..On Morsiuskuvia, Kihlajaiskuvia, Omien Lasten kuvia...Syntymästä suunnilleen tähän päivään..heh, Ylppärikuvia, Rippikuvia, Tarhakuvia LastenLapsista vuosittain ym ym...
Ajattelin koota ne kollaasiksi eli yhteen "tauluun", pöytäpinta loppuu kesken...
Miten Sinun Valokuvasi on Paikallaan?
Ajattelin koota ne kollaasiksi eli yhteen "tauluun", pöytäpinta loppuu kesken...
Miten Sinun Valokuvasi on Paikallaan?
Vastaukset 55
Vanhimmat
minun kirjahyllyssäni, se on kirjoja varten, eikä lipastojen päälläkään, en pidä kuvia esillä ollenkaan.
Keräävät vain pölyä ja muistan minä rakkaat kasvot ilmankin tai kurkistan sitten piirongin laatikosta minkä näköisiä he ovat;))
...ok=)
on minulla yksi kuva kamarin lipaston päällä, vauvana kuolleen lapseni kuva.
....yhm...Kuvansa oli niin Kokonaisuudessasi, ettet sitä silleee´n ottanut kuvana:)(
Joo noita kuvia on todella paljon minullakin. Jossakin pöytä-tai hyllytasolla, ne helposti ovat epäsiistejä ja vaikea pyyhkiä pölyjä, kun pitää siirrellä kuvia paikasta toiseen.
Minä olen pyhittänyt yhden seinän kuville. Kuvat ovat eri kokoisia, mutta kaikissa on samanlaiset raamit.
Taulujen (=kuvien) sommittelu on mun mielestä tärkeä asia. Kuvien pitää olla tasapainossa ja muodostaa "kokonaisuus".
Jotkut ihmiset pitävät siitä, että taulut on tasan tarkkaan sentilleen toisistaan yhtä kaukana ja rivissä.
Omalla seinällä taulut eivät ole sentilleen mitattu. Eikä suorissa riveissä. Itseasiassa hyvinkin "epäjärjestyksessä", mutta kokonaisuutena järjestyksessä. :) Hmmmm...selitinpäs hassusti, ottaako tuosta kukaan selvää :))
Noh, monet ovat kuitenkin pitäneet tästä kuvaseinästäni :)
kokonaisuus ratkaisee.
Mulla on lasteni ylppärikuvat ja yksi yhteiskuva lapsenlapsistani. Seinällä pianon yläpuolella.
Siihen pitäisi vielä mahduttaa pojan hääkuva ja tyttären tuleva hääkuva ja tilaa vielä jättää tyttären lapsille, joita mahd. tulee.
Mulla on vielä toi kuvien asettelu aivan kesken.
Olen suunnitellut jonkinlaista "kuvaseinää" vanhoista kuvista. Eli vanhempien ihanasta hääkuvasta ja mummoni perhepotretista, hänen lapsuudestaan ja joitakin omia mustavalkokuvia myös.
Muutoin en niin välitä pitää esillä kaikkien kuvia.
Taulujen laittokin on osittain kesken. Ongelmana on myös se, ettei olkkarissa ole kovin montaa ehjää seinää. Sinne on jo melkein laitettu ne taulut, mitkä sinne haluan. Muiden huoneiden seinät vielä mietinnässä.
Makuuhuoneeseen ei saa laittaa lasten eikä muidenkaan kuvia, seksielämää häiritsemään.Sanoo feng shui.
KeikunHeikku=D
Juups, mulla tuota seinätilaa ei ole noille Rakkaille kuville silleen, mutta ajattelin sitä Kollaasia, et kaikki kuvat Yksiin (isoihin)Raameihin, vähän niinku päällekkäin? Eli niinku yksi Iso taulu.
