Kun Jeesus puhuu suolaamisesta, niin se saarnoissa ja ihmisten ymmärryksessä tulkitaan yksioikoisesti ruuan/saarnan sisältäväksi aineosaksi. Ihan niin kuin maallisessa ruoassa, se on mauste.
Yksipuolinen käsitys syntyy, kun ei tutkita tarkemmin. Tämä käsitys tulee Paavalin kirjeestä: Kol. 4:5 ”Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. 6 Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen.”
Moni on myös kuullut, kun on ollut lakihenkinen saarna, tämän toteamuksen: ”Kyllä oli suolainen saarna”. Mitä Jeesus tahtoi meille opettaa tällä vertauksella suolasta: Luuk. 14:34 "Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? 35 Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään!" Matteuksen mukaan: ” ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.”
Yleensä saarnoissa opetetaan ymmärtämään tämä vertaus siten, että saarnassa tulee olla sopivasti evankeliumia ja lakia ja jos näin on, on suolapitoisuus sopiva. Minä sanon tähän, tämä on yksipuolinen tulkinta!
Miten minä näin sanoa? Luetaanpa uudelleen, puhuiko Jeesus mitään sopivasta annostelusta? Ei puhu! Vaan hän puhuu yksinomaan ”jos suola menettää makunsa”! Kun me nyt tätä taustaa vasten käymme tutkimaan vertausta, niin pääsemme oikeille jäljille. Eli voimme ymmärtää, mitä Jeesus tahtoo meille opettaa.
Kun, luemme Markuksen mukaan evankeliumia, niin ymmärryksemme aukeaa: Mark. 9:49 "Jokainen tullaan suolaamaan tulella. 50 Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa."
Nyt vain tulee tietää, mitä merkitsee ” suolaamaan tulella, Olkoon teissä suola itsessänne”? Miten tämän sanoisi niin, että tulisin ymmärretyksi? Ensinnäkin Jeesus sanoo: Luuk. 12:49 "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!”
Mitä tämä ”tuli” sitten on, jolla kaikki uskovat ”suolataan”? Mitä Jeesus toi: Joh. 1:17 ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” Tästä me ymmärrämme, että jokainen uskova joutuu tämän ”armon ja totuuden” tuomittavaksi ja näin ”tulella suolataan” uskova.
Paavali kirjoittaa tästä samasta asiasta ja vertaa uskoamme rakennelmaan/rakennukseen: 1 Kor. 3:12 ”Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.”
Eli jokainen uskova, tullaan tarkastamaan tulen, se on: Jumalansanan valossa ja on hyvä, että jo täällä ajassa Jumalansanan valossa koetellaan, kestääkö meidän usko ja tekomme, myös viimeisellä tuomiolla.
Mitä se sitten on: Matt. 5:13 "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Eli uskova on se ”suola” ja on muuttunut suolaksi, koska on suolattu tulella, se on Jumalan Sanalla.
Mauttomaksi suola tulee, jos emme itse ole Jumalan Sanan ohjattavana ja tämän takia Paavali kirjoittaa: Efe. 5:15 ”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.”
Rauhanyhdistyksien seuroissa kehotetaan ihmisiä parannukseen, mutta itse he eivät käy parannukseen pahoista teoistaan, ei vaikka kuinka heille on Jumalansanalla osoitettu, että heidän teot ja rakentamansa opit, ne eivät kestä Jumalan Sanan valoa..
Tässä on konkreettinen esimerkki siitä, miten ”suola” on tullut mauttomaksi! Jeesus sanoo: ”Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa”!
Seppo Lohi ja Erkki Reinikainen ovat julkisuudessa tunnustaneet, että SRK on mennyt opissa harhaan, mutta kumpainenkaan ei ole tunnustanut, että he ovat menneet joukon mukana ja olleet toteuttamassa näitä vääriä hoitoja.
