Siveys aviollisessa elämässä.
Useita vuosia sitten tuli ollessani vieraana muutaman serkkuni luona eräs nuori nainut nainen hänen luokseen neljän kuukauden vanhan lapsensa
kanssa - pieni, veretön, ohutkaulainen, sinivaalea raukka. Hänen poistuttuaan sanoi serkkuni: - "Eikös se ole suuri häpeä että nuoret ihmiset ymmärtävät niin vähäsen? Lapsi parka on niin kivulias siitä syystä, että vanhemmat liian usein käyttävät aviollisia oikeuksiansa. Maidolta riistetään siten sen ravitsevat ja elinvoimaiset ainekset". Minä tiesin siihen aikaan niin vähän näistä asioista, etten ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Siitä päättäen mitä vaistomaisesti tajusin ja mitä
eläinkunnassa olin huomannut en koskaan ollut luullut vanhempain pitävän lihallista yhteyttä vaimon raskaana ollessa. Vielä tänäkin päivänä näen silmieni edessä tuon kuihtuneen, kalpean lapsen kuvan, joka kaikessa heikkoudessaan niin kaunopuheliaasti puhui lapsenoikeuden puolesta.
Vähää myöhemmin kuuntelin H. C. Wrigt´in luentoa "Avioliitosta, sen velvollisuuksista ja edesvastauksesta". Hän kehoitti miehiä ja naisia jättämään elantonsa parhaan osan lapsilleen ja olemaan irstausuudella ja kevytmielisyydellä riistämättä jälkeläisiltään heidän elinvoimaansa ja terveyttään. Aviopuolisojen tulee olla kohtuullisia, jotta tulevat sukupolvet sekä henkisesti että ruumiillisesti paranesivat. Sitten luin lisääntyneellä mielenkiinnolla
hänen kirjansa "Avioliitto ja vanhemmat" sekä "Epäsuotuinen lapsi". Siihen aikaan ei vielä ymmärretty semmoisten kirjain tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Mutta nyt ovat jo muutamia vuosia sitten kärsiväin vaimojen sydäntä särkevät valitukset ja pienten lasten kauhistuttavan suuri kuolleisuus todeksi näyttäneet avioliitossa niin huutavan vääryyden
tapahtuvan, niin hirveää väkivaltaa luonnolle tehtävän, että tarvittaisiin tulikynä näiden elävien, polttavien ajatusten ilmaisemiseksi ja niiden totuuden vakaumuksen piirtämiseksi miesten ja naisten sydämmiin. Ellei taivaan ihmettä tapahdu, eivät kumminkaan tuhanneet innostuneet kynät kykene ehkäisemään sitä vääryyden tulvaa, joka nykyään ovioliitonm varjolla vyöryy viatonten vaimojen ja lasten
yli. Eläimistä ainoastaan muutamain kotieläinten naaraat sallivat parittelua muulloinkin kuin sikiytymistä varten. Monessa raakalaiskansassa on melkein poikkeuksetta sama sääntönä. Siveydestänsä ja uskonnollisista laeistaan ylvästelevät kansakunnat rärä lakia joka
päivä rikkovat, väittäen tällä tavoin täyttävänsä luonnon lain. Esitämme lyhyesti eri mielipiteet tässä asiassa: 1. Muutamat väittävät
sukupuolten yhteymyksen olevan luonnon vaatiman ja välttämätön miehelle, mutta ei naiselle. 2. Toiset että tämä toimitus on rakkauden vaatima,
kummankin sukupuolen haluama ja molemmille nautintoa tuottava ja siis muutakin kuin sikiytymistä tarkoittava. 3. Toiset vihdoin, ettei yhtymyksen milloinkaan pidä tapahtua muuta varten kuin suvun lisääntymiseksi. Lääkärit ja fysioloogit opettavat useimpain miesten ja
naisten luulevan: Lihallinen yhteyttämisen olevan välttämättömän miehelle, mutta ei naille. Tämän tarpeen olevan hänessä synnynnäinen ja
ettei sitä hänen terveyttään vahingoittamatta voida tukehduttaa. Että sen tukehuttattaminen aiheuttaa, siitosaineksien imeytymisen omaan
ruumiiseen, joka vaikuttaa melkein samalla tavalla kuin myrkyllisen vieraan aineen siihen imeytyminen. Ettei nainen luonnostaankaan ole yhtä intohimoinen kuin mies, ettei hänellä ole niin runkasta erittymistä, että hänen sukuvietilleen on kuukautisissa sopiva johde ettei hänellä siis ole samaa tarvetta eikä myöskään samaa vahingoa, ellei hänen
himojaan tyydytetä. Perustuvatko nämä väitteet tosiasioihin? Minkä tosiasian perustuksella voidaan päättää minkälaisia miehet ja naiset
luonnostaan ovat? Kun vain naisille opetetaan viattomuuden olevan hänen kruununsa ihanin jalokivi, kun yleinen mielipide on se että naisellisuus ja siivous ovat yhtä kuin sukuvietin tukahduttaminen, kun hän pelkää
äitiyttä ja ja luulee itse-pidättämisellä voivansa estää siemenen elinvoimaa, kun vialliset tavat sen ohella tekevöt takaperoisiksi kaikki toiminnat, - kuinka asiain näin ollen voidaan tietää minkälainen hän
luonnostaan on? Ja kun toisaalta miehelle opetetaan, ettei puhtaus ole mikään miehen hyve, kun intohimoja kiihoitetaan luonnottomain
elintapain, kevytmielisten ja rivojen keskustelujen, ajatusten ja kirjain kautta, - voidaanko silloin väittää näiden valtaavien
intohimojen olevan täysin luonnollisia? A. E. Newton sanoo: - "Ne jotka eivät koskaan tarkoin ole tutkineet alkoholistien kiihoitinten, kahvin, osterein, munien, mausteiden ja animaalisten ravintoaineiden vaikutusta,
