Tänään minun ei onneksi tarvitse enää pelätä nyrkkiä, potkuja, tönimistä, lentäviä lumipalloja ja kiviä, alentavia pilkkanimiä, syrjimistä eikä perättömiä juoruja. Sitä elämäni oli yhdeksän vuoden ajan peruskoulussa.
Kiusaaminen alkoi 1. luokalla, kun vaihdoin koulua. Sen aloitti minua muutaman vuoden vanhemmat pojat ja kiusaaminen paheni asteittain jatkuvasti. Koulusta tuli helvetti, koulumatkoista pakoon juoksua.
Olin erilainen. Hiljaisempi ja ujo. Minulla oli ja on edelleen vilkas mielikuvitus. Olin kiltti ja tykkäsin koulusta. Fyysisesti en poikennut muista. Suurin ongelma oli varmaan opettajavanhempani.
En saanut koulusta ikäisiäni kavereita. Onneksi pikkusiskoni kävi samaa koulua ja piilouduin välitunneilla hänen kavereidensa seuraan. Opettajat näkivät, kun minua heiteltiin lumipalloilla. Sain usein ruhjeita ja mustelmia. Kiusaamiseen kai yritettiin puuttua, mutta vieläkin ihmettelen miksei mitään tapahtunut. Joskus kiusaajat tunkeutuivat kotiini, kun olin siellä yksin. Piilouduin vaatehuoneisiin ja kuuntelin heidän mekastustaan.
Ala-asteella kissanpentuni lähti seuraamaan minua kouluun. Asuin ihan koulun lähellä. Kiusaajani ottivat Juuso-kissani kiinni ja heittelivät sitä koripallokoriin koulunkentällä. Kissa selvisi, minä muistan sen kauhun aina.
Olin yksinäinen ja arka. Masennuin ja muutuin itsetuhoiseksi. 13-vuotiaana pääsin lastenpsykiatriselle osastolle ja kävin sairaalakoulua. Silloin elämä tuntui alkavan uudestaan. Pakko oli kuitenkin palata ja helvetti jatkui edelleen. Kenenkään hälytyskellot eivät soineet vieläkään.
9. luokalla aloin lintsaamaan tunneilta. Välitunnit olivat liian hirveitä. Suunnittelin itsemurhaa, inhosin itseäni. Elämä ei enää maistunut.
Muutin lukioon toiselle paikkakunnalle. Siellä masennukseni sai yliotteen. Yritin isemurhaa hätähuutona muutamia kertoja. Masennukseni hoito on kestänyt tähän päivään asti.
Tänään olen kuitenkin onnellinen. Olen vahva ja elämäniloinen. Minulla on ihana perhe, mies ja 4kk poika, tekemämme omakoti ja ystäviä. Olen valmistunut unelmieni ammattiin ja sain jatko-opiskelupaikan tänäkesänä. Olen selvinnyt ja voittanut.
Toivon voimia ja rohkeutta jokaiselle koulukiusaamisesta kärsivälle. Pyytäkää apua vanhemmiltanne, opettajilta, poliisilta. Keneltä vain, mutta älkää jääkö yksin. Tie on kivinen ja tieddän mitä paha olo tarkoittaa. Jos voin jotenkin auttaa teen sen mielelläni!
Kiusaaminen alkoi 1. luokalla, kun vaihdoin koulua. Sen aloitti minua muutaman vuoden vanhemmat pojat ja kiusaaminen paheni asteittain jatkuvasti. Koulusta tuli helvetti, koulumatkoista pakoon juoksua.
Olin erilainen. Hiljaisempi ja ujo. Minulla oli ja on edelleen vilkas mielikuvitus. Olin kiltti ja tykkäsin koulusta. Fyysisesti en poikennut muista. Suurin ongelma oli varmaan opettajavanhempani.
En saanut koulusta ikäisiäni kavereita. Onneksi pikkusiskoni kävi samaa koulua ja piilouduin välitunneilla hänen kavereidensa seuraan. Opettajat näkivät, kun minua heiteltiin lumipalloilla. Sain usein ruhjeita ja mustelmia. Kiusaamiseen kai yritettiin puuttua, mutta vieläkin ihmettelen miksei mitään tapahtunut. Joskus kiusaajat tunkeutuivat kotiini, kun olin siellä yksin. Piilouduin vaatehuoneisiin ja kuuntelin heidän mekastustaan.
Ala-asteella kissanpentuni lähti seuraamaan minua kouluun. Asuin ihan koulun lähellä. Kiusaajani ottivat Juuso-kissani kiinni ja heittelivät sitä koripallokoriin koulunkentällä. Kissa selvisi, minä muistan sen kauhun aina.
Olin yksinäinen ja arka. Masennuin ja muutuin itsetuhoiseksi. 13-vuotiaana pääsin lastenpsykiatriselle osastolle ja kävin sairaalakoulua. Silloin elämä tuntui alkavan uudestaan. Pakko oli kuitenkin palata ja helvetti jatkui edelleen. Kenenkään hälytyskellot eivät soineet vieläkään.
9. luokalla aloin lintsaamaan tunneilta. Välitunnit olivat liian hirveitä. Suunnittelin itsemurhaa, inhosin itseäni. Elämä ei enää maistunut.
Muutin lukioon toiselle paikkakunnalle. Siellä masennukseni sai yliotteen. Yritin isemurhaa hätähuutona muutamia kertoja. Masennukseni hoito on kestänyt tähän päivään asti.