Jos väärät rakennelmat, joista Paavali puhuu, jos ne annetaan Jumalan tulen polttaa, niin tulee rakentaa uudet, Jumalansanan tulen kestävät rakennukset. Eikä voida muutoin rakentaa, kuin tekemällä parannus ja hylkäämällä kaikki vääryys.
Yksipuolinen käsitys syntyy, kun ei tutkita tarkemmin. Tämä käsitys tulee Paavalin kirjeestä: Kol. 4:5 ”Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. 6 Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen.”
Moni on myös kuullut, kun on ollut lakihenkinen saarna, tämän toteamuksen: ”Kyllä oli suolainen saarna”. Mitä Jeesus tahtoi meille opettaa tällä vertauksella suolasta: Luuk. 14:34 "Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? 35 Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään!" Matteuksen mukaan: ” ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.”
Yleensä saarnoissa opetetaan ymmärtämään tämä vertaus siten, että saarnassa tulee olla sopivasti evankeliumia ja lakia ja jos näin on, on suolapitoisuus sopiva. Minä sanon tähän, tämä on yksipuolinen tulkinta!
Miten minä näin sanoa? Luetaanpa uudelleen, puhuiko Jeesus mitään sopivasta annostelusta? Ei puhu! Vaan hän puhuu yksinomaan ”jos suola menettää makunsa”! Kun me nyt tätä taustaa vasten käymme tutkimaan vertausta, niin pääsemme oikeille jäljille. Eli voimme ymmärtää, mitä Jeesus tahtoo meille opettaa.
Kun, luemme Markuksen mukaan evankeliumia, niin ymmärryksemme aukeaa: Mark. 9:49 "Jokainen tullaan suolaamaan tulella. 50 Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa."
Nyt vain tulee tietää, mitä merkitsee ” suolaamaan tulella, Olkoon teissä suola itsessänne”? Miten tämän sanoisi niin, että tulisin ymmärretyksi? Ensinnäkin Jeesus sanoo: Luuk. 12:49 "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!”
Mitä tämä ”tuli” sitten on, jolla kaikki uskovat ”suolataan”? Mitä Jeesus toi: Joh. 1:17 ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” Tästä me ymmärrämme, että jokainen uskova joutuu tämän ”armon ja totuuden” tuomittavaksi ja näin ”tulella suolataan” uskova.
Paavali kirjoittaa tästä samasta asiasta ja vertaa uskoamme rakennelmaan/rakennukseen: 1 Kor. 3:12 ”Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.”
Eli jokainen uskova, tullaan tarkastamaan tulen, se on: Jumalansanan valossa ja on hyvä, että jo täällä ajassa Jumalansanan valossa koetellaan, kestääkö meidän usko ja tekomme, myös viimeisellä tuomiolla.
Mitä se sitten on: Matt. 5:13 "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Eli uskova on se ”suola” ja on muuttunut suolaksi, koska on suolattu tulella, se on Jumalan Sanalla.
Mauttomaksi suola tulee, jos emme itse ole Jumalan Sanan ohjattavana ja tämän takia Paavali kirjoittaa: Efe. 5:15 ”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.”
Rauhanyhdistyksien seuroissa kehotetaan ihmisiä parannukseen, mutta itse he eivät käy parannukseen pahoista teoistaan, ei vaikka kuinka heille on Jumalansanalla osoitettu, että heidän teot ja rakentamansa opit, ne eivät kestä Jumalan Sanan valoa..
Tässä on konkreettinen esimerkki siitä, miten ”suola” on tullut mauttomaksi! Jeesus sanoo: ”Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa”!
Seppo Lohi ja Erkki Reinikainen ovat julkisuudessa tunnustaneet, että SRK on mennyt opissa harhaan, mutta kumpainenkaan ei ole tunnustanut, että he ovat menneet joukon mukana ja olleet toteuttamassa näitä vääriä hoitoja.
