"Lasten päivähoidon järjestämisen lähtökohtana tulisi olla lasten etu. Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päiväkotihoitoon. Lastenlääkärit ovat toistuvasti muistuttaneet kotihoidon vähentävän pienten lasten infektiotautiriskiä. Alle 3-vuotiaiden lasten sairastavuus on selkeästi suurempi kunnallisessa päivähoidossa kotihoitoon verrattuna. Yksinomaan korvatulehdusten hoito maksaa yhteiskunnalle vuosittain yli 100 miljoonaa euroa. Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta."
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 23/2002 vp
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/stvm_23_2002_p.shtml
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 23/2002 vp
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/stvm_23_2002_p.shtml
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Länsiväylässä juttu
Kirjoittanut: Helinä-keiju3 15.10.2007 klo 11.26
Lainaus Leena Ikosen kirjoituksessa sunnuntain Länsiväylässä otsikolla VÄKIVALLOIN PÄIVÄUNILLE
"
Syrjäytyminen systeemin
vuoksi -nimisen ilmiön tulisi
huolestuttaa kaikkia
päättäjiä. Ilmiön vaikutukset
alkavat varhain, päiväkodissa.
Olen toiminut eri puolilla
Suomea vanhempien avustajana
päiväkodeissa neuvotteluissa,
joissa yritetään ratkoa lasten asioita.
Yllättävän usein ilmenee,
että lapsen suurin ongelma on
päiväunille meno. Kun lapsi ei
suostu menemään päiväkodissa
päivälevolle, hänen sanotaan
oireilevan. Vanhemmilla ei
yleensä ole vaikeuksia kotona
lapsensa kanssa.
Neuvotteluissa pohditaan,
mikä perheen sisäinen tapahtuma
tai perheen tilanne on
aikaansaanut ongelman.
Vanhempien annetaan ymmärtää
olevan syyllisiä lapsensa
käytökseen. Erityistä huolta
vanhemmille esitetään lapsen
ujoudesta tai vilkkaudesta (siis
persoonallisuuden piirteistä). En
ole kuullut pohdittavan päiväkodin
osuutta asiassa, esimerkiksi
resurssien puutetta, liian suuria
ryhmiä tai työtapoja. Kukaan ei
yleensä kannusta vanhempia,
jotka selviytyvät temperamenttisen
lapsensa hoidossa.
Havaintojeni mukaan
erityisesti ne vanhemmat, jotka
ovat eri mieltä lapsen kasvatuksesta
päiväkodin kanssa,
joutuvat sosiaalitoimen
puhutteluun, kun päiväkoti tekee
lastensuojeluilmoituksen. Tästä
käytetään nimitystä varhainen
puuttuminen, jolla siis ei
välttämättä ole mitään yhteyttä
varhaiseen auttamiseen.
Päiväkodin, terveydenhuollon,
sosiaalitoimen edustajat,
kiertävät lastentarhanopettajat,
perhetyöntekijät, vanhemmat,
vanhempien avustajat, tukihenkilöt
kerääntyvät, yleensä
ainakin 10 hengen voimin,
pohtimaan tilannetta. Tästä
käytetään nimitystä verkostoneuvottelu
tai tiimityö. Toiminnalle
on tyypillistä, että lapsen
”ongelma” jää lukemattomista
neuvotteluista huolimatta
ratkaisematta.
Hämmästyttävän usein lapsi
saa siirron erityisryhmään tai
erityispäiväkotiin ilman, että
lasta tutkitaan perusteellisesti.
Lapsen ”diagnoosin” tekevät siis
tahot, joilla ei ole mitään
lääketieteellistä koulutusta
(joissain tapauksissa perheneuvolakäynnit
tai lastenpsykiatrin
puhelinkonsultaatio päiväkodin
kanssa).
Ihmisoikeussopimukset ja lait
kuitenkin edellyttävät, että lapsi
saa kaiken mahdollisen suojelun
ja hyvää hoitoa. Ketään ei saa
perusteetta ja ilman tutkimuksia
leimata sairaaksi.
Lapsen polku syrjäytyjäksi voi
alkaa leimaamisella, varsinkin
kun lapsi siirtyy erityislapsen
leimalla kouluun.
Viime vuosina opettajatkin
ovat antautuneet, valmiit
luopumaan arvovallastaan ja
mieluummin asioivat lapsen
asiassa sosiaalitoimen kanssa
kuin lapsen vanhempien kanssa.
Osa opettajistakin puhuu
mieluummin lapsen oireilusta
sen sijaan, että hakisi omille
työtavoilleen uusia uria.
