson niitä, ajattelen vain, että onpa nätti itan tän ja tän ja tän..vaikka pohjalla on ajatus, etten tee niillä yhtään mitään, sitten taas ajattelen, et no ihan sama.
nyt kesän aikana niihin on kulunut varmaan 2000 euroa.
En pysty säästämään...raha ahdistaa, mutta kun tuhlaan sekin ahdistaa ja masentaa.
En kerro osteluistani kenellekkään, koska kaikki aina kauhistelee ja sanoo, että ei mulla ole järkeä päässä yms..
tarvitsisin oman kämpän kun olen jo 20, mutta en voi muuttaa, kun en pysty säästämään, en edes kuukautta..enkä edes kahta viikkoa.
Lisäksi minulla on tilejä eri postimyynti paikkoihin ja nekin on täynnä, olen velkaa jotain 1500..ja opintolainaa 2000, nekin meni silloin vaatteisiin ja kaikkeen turhaan, jota en edes tarvi.
Ymmärtäisin tämän jotenkin, jos olisin sellainen, että tykkäisin laittautua ja vaihdella vaatteita, mutta kun pidän suurimmaksi osaksi aina näitä samoja tiettyjä vaatteita..
Miten pystyn lopettamaan tämän? tästä on tullut jo niin mieltä vangitseva asia
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täs voi olla myös se et sä et muista kaikkia vaatteitasi.
Kun haluat jotain uutta niin et välttämättä muista että sinulle on jo samankaltainen vaate vaikkakin hieman erilainen.
Ota ostamasi tavarat esille ja katso kuinka paljon sinulla on vaatteita.
Minäkin helposti unohdan että minulla on kaapit täynnä hyviä vaatteita.
Ei silloin osta kun ei ole tarvetta.
Kun näet uuden hienon vaatteen niin mene mieti et onko sinulla ja tuollainen, tarvitsetko sitä, ja mene sitten kotiin katso vaatekaappi läpi ja pohdi tarvitsetko todellakin taas yhtä tälaista.
En ole aloittaja, mutta kärsin itsekin kausittain sairaalloisesta shoppailuriippuvuudesta, tai miksi sitä sitten kutsua. Tiedän tasan tarkkaan paljonko ja millaisia vaatteita omistan, ja etten "tarvitse" juuri nyt mitään, mutta kun on paha olo, menen ostamaan jotain. Jälkeenpäin on sitten paha olo siitä että olen ostanut. Kyseessä on tunnepuolen ongelma, ei huono muisti tai "tavallinen" ajattelemattomuus.
Tuollainen on hyvin yleistä sillä tavaraestetiikka on länsimaisen kulttuurin ominaispiirre. Himoshoppailu on hyvin yleinen ylivelkaantumisen syy.
Karsastan mainontaa sillä niillä myydään huonoa/turhaa tavaraa. Hyvä ja tarpeellinen menee kyllä kaupaksi ilman mainontaakin. Kaupassa tavarat näyttää houkuttelevilta hyvän esillepanon johdosta.
Pääosa ihmisen kuluttamisesta on enemmän tai vähemmän turhaa. Antiikin Roomalaiset sanoivat että kaikki on turhaa. Turhia ostoksia vain perustellaan mainosten "järkevillä" perusteilla.
Ilmeisesti on niin että shoppailijat ostavat ostamisen vuoksi. Ostamistilanne kai kiehtoo jotenkin.
kulutuksen loppumaan, kun mietin aina ostaessani tavaran aiheuttamaa kuormitusta luonnolle ja maapallon tulevaisuudelle. Ahmin kaikkea uutisia aiheesta ja tuijottelen telkkaridokumentteja.
En siis ajattele enää itsekkäästi, että tämä on kiva MULLE, vaan ajattelen koko maapalloa. Nykyään elän vaatimattomasti kaikkea säästellen ja nyt elämässäkin on enemmän sisältöä kuin kulutusjuhla-aikana.