Jos väärät rakennelmat, joista Paavali puhuu, jos ne annetaan Jumalan tulen polttaa, niin tulee rakentaa uudet, Jumalansanan tulen kestävät rakennukset. Eikä voida muutoin rakentaa, kuin tekemällä parannus ja hylkäämällä kaikki vääryys.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Suola on yhdellä sanalla Jeesus, mutta kuten sanot, oikein suolattuna puheeseen kuuluu niin laki, kun evankeliumimikin, ja se evankeliumi on juuri Jeesuksessa se suola.
Suolattomuus todella uupuu, jos puheessa ei ole kirjoituksista mitään, se on pelkkää suolaa, kuten myös pelkän lain tulkitseminen.
"Suola on tarpeellista. Mutta jos suolakin menettää makunsa, millä se saadaan taas suolaiseksi? 35 Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa. Pois se heitetään!" Matteuksen mukaan: ” ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” ** Juuri näin, Amen.
Yleensä saarnoissa opetetaan ymmärtämään tämä vertaus siten, että saarnassa tulee olla sopivasti evankeliumia ja lakia ja jos näin on, on suolapitoisuus sopiva. Minä sanon tähän, tämä on yksipuolinen tulkinta!** Mutta Sanan mukainen, sehän seisoo Raamatussa.
Miten minä näin sanoa? Luetaanpa uudelleen, puhuiko Jeesus mitään sopivasta annostelusta? Ei puhu! Vaan hän puhuu yksinomaan ”jos suola menettää makunsa”! Kun me nyt tätä taustaa vasten käymme tutkimaan vertausta, niin pääsemme oikeille jäljille. Eli voimme ymmärtää, mitä Jeesus tahtoo meille opettaa.** Jeesus ei juuri puhunut muutenkaan eksakteista aikamääristä, ei mitoista, vaan jätti sen tehtävän Pyhälle Hengelle, joten joko, joka toiselle on hieman suolista, saattaa tuntua toisesta hieman suolattomalta, mutta johtoajatus, Kristuksen kirkastus puheesta jos uupuu, se on aina suolaton.
Kun, luemme Markuksen mukaan evankeliumia, niin ymmärryksemme aukeaa: Mark. 9:49 "Jokainen tullaan suolaamaan tulella. 50 Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa."** Tässähän puhutaan Kristuksesta, Millä TE SEN SUOLAATTE ( siis ihmisten keinoin ), vain Jeesus on suola. Mutta kun olemme kristittyjä, Kristus, joka meissä asuu on se suola.
Nyt vain tulee tietää, mitä merkitsee ” suolaamaan tulella, Olkoon teissä suola itsessänne”? Miten tämän sanoisi niin, että tulisin ymmärretyksi? Ensinnäkin Jeesus sanoo: Luuk. 12:49 "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle -- ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!” ** Ymmärtäkää vastuukseni yllä, OLKOOT KRISTUS MNEISSÄ!!!
Mitä tämä ”tuli” sitten on, jolla kaikki uskovat ”suolataan”? Mitä Jeesus toi: Joh. 1:17 ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” Tästä me ymmärrämme, että jokainen uskova joutuu tämän ”armon ja totuuden” tuomittavaksi ja näin ”tulella suolataan” uskova. ** Vesi ja tuli on sen ajan keinoja osittaa suurta ja mahtavaa, käytännössä suurinta ja mahtavinta, aikana jolloin ei ollut vielä mitään suurempaa maan päällä.
Paavali kirjoittaa tästä samasta asiasta ja vertaa uskoamme rakennelmaan/rakennukseen: 1 Kor. 3:12 ”Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.” ** Niin Heino, kaikki tähtää vain siihen, että jollei ihminen rakenna uskoaan Kristus Kalliolle, ei se meissä myöskään Hänen mittapuun mukaan asettuja rajoja. Elävää uskoa ja Kristuksen rakkautta ei voi mikään suurikaan voima voittaa.