Verkostot jatkavat kokoontumisiaan
ja lapsi itse jää usein vaille
tukea ja koulukiusaaminen
jatkuu.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
selvittelee noin 15 vuoden
ajalta kodin ulkopuolelle
sijoitettujen lasten sijoituspäätösten
syitä Helsingin kaupungissa.
Tutkimuksen mukaan sijoitusten
ensisijaiset syyt löytyvät
sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
(52 prosenttia) ja kouluvaikeuksista
(37 prosenttia) eli
yhteensä 89 prosenttia on muita
syitä kuin vanhempien päihteiden
käyttö. Tänä päivänä n.16
000 lasta joutuu asumaan kodin
ulkopuolella.
Päiväkotien psykososiaalinen
hoito voi olla vanhemmille
yllätys. Päivähoidon aikana
tapahtuneet lapsen kiinnipidot
eli käsiksikäymiset voivat
paljastua lapsen mustelmien
takia.
Kouluissakin lapsiin saatetaan
kohdistaa kiinnipitoja ja
retuuttamisia. Väkivaltaisesti
kohdeltu lapsi todennäköisesti
turvautuu elämässään väkivaltaan.
Kodin ulkopuolelle sijoitetuista
lapsista osa asuu laitoksissa,
jotka eristävät lapset vanhemmistaan
ja suvustaan psykoanalyyttisesti
suuntautuneiden
lastenpsykiatrien ohjauksella.
Mitä on ammatillisuus, joka
sairastuttaa?
Leeni Ikonen
Varatuomari
"
Lähde:
http://194.188.93.116/cgi-bin/mediaweb12#
Systeemi syrjäyttää. "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000029857290
on tietoinen, että myös päiväkodissa voi tapahtua ihan mitä vain
ja päiväkotien toimintamallit ja -kulttuurit voivat olla ihan mitä vain!
Ja nämä päiväkotien "pakkosyöttäjät" tekevät siis lastensuojeluilmoituksia päiväkodissa "oireilevista" lapsista.
Ei vois sitten taas enää enempää
pieleen mennäkään
tämän meidän aikamme yhteiskunnan
kyttäys ja kyyläys mentaliteetti viranomaisten taholta .....
Eilen ilmestyneessä väitöskirjassa lasten mediakäyttäymistä kerrotaan, että 80% 5-6 v lapsista pelkää jotain TV-ohjelmaa. Tarkastelussa oli mukana vain lastenohjelmat. Mielikuvitushahmot olivat suurin pelonaihe.
Minua syytettiin aikoinaan päiväkodissa siitä, että lapseni pelkää TV-ohjelmia. Ihmettelen sitä, että miksi muiden lasten pelkoja ei huomattu?
Kun tässä on todisteellisesti näytetty päiväkotie, koulujen ja TV:n aiheuttavan lapselle psyykkisiä ongelmia. Lisäksi puhutaan usein taloudellisen tilanteen aiheuttavan lapselle ongelmia.
Miksi sitten papereissa laitetaan ongelmien aiheuttajaksi äiti? Ainakin minä olen tehnyt kaikkeni lapseni eteen ja sitten minun väitetään laiminlyöneen lastani. Psykiatri väittää, kun sossu näin sanoi ja tämä riittää perusteeksi huostaanottoon.
Millähän ihmeellä näitä voitaisiin todistaa, että lapsen se ja se oirehtiminen ei voi johtua lapsen äidistä, vaan päiväkodista tai jostain muusta syystä? MIksi ihmeessä asiaa ei tutkita enemmän ja tämän takia niin monet lapset ja vanhemmat saavat kärsiä turhaan. Ennenkaikkea oireilevat lapset, jotka viedään äideiltään juuri silloin kun he tarvitsivat eniten tukea äidiltään.
http://www.stm.fi/Resource.phx/socius/socius-22007/sivu6.htx
".....
Katse yksilöistä yhteisöön
Kun jatkaa keskustelua Arnkilin kanssa, Varpu muuttuu yhä haasteellisemmaksi.
Ei riitä, että asioihin puututaan varhain ja vuorovaikutus hallitaan,
vaan myös koko ammattiauttamisen toimintakulttuuria pitäisi muuttaa.
"Ongelmia ei saa yksilöllistää vaan miettiä myös, onko esimerkiksi oman koulun toiminnassa jotain sellaista, mihin pitäisi puuttua.
Kun oppilashuoltohenkilöstöltä kysytään pulmista, valtaosa niistä liittyy yksikön toimintakulttuuriin.
Kun selvitetään, mihin työ kohdistuu, toimintakulttuuri jää taka-alalle
ja valtaosa toimenpiteistä kohdistuu yksilöihin."
"On helppo suunnata katse yksilöihin ja perheisiin.
