Olen sairastanut melkein kaikki syömishäiriöt läpi.Kaikki alkoi ortoreksialla,josta myöhemmin kehittyi anoreksia(en kuitenkaan joutunut sairaalaan ymms).Noh, halusin parantua anoreksiasta,joten yritin syödä karkkia(ajattelin niihin aikoihin että täytyy olla lihava että on parantunut),ahistus senkuin kasvoi kun söin herkkuja.En osannut pysyä kohtuudessa,minkä vuoksi syömäni herkkumäärät olivat järkyttäviä,aloin lihoa,jolloin masennuin entistä enemmän.Tällä hetkellä sairastan bulimiaa,oksennan päivässä n.1-4 kertaa.Haluaisin kovasti parantua,mutta tulisiko elämästäni ihan tyhjää jos ajatuksiani ei täyttäsi aina ruoka. En osaa kuvitella itseäni muunlaisessa tilanteessa,että ajattelisin jotain muuta kuin ruokaa. Kaverini eivät tiedä bulimiastani mitään,enkä heiltä edes halua apua.
Voitte lukea jos kiinnostaa..
milloinalanelämään?
5681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo-o same here... tosin olen bulimikko (oksennan noin kerran päivässä). Olin juuri kuukauden oksentamatta, mutta viimeisen viikon on mennyt aika kovaa kierrettä alespäin taas =(. Ja tiedän jo tänään etten pysty vastustamaan oksentamista huomenna. En tiedä miten sen vain voi tietää ?! Sillä joskus tiedän jo edellisenä päivänä että pystyn ja sitten myös pystyn. Tahdostahan se kai on kiinni. Eihän tämä nyt mitenkää liittyny asiaan xD
Mutta kuitenkin.. jos terveydellisiä haittoja sun muitakaan ei lasketa niin jo tämän elämän kuluttavuus on ihan omiaan tekemään ihmisestä onnettoman.. minulla on ollut tämä viime vuoden huhtikuusta =( no yritän kai vaan sanoa että kohtalotovereita sinulla on pilvin pimein ja kai tässä olisi vaan tarkotus elää jotenkin ja yrittää päästä tästä kierteestä pois....
mulla ihan sama juttu, ja samat kuviot ollu...Nyt vain bulimiia. Halu on parantua, mutta halu elää bulimian kanssa on vielä suurempi...
miten tästä ajatusmaailmasta pääsisi eroon!?
Mulla alkoi syömishäiriö anoreksiana vuonna 2000, ortoreksia myös hieman myöhemmin, kun anosta paranin. Nyt on kauhee bulimiavaihe menossa, mä kanssa ajattelin että tarvii olla lihava että on parantunut. Tuntui että kaikki ensin tuputti mulle ruokaa, ja mä söin. Sitten rupesin oksentelemaan. Halusin kai viedä "leikin" mahdollisimman pitkälle. Ei sitä kukaan silloin sanonut että oksentaminen ei ole oikea keino saada nattia, mutta koukkuun jäin... Ja vielä ihmetyttää ettei kukaan ole tajunnut mitään. Joskus jopa ajattelen tän olevan normaalia! Sitten kun oksennan viidennettä kerta saman päivän aikana rupean ajattelemaan, että ehkä mä sittenkin oon tosi sairas. Exä on ainut joka tietää bulimiastani ja hän sanoo että on musta ylpeä, joten se ainakin puoltaisi sitä et tää sittenkin olisi normaalia..?
Niin oikeastaan ajattelen jo bulimian olevan normaalia,aina koulussakin mietin kuinkahan moni oikeasti sairastaa bulimiaa,ja mitä olen lukenut lehdistä niin jotkut tähdetkin sairastavat bulimiaa..ärsyttää kun menin humalassa yksi päivä puhumaan parhaalle kaverilleni sairastavani bulimiaa ja hän pyysi minua puhumaan psykologilleni..nyt ahistaa jos joudun tosissani yrittää parantua,koska tämä on tällä hetkellä ainut asia mihin pystyn tukeutumaan,aiemmin sairastin vakavaa masennusta ja pelkään että jos bulimiani "otetaan" pois,palaan taas suurten itsetuho-ajatusten pariin..
Pohdiskellaan samoja asioita. En halua bulimiaani pois, en haluaisi että kukaan tietää.. Kerran yhdelle kerroin ja se vaan sano et hae apua, no en varmasti. Mä oon joskus koettanu olla pari päivää oksentamatta ja sitten jo pelkäsin että mulle tulee BED... Ehkä naurettavaa, mutta silti totta. Mulle tuli kauhee olo siitä etten oksentanu, tuntu että meni kontrolli, mä vihasin itteeni entistä enemmän.. Että sillai, käyn "avohoidossa" masennuksen ja vähän muidenkin mt-ongelmien takia, mutta bulimiasta en halua kertoa! Ja mä ajattelen kanssa että bulimia on varmasti yleisempää kuin mitä luullaan. Tai ehkä sitä vaan kuvittelee, heti jos joku menee koulussa/töissä ruokailun jälkeen vessaan ajattelee et se oksentaa, ja tulee itelle tosi huono olo, tai ainakin mulla näin. Olisi jotenkin hienoa jos olisi ainutlaatuinen siinä, että vaan minä pystyn oksentaan. En tiedä ymmärsikö kukaan mitä tarkoitin?