Olen (taas/yhä) yrittämässä kohti alkoholitonta elämää. Kesällä repsahdin muutaman kerran, mutten jäänyt vellomaan itsesäälissä repsahdusten jälkeen (kuten ennen tein), vaan yritin oppia niistäkin; haluan välttää tulevaisuudessa niitä tilanteita ja tunnesolmuja, joiden kautta päädyin pullon ääreen.
Nyt on meneillään hyvä kausi, vaikka välillä kadehdinkin niitä, jotka voivat mennä viikonloppuisin baariin ja "ottaa kohtuudella" - mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Ainut huolenaiheeni on, että pelkään korvaavani alkoholin toisella riippuvuudella. Ruoka ja seksi kun maistuvat paljon paremmilta selvin päin... Tuntuu, etten saa kummastakaan ikinä tarpeekseni. Varsinkin seksin suhteen minulla saattaa olla pakonomaisia ajatuksia - myös tilanteissa, joissa se on täysin sopimatonta.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Nyt on meneillään hyvä kausi, vaikka välillä kadehdinkin niitä, jotka voivat mennä viikonloppuisin baariin ja "ottaa kohtuudella" - mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Ainut huolenaiheeni on, että pelkään korvaavani alkoholin toisella riippuvuudella. Ruoka ja seksi kun maistuvat paljon paremmilta selvin päin... Tuntuu, etten saa kummastakaan ikinä tarpeekseni. Varsinkin seksin suhteen minulla saattaa olla pakonomaisia ajatuksia - myös tilanteissa, joissa se on täysin sopimatonta.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos kaiken aikaa haluaa seksiä ja sitä harjoittaa, eipä tuu ainakaan krapulaa ;-)
"Varsinkin seksin suhteen minulla saattaa olla pakonomaisia ajatuksia - myös tilanteissa, joissa se on täysin sopimatonta."
No, et kai sentään ihan julkisella paikalla? Vai miten niin pakonomaista?
ole päinvastoin että humalassa haluaa seksiä sellaiseltakin ja sellaisessa paikassa mikä ei selvinpäin tulisi mieleenkään? Selvänä sentään luulisi joku järki päässä olevan.
Aikanaan.
Pääsääntöisesti riippuvuuksille alttiilla riippuvuus korvautuu toisella.
Yksi raitistunut rassaa fanaattisesti vanhoja autoja, toinen tärvää rahansa raveihin, vertaistukiriippuvuus, syömisriippuvuus jne. jne. lista olisi todella pitkä.
Elämääsi olisi löydettävä muutakin mielekästä sisältöä, kuin syöminen ja sänkypainit, mutta niiden rajoittaminen on helpompaa, kuin viinariippuvuudesta irti pääsy.
Viina, ruoka ja seksi. Niistä viina kuitenkin on pahin.
Claes Andersson (psykiatri?) sanoi kerran, että kaikilla meillä ihmisillä on joitain riippuvuuksia, ja kyse on enemmänkin siitä kuinka haitallisia ne riippuvuudet meille ovat.
Alkoholiriippuvuus, eli alkoholismi on todella paha riippuvuus, ja hoitamattomana se johtaakin yleensä ennenaikaiseen kuolemaan.
Se myös invalidisoi elämää tehokkaasti, sekä omaa että läheisten ihmisten elämää.
Pahan laatunsa vuoksi alkoholismi vaatii yleensä tehokkaan hoidon, eikä pelkkä juomisen omavoimainen lopettaminen yleensä vielä riitä. Siksi noita retkahduksia tapahtuu jatkuvasti.
Usein raitistuneelle alkoholistille nousee tilalle joitain muita riippuvuuksia, joista seksiriippuvuus on hyvin yleinen. Olen kuullut raitistuneiden usein puhuvan siitä.
Urheilu on myös yleinen "korvaava" riippuvuus, jossa rajan veto on vaikeaa. Monet raitistuneet alkavat juoksemaan maratonia ja/tai hiihtämään pitkiä matkoja, ilmeisesti niiden aikaansaaman endorfiinipläjäyksen vuoksi?
Riippuvuus on aina hankala, mikäli se invalidisoi elämää tai aiheuttaa häpeilyä, salailua tai huonoa omaatuntoa. Samoin on tilanne, mikäli työnteko tai normaali sosiaalinen elämä kärsii riippuvuuden takia.
Näistä kaikista on kuitenkin mahdollista päästä joko eroon tai sitten kohtuullistaa niitä, riippuen yksilöstä. Itse uskon, että alkoholismi on riippuvuus, jossa kohtuullistamisen vaihtoehtoa ei ole olemassa. Siihen auttaa vain täysi raittius.
Koska alkoholismi on kova riippuvuus, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, se vaatii aina kovemman hoitokuurin.