Eli jokainen uskova, tullaan tarkastamaan tulen, se on: Jumalansanan valossa ja on hyvä, että jo täällä ajassa Jumalansanan valossa koetellaan, kestääkö meidän usko ja tekomme, myös viimeisellä tuomiolla. ** Tässä on hieman tarkastelun paikka. Sinun on, veli hyvä joskus vaikea lausua Jeesuksen nimi??? Ketään ei tarkasteta millään muulla kun sillä, onko Hänessä usko elävään Jeesukseen persoonana vai ei. Uskot kaikkeen muuhun on täyttä huijausta. Tuntien sinut jotenkin, tunnistan kuitenkin edellisestä ”se on: Jumalansanan valossa ja on hyvä ” tarkoittanee kuitenkin väärin kirjoitteluna Jeesusta, koska Jumalan Sana on Herra, jonka sanalla taas kaikki on luotu. Joh 1;1- 3 > Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole SYNTYNYT ILMAN HÄNTÄ <
Mitä se sitten on: Matt. 5:13 "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Eli uskova on se ”suola” ja on muuttunut suolaksi, koska on suolattu tulella, se on Jumalan Sanalla.** Pitää muistaa, että Matteus kirjoitti juutalaiselle, juuri Heidän kohdallaan kävi näin. He elivät ottaneet Jumalan tahtoa täydestä, sillä se on USKO KRISTUSEEN JEESUKSEEN.
Rauhanyhdistyksien seuroissa kehotetaan ihmisiä parannukseen, mutta itse he eivät käy parannukseen pahoista teoistaan, ei vaikka kuinka heille on Jumalansanalla osoitettu, että heidän teot ja rakentamansa opit, ne eivät kestä Jumalan Sanan valoa.. ** RY;n parannuksella on pitkä matka kristityn tielle. Parannus ei tule olla vain se, että tunnustaa olevansa jotain meitä?? Siis VL, vaan parannus on tehtävä elämänmuutoksena seurata Jeesusta. Miten sinulla, oma idolini, on noin vaikea kirjoittaa Kristuksen nimi, Jeesus.
Tässä on konkreettinen esimerkki siitä, miten ”suola” on tullut mauttomaksi! Jeesus sanoo: ”Ei sillä ole käyttöä, ei pellossa eikä tunkiossa”! ** Juuri näin, Amen.
Seppo Lohi ja Erkki Reinikainen ovat julkisuudessa tunnustaneet, että SRK on mennyt opissa harhaan, mutta kumpainenkaan ei ole tunnustanut, että he ovat menneet joukon mukana ja olleet toteuttamassa näitä vääriä hoitoja.** Kun on menty harhaan, ollaan antikristuksia, koska on vain kaksi puolta Jeesus ja saatana, molemmat Jumalan luomia.
Jos väärät rakennelmat, joista Paavali puhuu, jos ne annetaan Jumalan tulen polttaa, niin tulee rakentaa uudet, Jumalansanan tulen kestävät rakennukset. Eikä voida muutoin rakentaa, kuin tekemällä parannus ja hylkäämällä kaikki vääryys.** Jos tarkoita SRK;ta olet liikuttavan oikeassa.
Kiitos Heino ja siunausta.
Problematiikkaan liittyy hieman alempana jo oleva avaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000037178049
Toistelen vanhoja ja vielä probleemaa joka on kahdentuhannen vuoden vanha Problematiikka. Tästäkö tuli sinulle probleema – ongelma? Ota osaa keskusteluun, niin jospa tämä probleema selviäisi sinun kohdalla.
Näin kyllä alempana olevan avauksen, mutta aloituksessa käsitellään aihetta aivan erinäkökulmasta. Halusin nostaa tämän tärkeän aiheen ylemmäs ja toivoin, että syntyisi keskustelu minun esittämästä näkökulmasta, mutta ei taida syntyä, ei enempää kuin alempana olevasta aloituksesta.
Jussi näkyy vastanneen, mutta ei yhtään ymmärrä, mitä minä yritän viestittää. Toivotaan, että hän ei pahennu tästä toteamuksestani, pitkä ”vieteri” hänellä näyttää olevan.