voivat yhtä vähän kuin ne, jotka nauttivat rivoista keskusteluista, syyttää lyontoa liiallisista lihallisista himoistaa". Me opetamme tytön kukistaamaan tunteensa, pojan antautumaan niiden valtaan, ja se ei
tapahdu ainoastaan sanoilla kirjoilla, sillä nämä opit ovat piirretyt koko heidän elantoonsa yhteinskunnan kaikkien perimystapain,
ennakkoluulojen ja olojen avulla. Mainitkaamme muutamia näiden oppien seurauksia. Ensiksikin lain järjestämä haureus. Naiset tekevät miesten
täydellä suostumuksella haureuden tuottavaksi tulonlähteeksi itselleen, myyden ruumiinsa, jotta tämä miehen vaatimus - tämä hänen välttämätön tarpeensa- tulisi tyydytetyksi. Käudessään tälläisten naisten luona
noudattavat he aivan yksinkertaisesti luonnollista tarvetta eivätkä siis tee väärin. Mutta koska naisilla ei ole samoja tarpeita, niin he tekevät väkivaltaa luonnon laeille tälle uralle antautuessaan jopa vain kerrankin lihallisesti yhtyessään. Seuraelämän sovinnaisten lakien mukaan tämä on suurin rikos; minkä he voivat tehdä! Heidät suljetaan ulos seurapiiristä. Vaikka he sitten täyttäisivät elämänsä ihmisystävällisellä toiminalla, niin tämä synti kaikissa tapauksissa on niin inhottava ja häpäisevä, että tuskin armollinen, mutta oikeutta noudattava Jumalakaan heille tämän synnin anteeksi antaa! Miten on
muutoin selitettävissä se toisiseikka, että
miehiä puolustetaan, heidän syntinsä annetaan anteeksi, kuin sitä vastoin naiset, jotka tähän
hirvittävään pahaan ottavat osaa, ei ainoastaan hylätä, vaan jopa pidetään auttamattomasti kadotettuina. Huomattakoon tämän opin
vaikutuksia avioliiton alalla. Aistillisuutensa monipuoliseen tyydyttämiseen tottunut mies etsii ja nai herttaisen, nuoren tytön. Tytöllä ei saa olla mitään tarpeita eikä vaatimuksia tähän katsoen. Häntä ei myöskään milloinkaan ole opetettu, että hänen ruumiinsa kuuluu
hänelle itselleen ja sielunsa hänen Luojalleen. Hän luovuttaa koko omistusoikeuden itseensä miehelleen ja mikä on silloin hänen ja yleisen
naisen erotuksena? Hän myypi itsensä yhdelle miehelle monta vertaa huonommilla ehdoilla. Onko se liioittelua, jos sanon, että hän on yksi
haureuden uhri, jonka miehelle tulee korvata nuo monet ja jolla ei ole niidenkään oikeutta, oikeutta valita aikaa ja tiloja? Senpä vuoksi hän kärsii sekä ruumiillisesti että tuntee itsensä sen lisäksi loukatuksi sydämmensä syvyyteen asti. Hän on altis tilapäiselle äitiydelle ja tuolta kaikkea muuta kuin tervetulleelta lapselta riistetään luontainen
voima, se voipi periä lihalliset vietit ja sairaloisia himoja ja on ehkä kiroava omaa olemassa-oloaan. Kerran lopetettuani erään luentoni terveydestä, jossa tätäkin ainetta olin kosketellut, kertoi muuan nainen
liikuttavalla tavalla omasta kokemuksestaan. Hän sanoi: - "Arvoisat naiset, oltuani naimisissa kaksi vuotta sain heikon ja kivuloisen
lapsen; se tarvitsi alituista huolenpitoa ja hoitoa pysyäkseen hengissä.
Kun se oli seitsemän kuukauden ikäinen, tunsin hämmästyksekseni ja kauhukseni sydämmeni alla uuden eläjäb liikkuvan. Olin uudelleen tuleva
äidiksi. Tunsin itseni masentuneeksi, nöydyytetyksi. En taida kuvata sitä alentumisen tunnetta, joka täytti koko olentoni. Mitä oli
tapahtunut? Syntyneeltä ja toiselta syntymättömältä lapselta oli kumpaiseltakin riistetty heidän luontainen perintöosansa. Katuen ja kyyneliä vuodattaen kerroin asian äidilleni. Mutta hän sanoi: - "Hyvä lapsi, älä sure, tiedäthän näiden lasten olevan oikeita laillisia lapsiasi". Koko olemukseni joutui kuohuksiin, poljin jalkaa ja mil´en
huutanut: - "Mieheni on tosin lasteni isä, mutta sittenkään ne eivät ole laillisia lapsiani. Eikä mikään ihmisten kirjoittama laki, eikä mikään
papin toimittama vihkiminen voi koskaan laillistuttaa tekoa, joka riistää viattomilta lapsilta heidän oikeutensa elämään ja terveyteen. Sitten seurasi vastavaikutus ja itkien ja valittaen pyörryin hänen syliinsä. Mikä oli seurauksena? Kahta vuotta myöhemmin lepäsi nämä kaksi pienokaista lyhyen ajan elettyään "kuolleiden kaupungissa" ja vasta
opittuamme tuntemaan lain, miehemme ja minä saimme lapsemme elämään". Toista teotiia julistava puolue väittää: Yhtymisen olevan rakkauden toimitus. Ettei sen koskaan pidä tapahtua paitsi miehen ja vaimon
molemminpuolista tahtoa ja että synnyttävää voimaa sen tapahtuessa on hallittava ja suojeltava. Silloin tästä toimitukdrdys tulee rakkauden vertauskuva; se on vapaiden ainesten vaihto, joka antaa voimaa ja terveyttä ja solmiaa siteen vielä lujemmaksi. Että, jos aviopuolisojen elämä olisi sopusoinnussa tämän kanssa, miehen halu ei ilmaantuisi useammin kuin vaimonkaan. Ettei mies itseään vahingoittamatta voi haluaan tyydyttää ilman että vaimo on siihen halullinen. Että molemmat ainoastaan voittavat, eivät mitään kadota molemminpuolisuuden kautta.
