Eli kertokaa, onko kovinkin yleistä se, että himoitsee kaikkea imelää, syö sitä aivan hillittömät määrät, ja ..oksentaa ulos! Ruoka ei ole (kai) ongelma, ainoastaan tuo kaikki makea, suklaa, kokis, karkit, hillot.. Hän (tyttäreni) on nyt luvannut lopettaa, oikeammin lupasi jo viikkoja sitten, ei suostu enää asiasta edes puhumaan. Olen kuitenkin huomaavinani edelleen, vaikkakin jälkiruokia ei enää meillä tehdä, eikä makeita ostella, jälkiä oksenteluista. - Vai joko olen vainoharhaiseksi tullut... Kertokaa, mitä kaikkia keinoja on löytää mahdolliset oksentelun peittelyjäljet!
sairas makeanhimo
kalliit neuvot tarpeen
101504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Makea on hyvää ja sen syömisen aikana saa mielihyvää. Masennukseen saattaa kuulua makean ylen määräinen syöminen. Toisaalta tyttäresi saattaa sairastaa bulimiaa, mutta silloin saattaa olla että hän oksentaa myös "suolaisen" ruuan lihomisen pelossa. Ei ole mitään selviä merkkejä miten tietää oksenteleeko tyttäresi paitsi jos se on jatkunut pitkään. Se alkaa näkyä hampaissa. Oksentelu on aika helppo pitää salassa ja vessan pönttö on helppo pestä oksentamisen jälkeen.
Seuraa tyttäresi vessassa käymistä etenkin syömisen jälkeen. Puhu tyttärellesi uudelleen ja ota yhteyttä lääkärille. Hän varmasti neuuvoo sinua eteenpäin asiassa! Tsemppiä
oksentamisen merkejä on turvonneet rauhaset kaulan alla, maha kipu(ehkä sen peittelykin), turvotus, koska elimistön nestetasapaino kärsii, pakkomielle saada makeeta, jota sit kuluu hillittömii määriä... ja sit se, et usein jää pieni läikkä lavuaariin oksennussta, tai sit sille putken alussa olevaan ritilään. tai wc-pöntön reunalle. ja paljonsyömisen peittely. (jos hän syö hyvällä oamllatunnolla hän syö muiden nähden, esim. sohvalla..)
toivottavasti tästä olis apuu:o)
Kiitos, kun kirjoititte ja ohjasitte!
Kovin olen tullut herkäksi tuolle tunnustelulle. Noista tiploista pöntön reunoilla juuri olen havainnut nuo oksentelut. Myös tytön mielenalaan olen kiinnittänyt huomiota, nyt on mieli ollut hänellä iloinen ja kevyenoloinen, ja enpä noita tippojakaan ole huomannut. Tosin varpaillani kuljen eteenpäin. Ja vaikka tämä tyyni olotila nyt jatkuisikin, normaaliin ruokatapaamme tämän järkyttävän kokemuksen jälkeen meidän perheessä on vielä kosolti matkaa. Ammatti-ihmiseen olemme jo olleet yhteydessä, ehkä siitä oli apua. Kuitenkin, edelleen olen uusista vihjeistä ja vinkeistä kiitollinen!
Toivon kovin, että Sinäkin, 99-vuodesta oksentanut, olet jo saanut helpotusta oloosi.
se on kans fakta, et makeensyömisestä mieliala nousee. eli ahmimisaikana voi olla hyvinkin iloinen ja sosiaalinen -mieliala nousee hetkellisesti. kannattaa myös katsoa, mitä tyttäresi syö. esimerkiksi jäätelö ja suklaa ovat helposti oksennettavia, samoin kuin karkit, hampurilaiset jne. itse ainakin syön oksentamattomina päivinä terveellisesti ja kevyesti, ahmimispäivinä taas paljon ja mitä sattuu.. silloin myös rasvankäyttö lisääntyy ja syön "herkkuruokiani".
Jos tyttäresi on epäilyttävän pitkään veskissä katso punoittavatko hänen silmänsä tai onko hän kasvoista punainen ja turvonneen näköinen, kun hän tulee ulos sieltä.
Kuuntele mitä ääniä veskistä tulee esim. monet pitävät oksentaessaan vesihanaa päällä ja harjaavat hampaansa oksennettuaan.
Tarkista onko oksentelusta tulleita pisaroita jäänyt pytyn reunoille.
Tarkkaile millon tyttö käy veskissä esim. heti aina ruokailun jälkeen käynti on merkki, että hän saattaa oksentaa.
Tarkkaile tyttäresi hampaiden kuntoa.
Henki voi myös alkaa haisemaan pahalle.
Kauheaa kuulla taas yksi surullinen tarina (mahdollisesta) syömishäiriöstä.Jos tytölläsi oikeasti on ongelmia, on aika varmaa etteovät ne yhdellä esim.psykologin käyntikerralla lähde..siihen tarvitaan sitä enemmän aikaa mitä pitempään outo käytös on jatkunut.Tarkkaile tytärtäsi vaikka kaikki alkaisi näyttää menevän hyvin..hän on voinut osata lisää "keinoja" peitellä oksenteluaan yms..Käy ositteessa:
www.syomishairioistentuki.fi ja katso neuvoja..