Minä kuitenkin halusin kirjoituksellani tuoda esiin, sen sanoman, joka mielestäni kätkeytyy tuohon Jeesuksen vertaukseen. Tämä on se sanoma: Jos uskovan käytös, elämäntavat, eivät ole Jumalansanan neuvojen mukaiset, niin vaikka kuinka opettaisi oikein, mutta itse eläisi Jumalansanan opetusten vastaisesti, niin silloin opetuksesta on mennyt suola/uskottavuus. Tämmöisen saarnan ihmiset ”tallaavat jalkoihinsa”, eikä saarnasta ole edes tunkioon.
Ei riitä että puhutaan Jeesukseen uskomisesta ilman että selvitetään mitä sillä tarkoitetaan.
Jeesus on anteeksiantamus. Jeesus on myös tie. Tietä pitkin pitää kulkea, ei voi päästä perille että vain puhuu tiestä tai "uskoo" tiehen.
Käytännössä tämä merkitsee että antaa anteeksi kaiken kaikille kuten Jeesus antoi anteeksi. Kristinuskossa on tämä suurelta osin unohtunut. Jeesuksen alkuperäinen opetus on vesittynyt ja eli suola on käynyt mauttomaksi. Puhutaan vain Jeesukseen "uskomisesta" muttei ymmärretä että Häntä pitäisi myös seurata. Ei fyysisesti jonnekin paikkaan menemällä tai passiivisesti jotain odottamalla vaan ajattelemalla ja toimimalla niinkuin Hän ajattelee ja toimi.
Juuri noin Jeesus opettaa: ”Tule ja seuraa minua”! On tosiasia, että vaikka kuinka sydämessään uskoo Jeesukseen, mutta ei halua noudattaa hänen kutsuaan: ”seuraa minua”, on usko turha.
Uskovan tuleekin olla, niin kuin apostoli neuvoo: Jaak. 2:17 ”Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. 18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. 19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. 20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? 21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille?”
ettei paremmasta väliä. Juuri tuolla tavallahan sinä elit nuorena ja sama meno jatkuu. "Minä kuitenkin halusin kirjoituksellani tuoda esiin, sen sanoman, joka mielestäni kätkeytyy tuohon Jeesuksen vertaukseen. Tämä on se sanoma: Jos uskovan käytös, elämäntavat, eivät ole Jumalansanan neuvojen mukaiset, niin vaikka kuinka opettaisi oikein, mutta itse eläisi Jumalansanan opetusten vastaisesti, niin silloin opetuksesta on mennyt suola/uskottavuus. Tämmöisen saarnan ihmiset ”tallaavat jalkoihinsa”, eikä saarnasta ole edes tunkioon."
Sanasi ovat hyin sattuvat monella tavalla silti niiden äärellä tulee kysyä mikä on se Jumala?
Eihän opetulasten käytöskään ollut uskotava ja niinpä heidätkin tuomitiin? Tämä on yksi näkökulma tähän asiaan.
Opetivatko fariseukset oiken. Vaikka he kuinka neuvoivat opetuslapsia niin...
Uskovan elämäntapa ei ole juutalaisten perinnäisääntöjen noudatamista. Ei vaikka sinä näin tunnut ajatelevan.
Jumalan sanan mukaista ei ole se että vl seurakuntaa palvellaa Jumalana. Eikä sekään että seurakunta nostetaan Kristuksen paikalle. Ja näin ollen onkin turha varmaankin uskovaa ihmistä yritää ojentaa Jumalan sanan vastaisilla opetuksilla palvelemaan väärää Jumalaa.
Koska minulta jäi se keskeinen proplematiikka käsitelemättä kokonaan.
Se josta täällä olen viimeaikoina kirjoitanut monta kertaa ja moneen kohtaan.
KUINKA vl voivat seistä samaan aikaan jonkun opetuksen puolella ja teoilaan tehdä vastoin niitä?