Tälle teoriaalle voipi kyllä hankkia todistuksia ja se on epäilemättä ensimmäistä ihmisellisempi. Eräs vaimo, joka kymmenessä vuodessa oli
synnyttänyt viisi lasta, kysyi kerran minulta neuvoa. Hänen lapsensa olivat heikkoja, risatautisia, hermostuneita ja ärtyisiä. Itse hän ehtimiseen käytti lääkäriä ja lääkkeitä. Joka elin hänen ruummissaan näkyi olevan sairaloinen, joka toiminta väärälle uralle pakotettu. Hän elää retuutteli viheliäistä elämää. Muiden lääkärien tavoin olin minäkin
määrännyt eri keinoja hänen lukuisille vaivoilleen. Eräänä päivänä hän m. m. kysyi minulta miten hän vahingotta voisi välttää hedelmöittymistä. Kysyin puolestani häneltä miten suuri hedelmöittymisen vaara oli. Hän
vastasi: - "Jos mieheni ei ole poissa kotoa, niin en koko avioaikanani vielä ole ollut turvattu siltä paitsi aivan ensimäisinä aikoina
synnyttämiseni jälkeen". - "Ja kumminkin
rakastatte miestänne"? - "Niin - - onhan hän niin hyvä ja pitää huolta perheestään. Voisin ehkä häntä todella rakastaakin, ellei tätä olisi. Mutta nyt! Jumala minua
armahtakoon, minä inhoon, vihaan häntä, ja jos tietäisin millä voisin itseni ja lapseni elättää, niin jättäisin hänet". - "Ettekö voi puhua hänen kanssaan tästä"? - "Ehkä voisin". -"Silloin on toivoa, sillä moni vaimo ei siihen kykene. Sanokaa hänelle, että minä aijon hoitaa Teitä, kunnes paranette, ja jos hän sitten tahtoo odottaa, siksi että yhtyminen tulee molemminpuolinen, niin halu ei niin usein ilmaannu". - "Niinko luulette"? - "Monen kokemus todistaa tämän väitten oikeaksi". Toivoa täynnä hän palasi kotiinsa kuuden kuukauden kuluttua huomasin suureksi ilokseni potilaani parantuneeksi ja hänen miehelleen tuotti yksi
yhtyminen kuukaudessa enemmän tyydytystä kuin alituinen sitä ennen oli tuottanut; siitoskyky oli tarkastuksen alaisena; ja sama vaimo, joka
äsken oli sanonut: - "Minä vihaan häntä", saattoi nyt iloisesti sanoa: - "Minä rakastan häntä". Jos vain aviomiehet tahtoisivat kuulla, niin muutamat yksinkertaiset sanat vaikuttaisivat heidän terveeseen järkeensä
eikä kukaan voisi arvata miten suuri hyöty siitä olisi heille itselleen, heidän vaimoilleen, lapsilleen ja lastensa lapsille. Sitten ei enää
sanottaisi heidän lapsistaan "heidän kuolemansa riippuvan kiinni heidän syntymisessään ja heidän kätkyensä seisovan haudassa". Kolmannella teoriialla ettei yhtyminen milloinkaan pidä tapahtua paitsi siitosta varten on paljo puoltajia. Tämän opin puolustajat väittävät
siitosaineella olevan muitakin tehtäviä kuin jälkeläisten luominen, paljon ylevämpiä tehtäviä kuin lyhytaikainen himon tyydyttäminen. Jos
tämä aine säilytetään ruumiissa ja sielunkykyjä oikein käytetään, niin se imeytyy ja jakaantuu koko elimistöön, korvaa mitä on kulunutta ja
vaikuttaa ihmeteltävän elähyttävästi. Se imeytyy aivoihin ja voipi siellä synnyttää uusia ajatuksia - ehkä uusia keksintöjä - yleviä
käsitteitä totuudesta, kauneudesta, hyödyllisestä, taikka hilpeitä ilon
tunteita, tehokkaita hyväntahtoisuuden herätyksiä koko ympäristön siunaukseksi. Se
on siitosta hengen ja sielun alalla ja se on ruumiillista melkoisesti
ylevämpää. Se on aivan yhtä suuressa määrässä siitostoiminnan tuote kuin
ruumiillisten jälkeläisten luominen. He väittävät eteväin miesten, jotka
ovat saavuttaneet kuuluisuutta tieteen, filosofiian, keksintöjen,
uskonnon ja hyväintekeväisyyden alalle, elämässään toteuttaneen tämän
teoriian, ja mainitsevat loistavina esimerkkeinä Platon´in, Newto´in,
Lamb´in, Irwing´in ja Whittier´in ja muistuttavat samalla myöskin aina
Kristusta. He väittävät myöskin "luomisvoiman" kuuluvan naiselle että
hänen on määrättävä milloin uusi elämä on synnytettävä sekä että häntä
häntä ainoastaan tätä lakia vaarinottamalla voidaan suojella olemuksensa
ylevimmässä tehtävässä, äitiydessä. Rouva Chandler sanoo kirjassaan
"äitiys": "Jokainen äiti on hedelmöittämisen hetkestä asti Korkeimman
varjostama. Jos hän tajuaisi tarpeensa ja valtansa ja ymmärtäisi hankkia
itselleen sitä kunnioitusta, minkä hänen pyhä kutsumuksenssa vaatii, ja
vapaana kaikista saastuttavista vaikutuksista, kirkastaa sieluansa
niissä pyhissä lähteissä, jotka nyt hänessä alkavat pulputa, niin
vistottavat vammat, ne ilkeät epäsoinnut, jotka nyt pilaavat ihmisyyden
ihanata
sopusointua, katoaisivat". Hän omistuttaa Raamatun lauselmalle
Jeesuslapsen vanhemmista, ettei Joosef "tuntenut" Mariaa aina siitä
hetkestä, jolloin uusi elämä ilmoitettiin, syvemmän ja suuremman
merkityksen kuin minkä kristinusko ja lääkärit sille ovat omistaneet.
Niinmuodoin tämä häiritsemätön äitiys, joka oli välttämätön
rauhanruhtinaan kehitykselle, muissakin tapauksissa oli elämänkysymys ja
ehdottomasti tarpeellinen ihmiskunnan jalostumiselle. Äitiys on pyhä
asia, jota ei pidä saastuttaa itsekkäisyydellä. O nainen! Tämän pitäisi
korvata sinulle kaikki ne kärsimykset ja kivut, jotka ruumiillinen
naisellisuus ja äidinkutsumus tuovat mukanaan. On kehotettavaa niille,
jotka ovat samaa mieltä, tietää etteivät ainoastaan useat naiset, vaan
myöskin oppineet ja suurta kunnioitusta nauttivat miehet, ajattelevat
samoin ja julistavat samaa oppia. T:ri Cowa´in kirjoittamassa "Tiede
uudessa elämässä" on "itseänsäkieltäytymisen laki" pääjuurena. Tämä
kirja on täynnä käytännöllisiä oppeja naineille ja sillä on ollut
hyvä menekki. A. E. Newton´in kirjoittama lentokirjanen "Parempi tie"
opettaa, että me ainoastaan kohtuutta noudattamalla voimme toivoa
edistyvämme. T:ri Kellogg´in "Yksinkertaiset tosiasiat" niminen kirja on
tavattoman lääjälle levinnyt. Hänkin julistaa samaa oppia. Tässä on
huomattava, että kaikki mainut kirjat ovat miesten luuloteltuja
vääryyksiä kärsivän naisten kirjoittamia, miesten, joiden sydämmet
lämpimästi sykkivät sille, mitä ihmiskunta tarvitsee. He julistavat,
että parempi ja jalompi sukupolvi voipi syntyä ainoastaan
kohtuullisella, itsensäkieltävällä elämällä. Se on todellakin aine, jota
tiedemiesten, filosoofein ja ihmisystäväin vakavasti sietää miettiä.