Luulen, että sinun kannattaisi yrittää kertoa tytöllesi oksentelun vaaroista ja haitoista, jos hän ottaisi kuuleviin korviin..
Hei..
Ei, se ei ole normaalia!! Vaikkakin yleistä; kuulostaa siltä, että tyttäresi saattaa sairastaa tai on ainakin hyvää vauhtia sairastumassa bulimiaan.
Olen itse 20-vuotias ja sairastanut bulimiaa kausiluontoisesti jo melkein 4 vuotta. En osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta älä ainakaan syyllistä tytärtäsi (oksentamisesta). Silloin hän tekee kaikkensa peittääkseen jälkensä (siinä oppii hyvin ovelaksi, kun ei halua kenenkään huomaavan)!!
Yritä jutella tyttäresi kanssa. Läheisen ihmisen voi olla tosin hyvin vaikeaa auttaa syömishäiriöpotilasta, joten ulkopuolinen apu olisi paikallaan. Jos tyttäresi ei ole harrastanut oksentelua vielä pitkään, hänellä voi olla vielä toivoa parantua kokonaan - ennen kuin hammaskiille alkaa tuhoutua, posket pyöristyä (sylkirauhasten tulehtuessa) ja ääni muuttua käheäksi!! Jos asiaan ei puutu, se voi jatkua vaikka koko loppuelämän ajan.
Muista, että tärkeintä on olla syyllistämättä tytärtäsi tästä käytöksestä. Kerro, että olet huolissasi hänestä ja yritä lähestyä aihetta rauhallisesti. Itse tein aikoinani vielä vanhempieni luona asuessani kaikkeni peittääkseni jälkeni, mutta kuitenkin alitajunnassa jotenkin toivoin koko ajan, että äitini olisi huomannut ja puuttunut asiaan. On hienoa, että välität tyttärestäsi ja tahdot auttaa häntä! Onnea matkaan!
Jotenkin masentuu näitä viestejä lueskellessa. Epäilyttää kovin, että onko noista terapiaistunnoista lainkaan hyötyä. Niin kovin monille täällä kirjoittaneelle ei ole ollut. Ainakaan tarpeeksi. Mikähän sitten auttaa? Itseään todella niskasta kiinni ottaminen? Aivan kuin tupakoinnin lopettamisessa. En tiedä. Meillä eletään päivä kerrallaan, edelleen toivossa että parantuminen olisi alkanut, tai ainakin alkamassa.
vähän myöhässä tänne kirjottelen..
itse kerroin bulimiastani äidilleni ja pyysin apua, mutta häntä ei juurikaan liikkuttanut. tai siis ei ollenkaan liikuttanut. ilmeisesti luuli mun kerjäävän huomiota tai jotain.
siitä sitten masennuin lisää ja oksentelen kahta kauheammin.
auta, vaikka väkisin! ei se lupaus oksentelun lopettelusta riitä. mutta älä missään nimessä (niinkun aikaisemminkin on jo sanottu) syyllistä tytärtäsi. häpeän tunne on sanoinkuvaamaton, kun siitä jää kiinni(tai kertoo asiasta itse).
toivon, että äitini olisi jaksanut välittää. tietenkään se ei ole hänen sairautensa eikä ongelmansa, mutta aika raskasta tämä on läpikäydä yksin. etenkin, kun en tiedä, mistä hakea apua(terveyskeskuslääkäri määrä buranaa ja mobilatia). tuntuu pahalta ajatella, että ensin halusin parantua, eikä hän halunnut/jaksanut tukea tai auttaa ja nyt mulle on ihan sama, kävi miten kävi..
Ikävää että et ole tukea saanut äidiltäsi. Ajattelen niin, että tuo asian käsittelemättä jättäminen voi olla puolustuskeino, jolla hän torjuu koko asian. Ehkä hän ei halua vaan uskoa. Vei aikansa, ennenkuin itse pystyin asiaa oikein ottein käsittelemään, tai en tiedä, olenko valmis vieläkään. Aluksi tuli tietysti kauhea hätäännys, sitten vihareaktio, sitten vasta järki, pikkuhiljaa. Neuvoisin, että ottaisit rauhallisesti asian uudelleen puheeksi. Mulla on käsitys, että terveydenhuollossa otetaan vakavasti nämä syömishäiriöasiat - vakavasti ainakin siinä vaiheessa, kun oksentelusta on kysymys. Olin yhteydessä oman alueemme lääkäriin, ja koulun terveydenhoitajaan, molemmat halusivat aikaa säästämättä asiasta keskustella ja pyysivät heti käymään, yhdessä tai erikseen, samoin ohjasivat tien eteenpäin jos tarvis olisi. Minulla on aavistus, että meillä asiaa alettiin tarpeeksi ajoissa työstämään. Ainakin on nyt jo pitkään näyttänyt kaikki normaalilta. Mutta kuitenkin - varpaisillaan eteenpäin.
Tsemppiä sinulle "lumipallo", varaa rohkeasti itse aika keskusteluun, suoraan lääkäriin tai jos koulussa olet, sitä kautta lähimpään ammatti-ihmiseen. Kuulemani mukaan joka luokkaa kohti on ainakin yksi syömishäiriöinen, joten kokemusta auttamisesta on. Ihan varmasti saat apua.