Eikö se kaksinaismoralismi mikä liityy vaikka syntilistalla oleviin asiohin ole nimenomaan sitä että suola on käynyt mauttomaksi. Ulospäin vodiaan olla säännöille ja opetukselle kuuliaisia vaikkei sisimässä ja elmässä niitä noudatettaisikaan.
Uskotavuus todella on kortilla kun vl elävät teoilaan ihan toisenlaiselaista elämää kuin kaikessa ehdotomuudessaan saarnaavat.
Ja sitten rajaavat muut ulos????
Sinäkö tunnet minut! No, kerroppa miten minä elin ja elän nytkin, koska sanot: "Juuri tuolla tavallahan sinä elit nuorena ja sama meno jatkuu.2
minua omalta puleletani vastaan omalta puoleltani...
Minä uskoin nuorena siihen että se mitä vl opettavat on vilpitöntä ja totuus.
Toiselta puolen löyty täydellinen välinpitämättömyys lähimmäisestä, fudamentalistisuus ja lakiusko jossa armo ehdollistetaan tekohin.
Ja toiselta puolen löyti täydellinen kaksinaismoralinen rakennelma joka ei kestä edes keskustelun kämistä totuudessa.
olemme nuorena olleet jossain määrin naiivia, se kait kuuluu nuoruuteen, olla hyväuskoinen ja luottavainen, niin minäkin. Paavalikin on kokenut tämän, hän kirjoittaa: 1 Kor. 13:11 ”Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.”
Aina meillä kuitenkin on mahdollisuus kasvaa ulos naiiviudesta, meillä vanhoillakin on tämä tarve, oppia tuntemaan lähemmin Jumalan armo. Pietari tähän meitä neuvoo: 2 Pie. 3:17 ”Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. 18 Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.”
Heino. Sinun karismaattisella olemuksellasi, jossa asuu Kristus on aivan turha vastailla puskista huutoihin, - "Juuri tuolla tavallahan sinä elit nuorena ja sama meno jatkuu.?? . Milloin Jeesus kyseli joltain mitä sinä ennen teit, kysyikö ristin ryöväriltä, kysyikö sykarin naiselta? Ei vaan sen, seuraako minua.
Aivan sama miten ennen eli, kun nyt on sydämessä rauha ja Kristus Jeesus, anna vain palaa veliseni. Nuo jotka puhuvat, elit ennen ja nyt, ovat vain lain alla olevia ameboja, jotka seuraa vain virran mukana. Heitä ei ohjaa Pyhä Henki ollenkaan.
Rauhaa.
lohduttavasta neuvosta. Sitä on "ihmisenä" niin pieni, että heti reakoi liian voimakkaasti. Kiitos vieläkin hyvästä neuvostasi!
olevan iästä kiinni. Minä vaan kertakaikkiaan kiehadin tänään tästä. Jos vl olisi sitä mitä se sanoo olevansa mutta kun se ei ole. Ja olisi naivia väitää muuta.
Ehkä minua todella kiukutaa se että olishan tuo pitänyt tajuta varmaan heti eikä vasta vuosien kuluessa. Toisaalta ehkä lohdutaa se tieto että kuinka hyvin kaikki salataan ja peitetään.
Kuinka piilossa valtaa käytetään. Ja kuinka ei näkyvää se on.
Ja kaikein kipeintä tekee ei se että luopua tuosta sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä vaan se että joutuu sille paikalle että joutuu sanomaan että - ei ole totta.
Jos on itselle rehellinen ei voi enää uskoa sitä minkä ehkä viimeiseen asti halusi kieltää. Laitaa todella ehkä siihen inhimillisyyden piikiin. Jossain vaiheessa se vain tuli mahdotomaksi.
Minua kertakaikiaan keitää se että sanotaan yhtä ja tehdään toista. Ulospän ollaan mielin kielin ja seläntakana tehdään vääryyttä menen tullen ja palatessa.
