Isäni on tällä hetkellä 73-vuotias ja selvinnyt niin halvaantumisesta kuin aivoverenvuodostakin. Suussa oleva kasvain leikattiin noin vuosi sitten ja nyt n. kk sitten diagnosoitiin keuhkosyöpä. Kaksi päivää ennen ensimmäisiä sytostaatteja hänellä alkoi vatsakipu, jota alettiin tutkia samalla kun sytistaattihoitoja annettiin.
Lääkäri päätti, että sytostaattien lisäksi joudutaan laittamaan avanne. Leikkaus tehtiin, mutta avannetta ei tehtykään, eli suoli tyhjenee edelleen normaalisti. Tällä hetkellä isäni (kaksi viikkoa kotona halkotöitä ennen sairaalaan joutumista tehnyt) makaa melkeinpä täysin vihanneksena sairaalassa vaipoissa ja letkuissa.
Avannetta ei siis tarvittukaan mutta seuraava sytostaattihoito siirtyi kolmella viikolla.
Hoitajat eivät liikuta ennen urheilullista vanhusta ja ruoka menee letkuista. Hänestä on siis tulossa siis vihannes. Mitä tehdä? Tuntuu ettei omaisten kysymyksiin vastata ja vanhusta hoidetaan ikään kuin saattohoidossa vaikka vuosia olisikin vielä jäljellä.
Hoitajien mukaan "näin käy vanhoille ihmisille". Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Asun ulkomailla, voiko omaisena mielipiteelläni olla väliä sairaalahenkilökunnan toimintaan?
Lääkäri päätti, että sytostaattien lisäksi joudutaan laittamaan avanne. Leikkaus tehtiin, mutta avannetta ei tehtykään, eli suoli tyhjenee edelleen normaalisti. Tällä hetkellä isäni (kaksi viikkoa kotona halkotöitä ennen sairaalaan joutumista tehnyt) makaa melkeinpä täysin vihanneksena sairaalassa vaipoissa ja letkuissa.
Avannetta ei siis tarvittukaan mutta seuraava sytostaattihoito siirtyi kolmella viikolla.
Hoitajat eivät liikuta ennen urheilullista vanhusta ja ruoka menee letkuista. Hänestä on siis tulossa siis vihannes. Mitä tehdä? Tuntuu ettei omaisten kysymyksiin vastata ja vanhusta hoidetaan ikään kuin saattohoidossa vaikka vuosia olisikin vielä jäljellä.
Hoitajien mukaan "näin käy vanhoille ihmisille". Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Asun ulkomailla, voiko omaisena mielipiteelläni olla väliä sairaalahenkilökunnan toimintaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä isällesi tapahtui halkojen hakkaamisen ja "vihannekseksi"tulon välissä? Mikä vei liikuntakyvyn, vatsakivut ja leikkausko? Onko isäsi peusterveydenhuollossa vai erikoissairaanhoidossa? Mikä on yleisvointi, kykenisikö hän kuntoutukseen, mikä on tajunnantaso, mitä sieltä vatsasta löytyi? Nämä kaikki kysymykset vaikuttavat isäsi kuntoutukseen.Miten teille on perusteltu se, että "hoitajat eivät liikuta"? Ymmärtääkseni "vihannekselle" ei enää anneta sytostaatteja, koska peruskunnon täytyy olla noihin hoitoihin aika hyvä.
Omaisena sinun mileipiteelläso on merkitystä. Jos isäsi on noin huonossa kunnossa kuin yhtäkkiä tekstistä saa käsityksen, olisiko sinun mahdollista tulla käymään Suomessa ja paikan päällä siellä hoitolaitoksessa. Keskustella siellä ja nähdä itse isäsi vointi, päästä paremmin selville mitä ja miksi tehsään tai jätetään tekemättä. En oikein jaksa uskoa että hoitajat ilkeyttään jättäisivät kuntouttamatta tai että olisiko edes järkevää samanaikaisesti antaa sytostaatteja ja hoitaa se puoli tehokkaasti ja muutoin antaa sitten voinnin rapistua. Puhumalla asiat yleensä selviää.
ovat yleensä todella rankkoja ja vievät terveen nuorenkin ihmisen pahimmillaan sängynpohjalle makaamaan. Toipuminen yhdestä kuurista voi viedä kolme viikkoa ja juuri kun on toipunut, pitää antaa seuraava kuuri. Kannattaisi ehkä soittaa isäsi lääkärille (jos isäsi on antanut tähän luvan) ja kysyä häneltä, millainen ennuste syövällä on. Viivytetäänkö sytostaateilla vain kuolemaa muutamalla kuukaudella vai onko oikeasti mahdollista saavuttaa täydellinen tai vuosia kestävä tervehtyminen. Jos kyseessä on vain viivytystaistelu, pitää pohtia, onko hinta, eli isäsi kunnon huononeminen kuurien aikana, liian kova maksettavaksi. Eläisikö isäsi paremman, vaikkakin lyhyemmän elämän jos syöpää hoidettaisiin vain oireenmukaisesti. Juttele näistä lääkärin kanssa!
Isäsi tietenkin itse päättää hoidostaan jos on täysissä sielun voimissa, eli silloin sinun mielipiteelläsi ei ole vaikutusta. Mutta jos isäsi on antanut luvan antaa tietoja sairaudestaan lähiomaisille, silloin puhelinkeskustelu lääkärin kanssa varmasti selkiyttäisi tilannetta kuitenkin. Tietäisit paremmin, missä mennään ja mikä on tavoitteena.
Suolistoleikkauskin on muuten iso juttu ja siitä toipuminen voi usein viedä pari kuukauttakin. Jos on samalla kertaa jouduttu leikkaamaan ja antamaan sytostaatteja, ei ihme, että isäsi on huonossa kunnossa.