Mitenkäs se olikaan, esikoisesta ei juurikaan koskenut, vai koskiko? Jälkeenpäin voisi sanoa että oli helpohko synnytys. Nyt tätä toista kohta menossa tekemään ja parina iltana kärvistellyt supistusten kanssa, ja hemmettiläinen, kylläpäs se koskeekin imakasti! Ja vasta alkurytinöitä! Onko se niin että sen vaan unohtaa synnytyksen jälkeen että on ollut kivuliasta, kun saa sen parhaimman palkinnon?
Mites täällä palstalla muuten on näin hiljasta, ei ole paljon alotuksia!?!
Mites täällä palstalla muuten on näin hiljasta, ei ole paljon alotuksia!?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi! Tulin ihan varta vasten kyyläämään, joko sulta ois tullut vauvauutisia. :)
Jos sulla menee toinen kerta yhtään samalla tavalla kuin mulla, ennakoivat supistukset (siis tarkoitan näitä muutamaa päivää aiemmin tulevia, en tiedä oikeaa termiä) ovat tällä kertaa kovempia ja napakampia kuin viimeksi. Kätilö selitti tämän ilmiön siten, että nyt kohtu tietää paremmin, mitä tehdä! Minä kävin kaupungilla muutamaa päivää ennen synnytystä, ja mulle iski niin kovat supistukset, että lysähdin kaupan lattialle. Ja jälkisupparit ovat karmeampia myös tällä kertaa.
Miten musta tuntuu, että sulle taitaa tulla lähtö ihan lähipäivinä. Toivon sulle oikein paljon tsemppiä matkaan!
Mie kans epäilen et saattas vaikka tulla lähtö lähipäivinä, mutta varaudutaan nyt siihenkin mahdollisuuten että tälläkin kertaa joutuvat käynnistämään. Toivottavasti lähtis luonnostaan tulemaan, vois olla helepompi.
Minulla oli kanssa eilen kovat supistukset, ja mietinkin että iiik kun koskee nyt jo paljon :o Voiko tän viel peruu , tai käviskö joku muu synnyttää miun puolesta X) Tällästäkö tää on?? Vaikka luulis jotain muistikuvaa olevan :) Mutta innolla silti ootan koko touhua!
Ensinnäkin ekalal kertaahan on kaikki uutta ja ihmeellistä joten asioihin reagoi eri lailla. Toisaalta kun synnytys yleensä etenee ekalla kerralla hitaammin niin kaikki tuntuu yhdellä kertaa vähemmältä. Toisella kerralal asiat tapahtuu tavallaan räväkämmin kun kaikki on tapahtunut jo kerran. Siksi se tuntuukin ehkä pahemmin ja isommin.
Toisaalta itse h-hetkellä kaikki menee helpommin kun keho on valmistellut asiat paremmin etukäteen ja siksi synnytys on sitten yleensä helpompi.
Ja ainakin itselle kävi niin aina että kun tavallaan nollasi asian niin että eipäs tämä nyt paha ollutkaan koko synnytys niin kun seuraavan aika koitti niin se todellisuus iski aika rajusti ekoilla kunnon suppareilla.
Ja mulla mitä useampi oli lapsia niin synnytys todella lyheni ja helpottui, mutta edeltävtä valmistelut kropassa myös lissääntyi selvästi tuntuvaksi.
Niin ja täältä tuntuu kadonneen joitakin vakkareita joilla oli aloituksia säännöllisesti. Harmillista!
Tuota miekin mietin eilen että nyt iskee todellisuus päin pläsiä :o Jotenkin se synnytyksen nollaa , niinkuin puhuitkin, ja hyväksyy ja elää eteenpäin. Ehkä aikakin kultaa vähän muistoja, vaikka vasta reilut 3 vuotta on edellisestä.
Toivon todella että toissynnyttäjänä tämä olisi jo vähän lyhempi homma kun esikoisesta...
Voisin melkein sanoa, että minulla ei ollut esikoisesta mitään ennakoivia kivuliaita supistuksia tai liitoskipuja (muutamia vihlontoja joskus satunnaisesti). Nyt on 33. rv menossa ja jo viikkokausia minulla on lähes poikkeuksetta jokainen yö kivulias, kun särkee selkään makuullaan. Minulla on tyynyviritelmiä tukena jalkoja vasten kyljellään nukkuessa, jotka vähän helpottavat. En siis pysty nukkumaan normaaliasennossa, kuten esikoisesta pystyin. Olin myös esikoisesta hoitoalan keikkatöissä vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä - jos olisin nyt työelämässä, olisin ollut ihan varmasti sairaslomalla koko kesän. En myöskään kykene tämän mahan ja kipujen (tulee jos seison pitkään, johon riittää välillä pelkkä ruoanlaitto ja imurointi, tai kävellessä) kanssa niihin keikkahommiinkaan. Normaalissa arkiolemisessa ne eivät menoa haittaa, mutta on kieltämättä melkoisen plösö olo kun ei kykene edes reippaalle kävelylenkille. Voi että odotan kun pääsen taas spinningiin..
Mutta kyllä mä muistan yhä varsin selvästi, miltä ne esikoisen supistukset tuntuivat kun synnytys alkoi. Heräsin niihin aamuyöllä, kun oli alkavaa ja lakkaavaa menkkakipua alaselässä. Noh, kyseisenlaista kipua on ollut nyt jo ties kuinka monta kertaa ja usein olen saanut ääneenkin voivotella auauauta..
En tiedä onko itse synnytys kuitenkaan sitten sen kivuliaampi - tai olisiko jopa vähemmän kivulias, tai ainakin nopeampi, kun on jo nyt näitä ennakkokipuja sen verran.
Minulla myös tämä raskaus on ollut vaikeempi kun eka. Saikulle jouduin kanssa jäämään puoltoista viikkoa ennen äitiyslomaa, ei vaan enää jaksanut. Kaikki liitoskivut tuli tutuiksi kuten myös suonenveto, närästys ja pahoinvointikin. Näistä ei ollut ekassa raskaudessa mitään tietoa. Kyllä täytyy oikein ihmetellä miten voikin olla erilaiset raskaudet, viimeks kun supisti ekaa kertaa vasta viikolla 41! :0
Ehkä ne ennakoivat kivut alkavatkin jo aikasempaan kuten tuolla annette ja mapeekin jo kirjoittelivat, ja keho tietää parempi tehtävänsä ja valmistelee tulevaan hommaan.
Mie kans ootan et pääsee jumppaan ja vesijuoksemaan... Lyhemmät lenkit onnistuu nyt, mut turha ees kuvitella pitkiä lenkkejä kun pissahätä on 10minsan päästä ihan karmee!