Nyt mul on noita Susi ja KoiraSusikuvia pilvinPimein..heh...mutta ne tulee Kansioon näytettäväksi Pentujen ostajille=D
Olen ihan Innoissani=D
Varmasti Sinulla ON Ihana KuvaSeinä=D
...niinkuin Parhaaksesi näet=D
Feng se shui joutaa....Heh;)
..kokonaisuus vaan ratkaisee näissä taulujen ja kuvienkin ripottelussa.
Jos taulut tai kuvat ovat esimerkiksi liian ylhäällä/alhaalla (valitettavan usein näkee), niin siinä menee koko huone "pilalle".
Toisaaltaan monet eivät kiinnitä sellaiseen huomiota, mutta minulle tuo visuaalisuus on erittäin tärkeä asia.
Taulujen/kuvien asettelua mietin todella tarkkaan. Tahdon, että vaikka seisoisin missä kohdassa tahansa huoneessa, niin kaikilta kanteilta katsottuna kokonaisuus säilyy tasapainoisena ja kauniina.
Monet ystäväni naureskelevat (hyvän tahtoisesti) tätä mun perfektionistisuutta.
Entäs jos sieltä pianon takaa ottaisitkin ne nykyiset kuvat pois ja laittaisit jonkun taulun tilalle. Isomman taulun. Näin jostakin toisesta paikasta saattaisi tulla tilaa valokuvillesi.
Piano sinällään on kaunis ja massiivinen "huonekalu" ja vetää monien katseet. Jääkö kuvat "toiselle" sijalle tai huomataanko niitä ollenkaan.
Valokuvat eivät välttämättä vie valtavasti tilaa, koska se laitetaan lähemmäs toisiaan,
Siskollani on kuvia eteisaulassa ja se näyttää hyvältä.
Minulla on myös hyvin vanhoja kuvia seinällä. Helmiä ja mustavalkoisuutensa ansiosta jotenkin esiin tulevia.
Eipä passaa sitten feng shuita kyseenalaistaa :)
Ellei sitten ripusta makuuhuoneen seinille kuvat jonkinlaisilla naruilla ja kiepauta kuvien naamat seinään päin silloin, kun... :D
...nytpäs mä kässäsin :)
Tulee varmasti kiva. Oon nähnytkin semmosen ISON taulun tuttavallani ja se sopi hienosti muuhun sisustukseen.
yhdellä toisella tutullani on koti hyvin persoonallisesti kalustettu. Juuri hänen "näköisensä". Hän oli sommitellut valtaisan määrän erikokoisia kuvia, osa vähän päällekkäin ja vinossa jne.... olohuoneen sohvapöydälle ja sitten ostanut saman kokoisen lasin päälle. Ei tarvinnut liinoja pöydälle.
Ihanaa olla oikein INNOISSAAN jostakin :)
Mullakin on kaksi koirakansiota. Toinen Tanskandogista ja toinen Nöffistä :))
...voi ola Alusta kuville...rahoille...posti´merkeille yms:lle
Sen DoggiKansion Haluaisin Nähdä... kun on ollut itselläni kanssa...keltaisia 12kpl...siis pentuja..heh:)
Nyt tulee niitä HukanPentuja...Onneksi on kokemusta...vähän Kaikesta=D
Terkkuja Sinulle Paljon!
elämänlaatua kaikin tavoin!
Ei saa tuomita jos ei tunne asiaa!
Kerro jokin ongelmasi, niin vastaan sulle ja kokeilet ja sitten kerrot kuinka kävi!
...Timantin kun laittaa Yöpöydälle....unohtuu ikävät asiat;)
Joo minulla ovat läheisteni valokuvat täsmällisesti suorassa rivissä, millilleen samankokoiset välit ja täsmälleen samankokoiset ja samanlaiset raamit, hopeanväristä metallia. Valokuvat ovat suuria mustavalkoisia itse skannattuja, muokattuja ja tulostettuja. Ne kuvat kiertävät täsmällisessä rivissä koko asunnon oleskeluhuoneessa, kronologisessa järjestyksessä.