Joskin itsensäkieltämisen lakia ei ole tarvis noudattaa kauttaaltaan
läpi koko elämän, niin on kumminkin aivan luonnollista ja järjen
mukaista, että vastainen äiti raskautensa aikana vapautetaan kaikesta
lihallisesta yhtymisestä. Miehen tulee aina olla valmis auttamaan ja
kehottamaan häntä osanotollaan. Hänen on muistettava, että hänen
vaimonsa ja lapsensa tänä aikana tarvitsevat kaikki voimansa ja että
hänen siis on toteltava kaikkia niitä lakeja, jotka tekevät järjen
intohimon hallitsijaksi. Jos tätä lakia noudatetaan, lievenevät monet
raskauden hermostumisen-oireista. Olen tuntenut naisia, jotka mainittuna
aikana ovat olleet niin arkoja, että jo miehen kosketus tai suudelmakin
ovat heissä herättäneet inhoa ja vastenmielisiä tunteita. - "Yhtyminen
tänä aikana heikontaa äitiä ja vahingoittaa lapsen elinvoimaa sekä
aiheuttaa ennenaikaisen sukupuoli-elämän kehityksen siinä. Mieli on
pidettava vapaana semmoisesta ja kaikkia, mikä voipi tätä viettiä
herättää, on huolellisesti vältettävä. Siitä syystä suosittelen eri
vuoteita, jopa eri makuuhuoneita miehelle ja vaimolle". Maksaisi kyllä
vaivan tutkia eikö suuri osa synnytyksen tuskista olisi poistettavissa,
jos raskauden aikana noudatettaisiin itsensäkieltäytymistä. Eivätkö
sairaaloitten ja hyväntekeväisyyslaitosten valvojat voisi tätä asiaa
tutkia? Tilastolliset tiedot olisivat omansa joko
vahvistamaan tai hylkäämää tämän teoriian. Itsensäkieltämisen vaikutusta
lapsiin pitäisi jokaisen, joka harrastaa ihmiskunnan edistumistö
puhtaudessa, koettaa tarkoin tutkia. Ajattelevain vanhempain pitäisi
harkita sitä kysymystä eivätkö he nourattamalla alhaisia lihallisia
viettejänsä äidin raskauden aikana, lapsiinsa istuta lihallisuuden
siemeniä. Jos ylevämpi, kenkevämpi rakkaus täyttäisi heidän eämänsä,
saisivat he ehkä lapsia, joille puhdas ja itsensä kieltävä elämä olisi
aivan luonnollinen. - "Laki näkyy lyhyesti oleva se, että kun äidin ja
sikiön välinen yhteys on niin likeinen, niin jokaisen hän sielunsa ja
mielensä ominaisuuden, hänen aivojensa tai ruumiinsa elimien harjoitus
kehittää vastaisia ominaisuuksia ja elimiä vastaisessa lapsessa". Mitä
hyödyttää puhtauden ja siveyden saarnaaminen nuorille, jos haureuden
vietti on jo ennen syntymistä heidän elämäänsä on juurrutettu? Useat
miehet rikkovat tietämmättömyydessään tämän lain. Jos heille olisi
opetettu mitä siitä seuraa ja miten itsensäkieltämisessä voipi elää,
niin moni mielihyvällä olisi ottanut semmoisen opin vastaan. Voidakseen
elää kohtuullista elämää on vältettävä sukuviettiä kiihoittavaa
ravintoa, niinkuin kahvia, munia, ruokasimpukoita ja yleensä animaalista
ravintoa. Ilta-aterian poisjättäminen on kaikista keinoista paras. Elä
kaikin puolin kohtuullista elämää ja lujalla tahdolla olet saapa voiton.
Muista, että ajatukset ne pääasiallisesti siitinelon erittymiseen
vaikuttavat. Jos aviomies uudestaan rupee helläksi rakastajaksi,
joka pitää rakastetustaan samaa herkeämätöntä hellätuntoista huolta kuin
kihlauksen aikana, niin hän voipi saavuttaa saman ylevän mielenmaltin,
mikä hänessä silloin oli. Vaimon on varmemmin pysyvä terveenä ja
kukoistavana, jos hän synnyttää vain tervetulleita lapsia. Hän on
iloitseva onnellisesta äitiydestä ja jalompi, puhtaampi enemmän
jumalankaltainen sukupolvi on kansoittava maailman. Muutamia kuukausia
sitten luin eräälle lääkäriseuralle kirjoituksen "raskauden
terveysopista". Se sisälsi likipitäen samanlaisia mielipiteitä kuin nyt
esittämäni. Tein sen hiukan epäröiden, koska odotin ainoastaan moittivia
muistutuksia miespuoliselta kuulijakunnaltani. Sitä ennen he eivät
sanottavasti olleet ottaneet osaa keskusteluihin, paitsi milloin
esittivät muutamia lempiteoriiojansa. Ilma oli lämmin, seura oli
ryhmittynyt verannalle, polttaen sikareita ja välinpitämättöminä
keskustelun alaisille kysymyksille. En kumminkaan ollut ehtinyt kovin
pitkälle lukemisessani ennenkuin sikarit heitettiin pois ja koko seura
kuunteli. Oliko kumma jos ihmettelin, kun ilmituomani ajatukset otettiin
vastaan vilkkailla ja kestävillä kättentaputuksilla. Useimmat näistä
miehistä tupakoitsivat, jotkut joivat olutta, kaikki söivät lihaa. He
eivät olleet miehiä, joiden puolelta olisi uskaltanut odottaa kannatusta
niin mullistaville mielipiteille. Jos tämän asian oikeus sopivalla
tavalla miehille esitetään, ovat useimmat sen todeksi tunnustavat.
Luonnosta miehet kunnioittavat naisen äidinkutsumusta, ja jos heille
opetetaan, että itsensäkieltämys paraiten edistaa äitiyden ja lasten
parasta, niin he mielellään ovat sovittavat elämänsä sen mukaan. Eräs
ensimmäinen lääkäri Jowan kansakoulusta oli ollut naimisissa monta
vuotta, saadessaan kuulla, että yhtyminen raskaudenkin aikana oli sangen
tavallista. Kun hän sai tämän tietoonsa, vakuutti hän, että hänen
sielunsa täyttyi häpeästä ja inhosta. Hän ei ollut voinut aavistaa,
ettei hänen sukupuolensa paremmin ymmärtänyt velvollisuutta suojella
vastaista äitiä. Niiden, jotka jälkeläisillensa tahtovat siirtää parhaat
ominaisuutensa, tulee oppia: Äitiyden olevan inhimillisen elämän
tärkeimmän ajanvaiheen. Lapsen ensimmäisen oikeuden olevan syntyä
terveenä maailmaan. Jokaisen äidin raskauden aikanansa pitävän saada
olla koskematta ja antautua äidin velvollisuuksiensa täyttämiseen
syntymätöntä lastaan kohtaan. Ensimmäisen askeleen korkeampaan
inhimilliseen sivistykseen olevan intohimojensa täydellinen
hallitseminen. Ettei kenenkään miehen, joka ei kaikessa voi taikka tahdo
lapsena hyväksi noudattaa kohtuullisuuden vaatimuksia, pidä antautua
isäksi.
Useita vuosia sitten tuli ollessani vieraana muutaman serkkuni luona eräs nuori nainut nainen hänen luokseen neljän kuukauden vanhan lapsensa
kanssa - pieni, veretön, ohutkaulainen, sinivaalea raukka. Hänen poistuttuaan sanoi serkkuni: - "Eikös se ole suuri häpeä että nuoret ihmiset ymmärtävät niin vähäsen? Lapsi parka on niin kivulias siitä syystä, että vanhemmat liian usein käyttävät aviollisia oikeuksiansa. Maidolta riistetään siten sen ravitsevat ja elinvoimaiset ainekset". Minä tiesin siihen aikaan niin vähän näistä asioista, etten ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Siitä päättäen mitä vaistomaisesti tajusin ja mitä
eläinkunnassa olin huomannut en koskaan ollut luullut vanhempain pitävän lihallista yhteyttä vaimon raskaana ollessa. Vielä tänäkin päivänä näen silmieni edessä tuon kuihtuneen, kalpean lapsen kuvan, joka kaikessa heikkoudessaan niin kaunopuheliaasti puhui lapsenoikeuden puolesta.