Paljon vaikeampaan on tunnustaa,
että pirstaleinen auttamisjärjestelmä pudottaa yksilöitä ja perheitä väliin.
Jos lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia halutaan edistää,
on muutettava toimintatapoja johtamisjärjestelmästä alas asti.
On puuttuva rakenteisiin", Arnkil sanoo.
Jos koulun auttamistyön toimintakulttuuri on kaaottinen, eivät työtekijä, lapsi, nuori eivätkä vanhemmatkaan tiedä, miten toimia auttamista vaativissa tilanteissa.
Stakesin verkostotiimiä kiinnostaa juuri tämä auttamistyön kulttuurin muuttaminen,
mikä innostaa Arnkilin mukaan myös kentälle,
ja asiakaspalaute ollut rohkaisevaa...."
_________________
Sormella osoitetaan myös juuri esimerkiksi koulun rakenteita, järjestelmiä, ihmisiä, viranomaisia näiden järjestelmien pyörittäjinä ja ylläpitäjnä.
Järjestelmien ja niissä työskentelevien viranomaisten osuutta
näissä lapsille, nuorille tulevissa, aiheutuvissa ja esiintyvissä ongelmissa.
Ongelmissa, jotka siis johtuvatkin juuri esimerkiksi päivähoidossa olevista toiminnoista, tavoista ja rutiineista tai henkilöistä päivähoidossa,
mutta joista aina osoitetaan sormea ja syytetään vanhempia.
Järjestelmästä aiheutuva ongelma lapselle siirretään siis yksilön vastuulle ja syyksi sekä myös täysin yksilön kannettavaksi.
Olisi saanut tämä varpusenp..an luoja miettiä hiukan perusteellisemmin ja tarkemmin mitä oli tämän varpusenp...sa kanssa aiheuttamassa ja edesauttamassa koko valtakunnan alueella.
Jos kerran tarkoituksena olikin lasten, nuorten auttaminen
miksei siis vienyt ajatustaan loppuun saakka ennenkuin päästi varpushaukkansa saalistamaan
ja ihan täysin valvomatta ja seuraamatta
vapaasti kuntakentille.
että varpusen suunnittelijoiden tarkoitus oli aikanaan aivan toinen, millaiseksi varpuilu muodostui kouluissa ja päiväkodeissa.
Susi siitä tuli joka tapauksessa. Ja kuinkahan moni lapsi vanhempineen pistettiin kärsimään niistä vääristä tulkinnoista.
Minulla on sellainen kokemus, että mitä työssään epävarmempi henkilö, niin sitä helpommin hän lankeaa kyttäilyyn ja vääriin tulkintoihin ihmisten asioista. Kun oma itsevarmuus ei riitä, on "tukea" haettava vaikka varpusen vääristä tulkinnoista ja metsään mennään niin, että raikuu!
valvomaton valta "maistuu" viranomaiselle.
Ja miten se valta eritoten maistuukaan viranomaiselle, joka on koulutustaan paljon ylemmässä virkatehtävässä.
Virkatehtävässä, missä on valtaa ihmisiin ja heidän elämäänsä
sekä elämän kaikentasoiseen ja kaikkialle ulottuvaan kontrolliin, seurantaan ja suoranaiseen uteliaaseen urkkimiseenkin
(mm. terveystiedot, pankki- ja taloustiedot jne).
Valvomatonta valtaahan ei saisi ollaan missään kohden tätä yhteiskuntaa. (jonkun valvontaviranomaisen toteamusko...)
mutta kaikkein valvomattominta se onkin juuri siellä (lastensuojelu)
missä valtaa on kaikkein eniten (valtaa jopa yli poliisinkin)
ja missä on kaikkein eniten epäpäteviä viranomaisia virkatehtävissä.
Miksi siis tehdä hyvää, kun kuitenkin voi ja saa tehdä pahaakin, kenenkään siihen puuttumatta,
siinä lienee se peruskysymys.
Leeni Ikonen kirjoitti:
"Tutkimuksen mukaan sijoitusten
ensisijaiset syyt löytyvät
sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
(52 prosenttia) ja kouluvaikeuksista
(37 prosenttia) eli
yhteensä 89 prosenttia on muita
syitä kuin vanhempien päihteiden
käyttö. Tänä päivänä n.16
000 lasta joutuu asumaan kodin
ulkopuolella. "
Vihdoinkin täsä aletaan puhumaan muusta kuin vanhempien alkoholinkäytöstä, kun puhutaan huostaanotoista. Vanhempien alkoholinkäyttö ei taida olla tälläkään palstalla pahemmin kenenkään ongelma, vaikka yleinen mielipide kertoo toista ja sossut muuta mainostavat.