Erikoinen sisustus ratkaisu ehkä, mutta sopii asuntoon joka on hyvin yksinkertaisesti kalustettu, lähes tyhjä ja mitään krääsää ei missään näkyvillä eikä kaapeissakaan. Huonekalut ovat valkoiset ja keittiäkaapistot yms. myös valkoiset. Sekä tapetitkin melkein valkoiset, mutta ne hohtavat hennosti vaaleata hopeaa epämääräisellä kuviolla....
...mutta varmasti kaunis. Lentelin sieluni silmin olohuoneesi kattoon ja tirkistelin sieltä ja sanon, että TYYLIKÄS oli :)
Sain idean kerran, kun olin saanut valokuvaliikkeestä kylkiäisenä kupongin ilmaiseen isoon mustavalkoiseen suurennokseen. Siitä on paljon aikaa jo. Minulla ei ollut sillä hetkellä edes lastenlasta, eikä mitään juhlatapauksia tai muutoin tärkeätä tuoretta kuvaa, niinpä otin isäni sotapassia varten otetun pikkirikkisen kuvan ja teetätin siitä noin A4.n kokoisen.
Sitten tuli toinen kylkiäiskuponki, teetätin äidistä ja seuraava heidän hääkuvastaan. Sitten valokuvausliike paloi ja tuli uudet systeemit liikkeeseen, mutta siihen aikaan sain oman tietsikan ja skannerin ja tulostimen. Ja niinpä teinkin itse seuraavan. Ja niitä uusia kuvia himmensin hieman, että ovat samantyyppisiä vanhojen kuvien kanssa. Siitä niitä sitten kerääntyi pikkuhiljaa olkkari täyteen.
Paspatuurilliset raamit löysin tiimarista alennuksesta, kun niissä oli jokin tyhmä kuva. Ostin pois kaikki ne taulut parista liikkeestä ja vaihdoin niihin ne mustavalkoise valokuvat.
Kaikenlaista voi keksiä omaperäistä tosi halvalla, kun hieman käyttää mielikuvitusta ja tuunaa. Pakko myöntää itsekin, että ne kuvat ovat vaikuttavat. Vieraat kiertävät aina kuva kuvalta ja ovat kuin oikeassa valokuvataidenäyttelyssä.
...heti mieleen, että kuin valokuvanäyttelyssä, kun kirjoitit edellisessä viestissäsi mustavalkoisista valokuvista ja että ovat vierivieressä sentilleen mitattuina.
Ajattelin, että olipa hyvä "keksintö" ja sittenhän mä lähdinkin, ihan suunnattomas uteliaisuudessa, lentämään sun olohuoneesi kattoon. Ja totesin, että tyylikästä on :)
Mä oon ostanut myös Minimanista tauluja, halpoja, sitten ottanut tauluista kuvat pois ja siten oon saanut monia hienoja raameja omille kuville :)
Ai niin, meinas unohtua: Hyvää huomenta :)
Nousin puoli tuntia sitten, ulkona paistaa aurinko ja nyt menen ulos juomaan kahvia :)
vai, et paistaa aurinko.
Täällä sentään eilen paistoi, mutta nyt näyttää siltä, ettei aurinkoa ole enää olemassakaan.
Ei vois synkempää olla.
Huomenta vaan munkin puolesta.
...sää suosii nyt. Koko viikon on tuullut ja satanut. Olin jo pari viikkoa sitten sopinut, että vien vanhan lapsuuden ystäväni saareen. Hän on käynyt siellä viimeksi n 35 vuotta sitten.
Sitten ilmat muuttuivat sateiseksi ja olin varma, että joudun perumaan koko reissun.
Luojan kiitos eilen sää muuttui ja nyt tuo aurinko mollottaa, niin niin niin ihanasti, että oikein syrämestä ottaa:)
Ja mikä parasta, nyt EI tuule. Luvattiin kyllä koillistuulta 5-7 metriä sekunnissa, että saattaahan tuo tuuli putkahtaa puhaltelemaan.