Tänään olen kuitenkin onnellinen. Olen vahva ja elämäniloinen. Minulla on ihana perhe, mies ja 4kk poika, tekemämme omakoti ja ystäviä. Olen valmistunut unelmieni ammattiin ja sain jatko-opiskelupaikan tänäkesänä. Olen selvinnyt ja voittanut.
Toivon voimia ja rohkeutta jokaiselle koulukiusaamisesta kärsivälle. Pyytäkää apua vanhemmiltanne, opettajilta, poliisilta. Keneltä vain, mutta älkää jääkö yksin. Tie on kivinen ja tieddän mitä paha olo tarkoittaa. Jos voin jotenkin auttaa teen sen mielelläni!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onkohan tuosta miten pitkä aika, jos voisi vielä tehdä rikosilmoituksen näitä poikia vastaan (pahoinpitelyt, kunnianloukkaukset, murrot, eläinrääkkäys), ja saihan se yksi tyttö korvauksia kunnaltakin, kun koulu ei olleet suojellut häntä (mutta en tiedä, oliko vielä sinun nuoruudessasi sellaista lakia). Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ja myös Juuso-kissalle, jos on vielä elossa.
Aikaa on kulunut tasan 10-vuotta, kun olen peruskoulun lopettanut. Aika on parantanut, enkä ilman kokemuksiani olisi se mitä olen.
Suurinosa kiusaajistani on saanut "rangaistuksen" myöhemmin elämässään. Vankilakierteitä, psyykksisiä sairauksia ja päihdeongelmia heiltä löytyy.
olet kovan koulun käynyt ja lämpimät onnittelut sinulle tilanteesta jossa nyt elät, olet sen todella ansainnut;))) toivottavasti moni tarinastasi saa puhtia taisteluun! Olen kiusatun tytön äiti ja minä aikanaan puutuin tuohon tilanteeseen tosi rajusri kun pojat rökitti tyttöäni, joka pelkäsi mennä kouluun ja talvi pakkasella ilman takkia tuli kesken päivän kotiin talvikengät uudet täynnä vettä...tönittynä, potkittuna jne..
Sillon päätin et se loppu nyt ja menin kouluun luokan eteen aivan hurjistuneena ja komensin pojat seisomaan ja luojkan mieopettajakaan ei uskaltanut sanoo sanaakaan mulle olin niin vihainen. Pojille sanoin että pistäkään tämä lärvi nyt mieleen kun kuljette kadulla, koska joka kerta nähdessäni tempasen lepikkoon niskasta jokaikisen ja pieksän, otan vaikka tuomion jos tuo ei nyt juuri tähän päivään lopu. Opettaja kuunteli kauhuissaan mitä pojat oli tytölle kaikkea tehneet ja sanoi että nyt alkaa eritystarkkailu ko. pokien kohdalla ja minulle pahotteli et on jäänyt huomamaatta!!!!!!!!! Se muuten loppu siihen se. joskun on hyvä vanhempienkin mennä ja hermostua, puuttua tilanteeseen sillon kun se on akuutti. meni vuosia eteepäin ja likka kasvoi ja vahvistui, tuli se koston päivä. pojat täysi-ikäsenä tyttöä baarissa nähneenä nöyränä poikana anteeksi käytöstään pyysivät. hyvä niin mut ei ne sen tytön mielestä ole poistunut, jotku haavat jää ja syö itsetuntoa jossakin vaiheessa. Kaikille kiusaajille haluankin sanoa et se karma HUONO seuraa teitä läpi elämän ja iskee kun vähiten odottaa, kiusatuille toivotan jaksamista ja tsemppiä puolustaa itseensä!!!!!!!!!!
eli siis kun mua 3 vuotta vanhempi jengi kiusas mua 1.luokalta lähtien ja se kesti aina 4luokkaan asti ,sitten oli niiltä rauha 2vuotta ,mutta sittenkun menin yläasteelle,nämä samat pojat olivat siellä koulun kovin jengi ja kun aloitin siellä he alkoivat jälleen kiusata minua,sitten kerran he laittoivat minut "flipperiin" ja kun en oikein koskaan ollut pitänyt kiusaamisesta,en kenenkään kiusaaisesta,niin kokeilin että mikä olisi heidän reaktionsa tähän,eli siis vedin kahta heistä lättyyn ja kas kummaa oopettaja tuli takaa ja minä jouduin ensin jälki-istuntoon ja tämän jälkeen opettaja uhkasi erottamisella ja syytteellä riehumisesta
no kuukautta myöhemmin tapmiahtui lähes sama juttu ja lensin koulusta...ja opettajat kyllä tisivät tuon jengin tekosista ,mutta eivät viitsineet puuttua siihen kun sen johtava oli paikkakunnan lukion rehtorin poika....
ja sitten vielä kehdataan sanoa että oppilaat saavat tasapuolista kohtelua
Kiitos myötätunnosta. Se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä. Edelleenkin osa minua kuuluu sille vapisevalle ekaluokkalaiselle ja rohkaisevat kirjoitukset ovat voidetta haavoille.
Tunnelma kohdallaan: Metallica-The house that Jack Built
Meinas tulla tippa silmään kun luin tän kokonaan. Siis herranen aika miten julmaa tuo oli! Tekis mieli oikeen kiroilla mutta se ei ois järkevää.
Muakin on perhana kiusattu, mutta ei noin pahasti. Sä oot varmaa tosi rohkee ja itsevarma. Kiusattu on rohkeampi kuin kiusaaja. Miten sä oikeen kestit?
Onneksi olkoon kun et teheny itemurhaa. Tuo juttu kottiin tunkeutumisesta on kyllä koulukiusaamiseksi röyhkeintä mitä oon kuullu.