Siksi en suosittele kenellekään raitistuvalle muita "lopettamisia" samaan aikaan. Kun on lopettanut juomisen, kannattaa välttää tupakan polton lopettamista tai rankkaa painon pudotusta ainakin vuoden ajan.
Sitten kun "välit" alkoholin kanssa alkavat olla kunnossa, voi alkaa keskittyä muihin riippuvuuksiin.
korvautuu helposti toisella. Jostain pitää saada endorfiineja, ja kun alkoholistille ei riitä kohtuus niin hän menee helposti äärimmäisyyksiin.
Minä olen ollut viime vuosien aikana jossain määrin "koukussa" jopa neulomiseen; oli enemmän tai vähemmän pakko värkätä koko ajan jotain villapuseroita (joista ei yhdestäkään tullut käyttökelpoista). Syömisriippuvuuteni on varmaan tullut jäädäkseen; jos yritän olla ilman suklaata, tulen nopeasti todella kireäksi, pinna palaa ja masentaa ja tuntuu siltä, etten halua aamulla edes nousta sängystä, koska mitään positiivista ei ole odotettavissa. Työhön olin koukussa aikani, mutta se riippuvuus on kyllä hävinnyt hieman liiankin tehokkaasti... Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja vapaaehtoistyö ovat tämän päivän juttu; ei juuri iltaakaan ilman jotain kokousta (enkä puhu AA-kokouksista). Energiajuomat meinasivat koukuttaa. Kahvista pysyin irti yli kaksi vuotta, mutta nyt olen palannut sen käyttöön, ja kun sen juomisen aloitan niin kaksi tuplaespressoa on normi alkajaisiksi, sen jälkeen voin jatkaa tavallisella kahvilla. Seksi ja urheilu taitavat olla ainoat, joihin en ole ollut koukussa. Urheiluun haluaisin kyllä "päästä" koukkuun, koska se tasapainottaisi tätä sokeririippuvuutta. Lukeminen on ollut ajoittain hurjatahtista, mutta toisaalta olen harrastanut sitä 5-vuotiaasta saakka useiden kirjojen viikkovauhdilla, joten vaikea sanoa onko se riippuvuus vai ei. Tupakasta pääsin eroon jo ennen alkoholia, joten siihen en ole koukussa. Myöskään pelaaminen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Mutta nettiriippuvainen olen selvästi, ei tarvitse edes tehdä testejä.
Suklaa/sokeririippuvuutta lukuun ottamatta en noista muista riippuvuuksistani ota stressiä, koska ne eivät haittaa omaani tai muiden elämää. Sokeririippuvuudelle en tällä hetkellä aio tehdä mitään, koska kaamosaika on tulossa ja se masentaa jo sinänsä niin paljon, että on pakko saada jotakin "hemmottelua" itselleen. Etenkin kun tänä syksynä on jaksettava ihan erityisen paljon; ei ole varaa masentua tai lamaantua.
Summa summarum: muihin riippuvuuksiin harvemmin kuolee, eivätkä ne vahingoita läheisiä, joten hanki endorfiinit vaikka sieltä sokerista ensi alkuun. Kun kroppa alkaa palautua eivätkä aivojen välittäjäaineet enää huuda apua niin mielihyvän voi saada pienistäkin asioista. Minulle tänä kesänä luonto ja valokuvaus ovat olleet ihan ykkösjuttu (suklaajäätelön lisäksi).
mulle loistaa syksyn/ talven pimeydessä avantouintipaikan valot kuin keskikesän mollukka konsanaan.
ajatuskin siitä auttaa, kun ei loppusyksyssä ole mitään muuta postiviista.
no sentään jotain, kun oikein miettii mutta tuo harrastus on todella "henkireikä" toisiin oloihin.
endorfiini oikein tippuu nenän päästä, jo pelkästä ajatuksesta :)
että semmonen pavlovin koira on tämä ihminenkin.
lehmät lentävät ennen kuin tämä tyttö saa nautintoa kylmästä vedestä! :-D
Ei varmaan pitäisi yleistää, mutta vaikuttaa siltä että alkoholistit siis ovat riippuvuusalttiita, yleensä? Minäkin olen ollut koukussa lähes kaikkeen mahdolliseen (nojoo -en osaa kutoa joten se on jäänyt :D) -kuntoiluun, kehonhallintaan ja dieetteihin, siivoiluun, lukemisen, nettiin (johon edelleen olen koukussa), karvojen nyppimiseen.. Huoh. Mutta olen onnellinen että alkoholi ei enää kontrolloi minua, ja annan itselleni luvan olla melkein mistä vaan muusta riippuvainen. Olisihan se ihanaa jos löytäisi tien tasapainoiseen elämään, mutta sitä etsiessä... ;)