Vähää myöhemmin kuuntelin H. C. Wrigt´in luentoa "Avioliitosta, sen velvollisuuksista ja edesvastauksesta". Hän kehoitti miehiä ja naisia jättämään elantonsa parhaan osan lapsilleen ja olemaan irstausuudella ja kevytmielisyydellä riistämättä jälkeläisiltään heidän elinvoimaansa ja terveyttään. Aviopuolisojen tulee olla kohtuullisia, jotta tulevat sukupolvet sekä henkisesti että ruumiillisesti paranesivat. Sitten luin lisääntyneellä mielenkiinnolla
hänen kirjansa "Avioliitto ja vanhemmat" sekä "Epäsuotuinen lapsi". Siihen aikaan ei vielä ymmärretty semmoisten kirjain tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Mutta nyt ovat jo muutamia vuosia sitten kärsiväin vaimojen sydäntä särkevät valitukset ja pienten lasten kauhistuttavan suuri kuolleisuus todeksi näyttäneet avioliitossa niin huutavan vääryyden
tapahtuvan, niin hirveää väkivaltaa luonnolle tehtävän, että tarvittaisiin tulikynä näiden elävien, polttavien ajatusten ilmaisemiseksi ja niiden totuuden vakaumuksen piirtämiseksi miesten ja naisten sydämmiin. Ellei taivaan ihmettä tapahdu, eivät kumminkaan tuhanneet innostuneet kynät kykene ehkäisemään sitä vääryyden tulvaa, joka nykyään ovioliitonm varjolla vyöryy viatonten vaimojen ja lasten
yli. Eläimistä ainoastaan muutamain kotieläinten naaraat sallivat parittelua muulloinkin kuin sikiytymistä varten. Monessa raakalaiskansassa on melkein poikkeuksetta sama sääntönä. Siveydestänsä ja uskonnollisista laeistaan ylvästelevät kansakunnat rärä lakia joka
päivä rikkovat, väittäen tällä tavoin täyttävänsä luonnon lain. Esitämme lyhyesti eri mielipiteet tässä asiassa: 1. Muutamat väittävät
sukupuolten yhteymyksen olevan luonnon vaatiman ja välttämätön miehelle, mutta ei naiselle. 2. Toiset että tämä toimitus on rakkauden vaatima,
kummankin sukupuolen haluama ja molemmille nautintoa tuottava ja siis muutakin kuin sikiytymistä tarkoittava. 3. Toiset vihdoin, ettei yhtymyksen milloinkaan pidä tapahtua muuta varten kuin suvun lisääntymiseksi. Lääkärit ja fysioloogit opettavat useimpain miesten ja
naisten luulevan: Lihallinen yhteyttämisen olevan välttämättömän miehelle, mutta ei naille. Tämän tarpeen olevan hänessä synnynnäinen ja
ettei sitä hänen terveyttään vahingoittamatta voida tukehduttaa. Että sen tukehuttattaminen aiheuttaa, siitosaineksien imeytymisen omaan
ruumiiseen, joka vaikuttaa melkein samalla tavalla kuin myrkyllisen vieraan aineen siihen imeytyminen. Ettei nainen luonnostaankaan ole yhtä intohimoinen kuin mies, ettei hänellä ole niin runkasta erittymistä, että hänen sukuvietilleen on kuukautisissa sopiva johde ettei hänellä siis ole samaa tarvetta eikä myöskään samaa vahingoa, ellei hänen
himojaan tyydytetä. Perustuvatko nämä väitteet tosiasioihin? Minkä tosiasian perustuksella voidaan päättää minkälaisia miehet ja naiset
luonnostaan ovat? Kun vain naisille opetetaan viattomuuden olevan hänen kruununsa ihanin jalokivi, kun yleinen mielipide on se että naisellisuus ja siivous ovat yhtä kuin sukuvietin tukahduttaminen, kun hän pelkää
äitiyttä ja ja luulee itse-pidättämisellä voivansa estää siemenen elinvoimaa, kun vialliset tavat sen ohella tekevöt takaperoisiksi kaikki toiminnat, - kuinka asiain näin ollen voidaan tietää minkälainen hän
luonnostaan on? Ja kun toisaalta miehelle opetetaan, ettei puhtaus ole mikään miehen hyve, kun intohimoja kiihoitetaan luonnottomain
elintapain, kevytmielisten ja rivojen keskustelujen, ajatusten ja kirjain kautta, - voidaanko silloin väittää näiden valtaavien
intohimojen olevan täysin luonnollisia? A. E. Newton sanoo: - "Ne jotka eivät koskaan tarkoin ole tutkineet alkoholistien kiihoitinten, kahvin, osterein, munien, mausteiden ja animaalisten ravintoaineiden vaikutusta,
voivat yhtä vähän kuin ne, jotka nauttivat rivoista keskusteluista, syyttää lyontoa liiallisista lihallisista himoistaa". Me opetamme tytön kukistaamaan tunteensa, pojan antautumaan niiden valtaan, ja se ei
tapahdu ainoastaan sanoilla kirjoilla, sillä nämä opit ovat piirretyt koko heidän elantoonsa yhteinskunnan kaikkien perimystapain,
ennakkoluulojen ja olojen avulla. Mainitkaamme muutamia näiden oppien seurauksia. Ensiksikin lain järjestämä haureus. Naiset tekevät miesten
täydellä suostumuksella haureuden tuottavaksi tulonlähteeksi itselleen, myyden ruumiinsa, jotta tämä miehen vaatimus - tämä hänen välttämätön tarpeensa- tulisi tyydytetyksi. Käudessään tälläisten naisten luona
noudattavat he aivan yksinkertaisesti luonnollista tarvetta eivätkä siis tee väärin. Mutta koska naisilla ei ole samoja tarpeita, niin he tekevät väkivaltaa luonnon laeille tälle uralle antautuessaan jopa vain kerrankin lihallisesti yhtyessään. Seuraelämän sovinnaisten lakien mukaan tämä on suurin rikos; minkä he voivat tehdä! Heidät suljetaan ulos seurapiiristä. Vaikka he sitten täyttäisivät elämänsä ihmisystävällisellä toiminalla, niin tämä synti kaikissa tapauksissa on niin inhottava ja häpäisevä, että tuskin armollinen, mutta oikeutta noudattava Jumalakaan heille tämän synnin anteeksi antaa! Miten on
muutoin selitettävissä se toisiseikka, että
miehiä puolustetaan, heidän syntinsä annetaan anteeksi, kuin sitä vastoin naiset, jotka tähän
hirvittävään pahaan ottavat osaa, ei ainoastaan hylätä, vaan jopa pidetään auttamattomasti kadotettuina. Huomattakoon tämän opin
vaikutuksia avioliiton alalla. Aistillisuutensa monipuoliseen tyydyttämiseen tottunut mies etsii ja nai herttaisen, nuoren tytön. Tytöllä ei saa olla mitään tarpeita eikä vaatimuksia tähän katsoen. Häntä ei myöskään milloinkaan ole opetettu, että hänen ruumiinsa kuuluu
hänelle itselleen ja sielunsa hänen Luojalleen. Hän luovuttaa koko omistusoikeuden itseensä miehelleen ja mikä on silloin hänen ja yleisen
naisen erotuksena? Hän myypi itsensä yhdelle miehelle monta vertaa huonommilla ehdoilla. Onko se liioittelua, jos sanon, että hän on yksi
haureuden uhri, jonka miehelle tulee korvata nuo monet ja jolla ei ole niidenkään oikeutta, oikeutta valita aikaa ja tiloja? Senpä vuoksi hän kärsii sekä ruumiillisesti että tuntee itsensä sen lisäksi loukatuksi sydämmensä syvyyteen asti. Hän on altis tilapäiselle äitiydelle ja tuolta kaikkea muuta kuin tervetulleelta lapselta riistetään luontainen
voima, se voipi periä lihalliset vietit ja sairaloisia himoja ja on ehkä kiroava omaa olemassa-oloaan. Kerran lopetettuani erään luentoni terveydestä, jossa tätäkin ainetta olin kosketellut, kertoi muuan nainen
liikuttavalla tavalla omasta kokemuksestaan. Hän sanoi: - "Arvoisat naiset, oltuani naimisissa kaksi vuotta sain heikon ja kivuloisen
lapsen; se tarvitsi alituista huolenpitoa ja hoitoa pysyäkseen hengissä.