Miten ihmseessä vl voivat ensin kehoitaa muita parannukseen ja sitten samassa hetkessä tuomita toisen helvetiin. Minä en kertakaikkiaan ymmmärrä tätä kaksinaamaisuutta jota toki tehdään raamtaun sanaa käyttäen.
Ja ennen kaikkea siksi että se sana joka lähtee suusta on lähtöisin sydämmestä. Ei vain joskus vaan tänäkin päivänä tämän asian äärellä tulee mieleen ajatus. Yksi sinulta kuitenkin puutuu..
1. Joh. 4:8
Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Suu puhuu sydämmen kyllyydestä
Matt. 12:34
Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
niin minä! Voi miten lapsellinen olin vielä 30 -vuotiaanakin! Täytyy tunnustaa, että olen monet itkut itkenyt yön pimeinä hetkinä, kun näin ja totesin miten kaksinaamaisia monet puhujat olivat. Monet puhujat, joita pidin idolinani – esikuvanani, kun näin heidän todelliset kasvonsa, jotka eivät ollenkaan pitäneet yhtä saarnoissa kuuluvan opetuksen kanssa.
Nyt tämä ry:llä saarnattava anteeksiantamuksen vakuuttelu, tuntuu irvokkaalle, koska heillä on omat asiat selvittämättä. Kumminkin niistä kaikista olen päässyt yli, yli sen vuoksi, etten koskaan ole uskoani kiinnittänyt yhteenkään saarnamieheen, enkä joukkoon. Uskoni kohde on aina naiiviudestani huolimatta ollut yksin Kristus.
sinut tunnetaan ja muistetaan
ihme jos niin ei olisi. Ihminen joka on elämässään ajatellut ja saanut myös pajon näkyvääkin aikaan yleensä muistetaan. Ihmettelen vain tuota sinun tyyliäsi.
Mitä muuten ajatelet saavutavasi tällä. Ajateletko että sinulla on oikeus kaivaa toisen erheitä ja virheitä olethan itse laittanut omat erheesi ja virheesi pois syntinä.
Tämä tekee sinusta erehtymättömän ja oikeutaa sinut muistuttamaan ja kaivamaan toisen ihmisen elämää kerta toisensa jälkeen? Etkä kuitenkaan ole valmis seisomaan ja puhumaan silmästä silmään. Jos sinulla on jotain veleäsi vastaan mikset mene ja puhu asioita omalta puoleltasi selväksi.
Vanhoilliset menettivät suolansa jättäessään Lestadiolaisuuden 1902 hajaannuksissa.
suola?
sun alotuksen Mopin palstalle?
T. Jemima
vaikka laitoit, kiitos sinulle. Kirjoituksessani kaduttaa vain se, että olin vieläkin niin lapsellinen, että tunnusti: "Olen itkenyt yön pimeinä hetkin". Mies ei yleensä itke ja minä tyhmä menin tunnustamaan, että olen itkenyt, kun olen kokenut niin suuren pettymyksen, kun esikuvani ovat paljastuneet "vain lankeileviksi ihmisiksi".
Ei se kyllä mitään, jos lankeaa syntiin, kaikille meille tulee myös lankeemuksia. Mutta käydä parannuksenaskelille ja korjaamaan vääryydet, jotka lankeemuksen seurauksena on tullut. Jos puhuja ei näin toimi, silloin tulee paatumus, josta seuraa eksymys opissa ja Pyhä Henki ei enää olekaan avaamassa ymmärrystä, vaan ihmismieli. Näin puhujan lankeemuksen kautta tulee suuri vahinko.
oon itkeny noist asioist...
Voit käydä lukeen blogiani joa haluut: http://texpulla.blogspot.com/
Ei ne nyt kovin kaksisii kirjotuksii oo, mut aitoja vuodatuksia kuitennii. Kommentoippa myös sinne jos käyt lukeen!
On aivan eri asia jos nainen itkeä tihuuttaa! Naisilla on myös etuoikeuksia, esim. tämä itku. Kaikki me olemme myös oman aikamme ”lapsia” ja pyrimme käyttäytymään yhteisömme asettamien normien mukaisesti.