Kun se oli seitsemän kuukauden ikäinen, tunsin hämmästyksekseni ja kauhukseni sydämmeni alla uuden eläjäb liikkuvan. Olin uudelleen tuleva
äidiksi. Tunsin itseni masentuneeksi, nöydyytetyksi. En taida kuvata sitä alentumisen tunnetta, joka täytti koko olentoni. Mitä oli
tapahtunut? Syntyneeltä ja toiselta syntymättömältä lapselta oli kumpaiseltakin riistetty heidän luontainen perintöosansa. Katuen ja kyyneliä vuodattaen kerroin asian äidilleni. Mutta hän sanoi: - "Hyvä lapsi, älä sure, tiedäthän näiden lasten olevan oikeita laillisia lapsiasi". Koko olemukseni joutui kuohuksiin, poljin jalkaa ja mil´en
huutanut: - "Mieheni on tosin lasteni isä, mutta sittenkään ne eivät ole laillisia lapsiani. Eikä mikään ihmisten kirjoittama laki, eikä mikään
papin toimittama vihkiminen voi koskaan laillistuttaa tekoa, joka riistää viattomilta lapsilta heidän oikeutensa elämään ja terveyteen. Sitten seurasi vastavaikutus ja itkien ja valittaen pyörryin hänen syliinsä. Mikä oli seurauksena? Kahta vuotta myöhemmin lepäsi nämä kaksi pienokaista lyhyen ajan elettyään "kuolleiden kaupungissa" ja vasta
opittuamme tuntemaan lain, miehemme ja minä saimme lapsemme elämään". Toista teotiia julistava puolue väittää: Yhtymisen olevan rakkauden toimitus. Ettei sen koskaan pidä tapahtua paitsi miehen ja vaimon
molemminpuolista tahtoa ja että synnyttävää voimaa sen tapahtuessa on hallittava ja suojeltava. Silloin tästä toimitukdrdys tulee rakkauden vertauskuva; se on vapaiden ainesten vaihto, joka antaa voimaa ja terveyttä ja solmiaa siteen vielä lujemmaksi. Että, jos aviopuolisojen elämä olisi sopusoinnussa tämän kanssa, miehen halu ei ilmaantuisi useammin kuin vaimonkaan. Ettei mies itseään vahingoittamatta voi haluaan tyydyttää ilman että vaimo on siihen halullinen. Että molemmat ainoastaan voittavat, eivät mitään kadota molemminpuolisuuden kautta.
Tälle teoriaalle voipi kyllä hankkia todistuksia ja se on epäilemättä ensimmäistä ihmisellisempi. Eräs vaimo, joka kymmenessä vuodessa oli
synnyttänyt viisi lasta, kysyi kerran minulta neuvoa. Hänen lapsensa olivat heikkoja, risatautisia, hermostuneita ja ärtyisiä. Itse hän ehtimiseen käytti lääkäriä ja lääkkeitä. Joka elin hänen ruummissaan näkyi olevan sairaloinen, joka toiminta väärälle uralle pakotettu. Hän elää retuutteli viheliäistä elämää. Muiden lääkärien tavoin olin minäkin
määrännyt eri keinoja hänen lukuisille vaivoilleen. Eräänä päivänä hän m. m. kysyi minulta miten hän vahingotta voisi välttää hedelmöittymistä. Kysyin puolestani häneltä miten suuri hedelmöittymisen vaara oli. Hän
vastasi: - "Jos mieheni ei ole poissa kotoa, niin en koko avioaikanani vielä ole ollut turvattu siltä paitsi aivan ensimäisinä aikoina
synnyttämiseni jälkeen". - "Ja kumminkin
rakastatte miestänne"? - "Niin - - onhan hän niin hyvä ja pitää huolta perheestään. Voisin ehkä häntä todella rakastaakin, ellei tätä olisi. Mutta nyt! Jumala minua
armahtakoon, minä inhoon, vihaan häntä, ja jos tietäisin millä voisin itseni ja lapseni elättää, niin jättäisin hänet". - "Ettekö voi puhua hänen kanssaan tästä"? - "Ehkä voisin". -"Silloin on toivoa, sillä moni vaimo ei siihen kykene. Sanokaa hänelle, että minä aijon hoitaa Teitä, kunnes paranette, ja jos hän sitten tahtoo odottaa, siksi että yhtyminen tulee molemminpuolinen, niin halu ei niin usein ilmaannu". - "Niinko luulette"? - "Monen kokemus todistaa tämän väitten oikeaksi". Toivoa täynnä hän palasi kotiinsa kuuden kuukauden kuluttua huomasin suureksi ilokseni potilaani parantuneeksi ja hänen miehelleen tuotti yksi
yhtyminen kuukaudessa enemmän tyydytystä kuin alituinen sitä ennen oli tuottanut; siitoskyky oli tarkastuksen alaisena; ja sama vaimo, joka
äsken oli sanonut: - "Minä vihaan häntä", saattoi nyt iloisesti sanoa: - "Minä rakastan häntä". Jos vain aviomiehet tahtoisivat kuulla, niin muutamat yksinkertaiset sanat vaikuttaisivat heidän terveeseen järkeensä
eikä kukaan voisi arvata miten suuri hyöty siitä olisi heille itselleen, heidän vaimoilleen, lapsilleen ja lastensa lapsille. Sitten ei enää
sanottaisi heidän lapsistaan "heidän kuolemansa riippuvan kiinni heidän syntymisessään ja heidän kätkyensä seisovan haudassa". Kolmannella teoriialla ettei yhtyminen milloinkaan pidä tapahtua paitsi siitosta varten on paljo puoltajia. Tämän opin puolustajat väittävät
siitosaineella olevan muitakin tehtäviä kuin jälkeläisten luominen, paljon ylevämpiä tehtäviä kuin lyhytaikainen himon tyydyttäminen. Jos
tämä aine säilytetään ruumiissa ja sielunkykyjä oikein käytetään, niin se imeytyy ja jakaantuu koko elimistöön, korvaa mitä on kulunutta ja
vaikuttaa ihmeteltävän elähyttävästi. Se imeytyy aivoihin ja voipi siellä synnyttää uusia ajatuksia - ehkä uusia keksintöjä - yleviä
käsitteitä totuudesta, kauneudesta, hyödyllisestä, taikka hilpeitä ilon
tunteita, tehokkaita hyväntahtoisuuden herätyksiä koko ympäristön siunaukseksi. Se
on siitosta hengen ja sielun alalla ja se on ruumiillista melkoisesti
ylevämpää. Se on aivan yhtä suuressa määrässä siitostoiminnan tuote kuin
ruumiillisten jälkeläisten luominen. He väittävät eteväin miesten, jotka
ovat saavuttaneet kuuluisuutta tieteen, filosofiian, keksintöjen,
uskonnon ja hyväintekeväisyyden alalle, elämässään toteuttaneen tämän
teoriian, ja mainitsevat loistavina esimerkkeinä Platon´in, Newto´in,