Kävin pikaisesti vilkaisemassa kirjoituksiasi ja totesin ne mielenkiintoiseksi, joten käyn myöhemmin tutkimassa lähemmin. Kirjoitat joitakin sanoja murteella, mutta et kokonaan murteella, suurin osa on kirjakieltä. Murteella kirjoittaminen on tosivaikeaa, täytyy laskea kirjaimet, eikä sittenkään tiedä tuliko oikein.
Laitapa Jemima kuvasi blogiisi, olisi mukava nähdä, minkälainen ”emäntä” Jemima on! Minä laitoin kuvani, tosin se on 16 – vuotta vanha, siinä on kyllä se etu, että ei ole niin paljon ryppyjä. Kävin muuten katsomassa poikani uutta vauvaa, totesin: ”Ihan on minun näköinen”! Katsoivat ja ihmettelivät, joten selitin: Minäkin olin pienenä yhtä sievä”!
sulle jossain vaiheessa s-postissa kuvia perheestäni, miul on siun s-postiosote.
Murteesta. Oon asuno monella eri paikkakunnalla ja joka paikkakunnalta on tullu murretartunnaisia. Sen lisäksi miun ystäviä asuu ympäri suomenmaata ja muhun tarttuu tosi herkästi kanssakeskustelijani puhetyyli. Eikkait siihen muuta tarvita ja kielisekametelisoppa on valmis. Emmie mieti miten pittää kirjottaa, mie vaan kirjotan. Joku sano mulle et miun kirjottamassa yhessä lauseessa saattaap nähä viittä eri murretta. Totta vai kateellisten panettelua:)?
s-postissa pari kuvaa, älä näytä niit muille. Tiijäkkö; en haluu olla tunnettu naama nikkini takana, pelkään seuraamuksia. Muutamat tietävät kuka on Jemima ja joillaki saattaap olla vahva epäilys, mut yhtäkaikki; parempi pysyä tuntemattomana;)
Olen aivan otettu! Ei uskosi, miten hyvältä tuntuu kun joku luottaa minuun. Minun oli pakko tulla esiin omalla nimelläni ja jos en olisi tullut, ei kukaan olisi uskonut tosiksi, kertomuksiani hoitokokouksista.
Mitään vahinkoa ei kuitenkaan ole minulle tullut, vaikka ihmiset tietävät kuka kirjoittaa nimimerkillä Heino1, tai Heino. ja H.K.
Hoitokokouksilla ja tällä nettipalstalla on kuitenkin jotain samankaltaisuutta, tänne voi kirjoitella nimimerkin suojassa ilkeitäkin ja ilman totuuden häivääkään, toisesta kirjoittajasta, joutumatta todistamaan väitteittensä totuudenmukaisuutta.
Näin oli myös hoitokokouksissa, hoidettavaa sai haukkua ja esittää valheellisia väittämiä, eikä niistä tarvinnut pyytää anteeksi, ei vaikka kokouksen kuluessa syytökset todettiin vääriksi ja paikkansapitämättömiksi.
totuus on kuin tulen liekki, joka polttaa kaiken sen, mikä ei ole Jumalasta kotoisin. Kaiken. Vaikka yksikään ihminen ei tätä tunnustaisi.
Niin on myös Kristus yksin se sovinto, joka on Jumalan tulella koeteltu ja tämän tulikokeen kestänyt.
Usko, joka nojaa Kristuksen ansioon, säilyy ja säilyttää Jumalan armon. Mutta usko, joka nojaa muuhun kuin Jumalan armoon, joutuu ilman Jumalaa tuomiolle, jossa armoa ei tunneta.
Heino. Uskon samoin kuin Sinä. Suola tulee mauttomaksi, kun puhutaan parannuksesta eikä itse siihen nöyrrytä. Armo, joka on yksinomaan Jumalalta, ei kohtele ihmisiä eriarvoisesti.