Lamb´in, Irwing´in ja Whittier´in ja muistuttavat samalla myöskin aina
Kristusta. He väittävät myöskin "luomisvoiman" kuuluvan naiselle että
hänen on määrättävä milloin uusi elämä on synnytettävä sekä että häntä
häntä ainoastaan tätä lakia vaarinottamalla voidaan suojella olemuksensa
ylevimmässä tehtävässä, äitiydessä. Rouva Chandler sanoo kirjassaan
"äitiys": "Jokainen äiti on hedelmöittämisen hetkestä asti Korkeimman
varjostama. Jos hän tajuaisi tarpeensa ja valtansa ja ymmärtäisi hankkia
itselleen sitä kunnioitusta, minkä hänen pyhä kutsumuksenssa vaatii, ja
vapaana kaikista saastuttavista vaikutuksista, kirkastaa sieluansa
niissä pyhissä lähteissä, jotka nyt hänessä alkavat pulputa, niin
vistottavat vammat, ne ilkeät epäsoinnut, jotka nyt pilaavat ihmisyyden
ihanata
sopusointua, katoaisivat". Hän omistuttaa Raamatun lauselmalle
Jeesuslapsen vanhemmista, ettei Joosef "tuntenut" Mariaa aina siitä
hetkestä, jolloin uusi elämä ilmoitettiin, syvemmän ja suuremman
merkityksen kuin minkä kristinusko ja lääkärit sille ovat omistaneet.
Niinmuodoin tämä häiritsemätön äitiys, joka oli välttämätön
rauhanruhtinaan kehitykselle, muissakin tapauksissa oli elämänkysymys ja
ehdottomasti tarpeellinen ihmiskunnan jalostumiselle. Äitiys on pyhä
asia, jota ei pidä saastuttaa itsekkäisyydellä. O nainen! Tämän pitäisi
korvata sinulle kaikki ne kärsimykset ja kivut, jotka ruumiillinen
naisellisuus ja äidinkutsumus tuovat mukanaan. On kehotettavaa niille,
jotka ovat samaa mieltä, tietää etteivät ainoastaan useat naiset, vaan
myöskin oppineet ja suurta kunnioitusta nauttivat miehet, ajattelevat
samoin ja julistavat samaa oppia. T:ri Cowa´in kirjoittamassa "Tiede
uudessa elämässä" on "itseänsäkieltäytymisen laki" pääjuurena. Tämä
kirja on täynnä käytännöllisiä oppeja naineille ja sillä on ollut
hyvä menekki. A. E. Newton´in kirjoittama lentokirjanen "Parempi tie"
opettaa, että me ainoastaan kohtuutta noudattamalla voimme toivoa
edistyvämme. T:ri Kellogg´in "Yksinkertaiset tosiasiat" niminen kirja on
tavattoman lääjälle levinnyt. Hänkin julistaa samaa oppia. Tässä on
huomattava, että kaikki mainut kirjat ovat miesten luuloteltuja
vääryyksiä kärsivän naisten kirjoittamia, miesten, joiden sydämmet
lämpimästi sykkivät sille, mitä ihmiskunta tarvitsee. He julistavat,
että parempi ja jalompi sukupolvi voipi syntyä ainoastaan
kohtuullisella, itsensäkieltävällä elämällä. Se on todellakin aine, jota
tiedemiesten, filosoofein ja ihmisystäväin vakavasti sietää miettiä.
Joskin itsensäkieltämisen lakia ei ole tarvis noudattaa kauttaaltaan
läpi koko elämän, niin on kumminkin aivan luonnollista ja järjen
mukaista, että vastainen äiti raskautensa aikana vapautetaan kaikesta
lihallisesta yhtymisestä. Miehen tulee aina olla valmis auttamaan ja
kehottamaan häntä osanotollaan. Hänen on muistettava, että hänen
vaimonsa ja lapsensa tänä aikana tarvitsevat kaikki voimansa ja että
hänen siis on toteltava kaikkia niitä lakeja, jotka tekevät järjen
intohimon hallitsijaksi. Jos tätä lakia noudatetaan, lievenevät monet
raskauden hermostumisen-oireista. Olen tuntenut naisia, jotka mainittuna
aikana ovat olleet niin arkoja, että jo miehen kosketus tai suudelmakin
ovat heissä herättäneet inhoa ja vastenmielisiä tunteita. - "Yhtyminen
tänä aikana heikontaa äitiä ja vahingoittaa lapsen elinvoimaa sekä
aiheuttaa ennenaikaisen sukupuoli-elämän kehityksen siinä. Mieli on
pidettava vapaana semmoisesta ja kaikkia, mikä voipi tätä viettiä
herättää, on huolellisesti vältettävä. Siitä syystä suosittelen eri
vuoteita, jopa eri makuuhuoneita miehelle ja vaimolle". Maksaisi kyllä
vaivan tutkia eikö suuri osa synnytyksen tuskista olisi poistettavissa,
jos raskauden aikana noudatettaisiin itsensäkieltäytymistä. Eivätkö
sairaaloitten ja hyväntekeväisyyslaitosten valvojat voisi tätä asiaa
tutkia? Tilastolliset tiedot olisivat omansa joko
vahvistamaan tai hylkäämää tämän teoriian. Itsensäkieltämisen vaikutusta
lapsiin pitäisi jokaisen, joka harrastaa ihmiskunnan edistumistö
puhtaudessa, koettaa tarkoin tutkia. Ajattelevain vanhempain pitäisi
harkita sitä kysymystä eivätkö he nourattamalla alhaisia lihallisia
viettejänsä äidin raskauden aikana, lapsiinsa istuta lihallisuuden
siemeniä. Jos ylevämpi, kenkevämpi rakkaus täyttäisi heidän eämänsä,
saisivat he ehkä lapsia, joille puhdas ja itsensä kieltävä elämä olisi
aivan luonnollinen. - "Laki näkyy lyhyesti oleva se, että kun äidin ja
sikiön välinen yhteys on niin likeinen, niin jokaisen hän sielunsa ja
mielensä ominaisuuden, hänen aivojensa tai ruumiinsa elimien harjoitus
kehittää vastaisia ominaisuuksia ja elimiä vastaisessa lapsessa". Mitä
hyödyttää puhtauden ja siveyden saarnaaminen nuorille, jos haureuden
vietti on jo ennen syntymistä heidän elämäänsä on juurrutettu? Useat
miehet rikkovat tietämmättömyydessään tämän lain. Jos heille olisi
opetettu mitä siitä seuraa ja miten itsensäkieltämisessä voipi elää,
niin moni mielihyvällä olisi ottanut semmoisen opin vastaan. Voidakseen
elää kohtuullista elämää on vältettävä sukuviettiä kiihoittavaa
ravintoa, niinkuin kahvia, munia, ruokasimpukoita ja yleensä animaalista
ravintoa. Ilta-aterian poisjättäminen on kaikista keinoista paras. Elä
kaikin puolin kohtuullista elämää ja lujalla tahdolla olet saapa voiton.
Muista, että ajatukset ne pääasiallisesti siitinelon erittymiseen
vaikuttavat. Jos aviomies uudestaan rupee helläksi rakastajaksi,
joka pitää rakastetustaan samaa herkeämätöntä hellätuntoista huolta kuin
kihlauksen aikana, niin hän voipi saavuttaa saman ylevän mielenmaltin,
mikä hänessä silloin oli. Vaimon on varmemmin pysyvä terveenä ja
kukoistavana, jos hän synnyttää vain tervetulleita lapsia. Hän on
iloitseva onnellisesta äitiydestä ja jalompi, puhtaampi enemmän
jumalankaltainen sukupolvi on kansoittava maailman. Muutamia kuukausia
sitten luin eräälle lääkäriseuralle kirjoituksen "raskauden
terveysopista". Se sisälsi likipitäen samanlaisia mielipiteitä kuin nyt
esittämäni. Tein sen hiukan epäröiden, koska odotin ainoastaan moittivia
muistutuksia miespuoliselta kuulijakunnaltani. Sitä ennen he eivät
sanottavasti olleet ottaneet osaa keskusteluihin, paitsi milloin
esittivät muutamia lempiteoriiojansa. Ilma oli lämmin, seura oli
ryhmittynyt verannalle, polttaen sikareita ja välinpitämättöminä
keskustelun alaisille kysymyksille. En kumminkaan ollut ehtinyt kovin
pitkälle lukemisessani ennenkuin sikarit heitettiin pois ja koko seura
kuunteli. Oliko kumma jos ihmettelin, kun ilmituomani ajatukset otettiin
vastaan vilkkailla ja kestävillä kättentaputuksilla. Useimmat näistä
miehistä tupakoitsivat, jotkut joivat olutta, kaikki söivät lihaa. He
eivät olleet miehiä, joiden puolelta olisi uskaltanut odottaa kannatusta
niin mullistaville mielipiteille. Jos tämän asian oikeus sopivalla
tavalla miehille esitetään, ovat useimmat sen todeksi tunnustavat.
Luonnosta miehet kunnioittavat naisen äidinkutsumusta, ja jos heille
opetetaan, että itsensäkieltämys paraiten edistaa äitiyden ja lasten
parasta, niin he mielellään ovat sovittavat elämänsä sen mukaan. Eräs
ensimmäinen lääkäri Jowan kansakoulusta oli ollut naimisissa monta
vuotta, saadessaan kuulla, että yhtyminen raskaudenkin aikana oli sangen
tavallista. Kun hän sai tämän tietoonsa, vakuutti hän, että hänen
sielunsa täyttyi häpeästä ja inhosta. Hän ei ollut voinut aavistaa,
ettei hänen sukupuolensa paremmin ymmärtänyt velvollisuutta suojella
vastaista äitiä. Niiden, jotka jälkeläisillensa tahtovat siirtää parhaat
ominaisuutensa, tulee oppia: Äitiyden olevan inhimillisen elämän
tärkeimmän ajanvaiheen. Lapsen ensimmäisen oikeuden olevan syntyä
terveenä maailmaan. Jokaisen äidin raskauden aikanansa pitävän saada
olla koskematta ja antautua äidin velvollisuuksiensa täyttämiseen
syntymätöntä lastaan kohtaan. Ensimmäisen askeleen korkeampaan
inhimilliseen sivistykseen olevan intohimojensa täydellinen
hallitseminen. Ettei kenenkään miehen, joka ei kaikessa voi taikka tahdo
lapsena hyväksi noudattaa kohtuullisuuden vaatimuksia, pidä antautua
isäksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En jaksanu edes lukea loppuun :D
viitsitkö laittaa tiivistelmän siitä, mikä siis olikaan kirjoittamasi romaanin perusidea ja tarkoitus..? Mitä kyseisellä tekstillä halusit oikein viestittää? Vaikka kuinka ajatuksella luin sen pariinkin kertaan, en kuolemaksenikaan ymmärrä, mitä ajat tuolla takaa...
Mitä tällä ajetaan takaa??
Tuleeko lapsista sairaita, jos vanhemmat harrastaa seksiä, kun lapsi on vielä imeväisikäinen?
Sekö oli jutun idea?
Onko aloittajalla jotakin henkilökohtaisia ongelmia seksuaalisuutta kohtaan tai kenties lapsia?
Ja miten tämä liittyy odotuspalstalle??
kirjoittajan pointin tai ainakin luulen tajuavani.
Sekä miehille että naisille opetetaan pienestä pitäen, että miesten seksuaaliset tarpeet suhteessa pitää täyttää ja mitä suuremmat tarpeet miehellä on sen normaalimpi mies on. Miehen on saatava seksiä ennen naisen raskautta, raskauden aikana ja vaikka heti synnytyksen jälkeen. Nainen on huono vaimo, pihtari, mitä vaan, jos ei aina toimi niin kuin miehen tarpeille on hyväksi.
Sen sijaan naisella ei ole kovinkaan paljon seksuaalisia tarpeita muutoin kuin silloin kun haluaa raskautua ja jos on, se ei ole hyvä juttu.
Olisiko kirjoittajan nyt vain parasta mennä lääkäriin tutkituttamaan oma lääketasapaino!!!!