Pohjoistuuli ja koillistuuli on PARAS suunta, jos olla möllötän saaressa. Eteläranta on silloin ihanan tyyni ja saunan terassilla voin löyhytellä rauhassa.
Inhoan tuulta.
Kohta sieläkin paistaa aurinko, usko pois :)
kateeksi käy sinua, kun pääset vielä saareen.
Onko saaresi merellä, vai järvellä?
Minä myös inhoan kovaa tuulta, jota on taas tänä kesänä riittänyt. Noita inhotuksen päiviä ollut aivan liikaa.
Ottaa niin päähän, kun ei voi omalla terassillakaan rauhassa istua, kun kaikki lentelee.
Kukkamaljakot pitää laittaa pois, eikä mikään muukaan pysy.
Vielä tuuli ollut hyvin puuskaista ja suunta vaihtelee, ettei tiedä mistä päin se seuraavaksi iskee.
Kiitos noista lohdutuksen sanoista.
Nyt vain ei jaksa uskoa, että tänne risukasaan enää aurinko näyttäytyy.
minäkin olen viettänyt nyt viimeiset neljä kesää. Kyllä niin ajatukset tuulettuu merellä.
Täällä etelässä on tosi pitkä tää "mökkikausi". Toi sitaateissa siksi, kun majoitumme saaristossa vanhassa mutta ihan talviasuttavassa kunnossa olevassa kalastaja-maanviljelijä-metsätila talossa. (Mieheni rakentaa uusia rakennuksia ja laitureita siellä.)Nyt viikonloppuna olin kaupungissa, kun minulla oli oman lapsenlapsen lastenhoitoa.
Teillä oli varmaan kivaa, uskon sen. Ensiviikonloppuna menen kyllä taas minäkin mukaan raksatyömaalle miehen seuralaiseksi.
Täällä sitä taas istutaan kotona, reissu tehty. Tulin noin tunti sitten saaresta. Ilma oli eilen tosi ihana, täydessä "pläkässä" sai ajella saareen.
Saareni on merellä. Poikani tuli poikkeuksellisesti viemään minua ja ystävääni saareen.
Oma veneeni on 30 kilometrin automatkan päässä ja venematkaa saareen tulee vajaa 2km.
pojallani on isompi vene Vaasan sataman tuntumassa ja sieltä saareen on venematkaa n 8 km.
Oli mukavempaa, kun ystäväni sai nauttia merellä olosta vähän kauemmin, kun niin harvoin merelle pääsee.
Tänään aamulla oli vielä ihanan aurinkoista, mutta tuuli alkoi yltymään ja siinä vaiheessa, kun lähdimme, tuuli jo niin kovaa, että vähän hirvitti. N. 10 metriä sekunnissa. Ja pahasta suunnasta.
Ja nyt kun kurkistan ikkunasta ulos, niin sataa kauheesti, synkkää ja tuulee edelleen kovaa. Paitsi merellä nyt pääsee tuulemaan vieläkin kovempaa.
Sama juttu, että kurjaa, kun terassilla ei voi enää kaikkea pitää esillä, kun tuuli pistää sormensa sekaan :(
Joo, kyllä ne ajatukset merellä tuulettuu. Pääsee jotenkin irti kaupungin tohinasta ja rauhoittuu jo pelkästään siitä, kun koko ympäristö on niin ERILAINEN.
Voin istuskella rannan kivellä, vaikka kuinka kauan ja katsella merta ja aaltoja. Ihan samalla tavalla, kun silmät "takertuvat" elävään liekkiin. Nuotiossa palava tuli vangitsee silmät "satavarmasti" :)
Syksyisin puut ovat vielä kauan aikaa vihreät, vaikka kaupungissa ovat ihan keltaiset tai lehdet jo kokonaan pudonneet. Meri lämmittää sen verran ilmaa, että "kesä" viipyy kauemmin.
Ja sehän meikäläiselle passaa :)
Tehän voitte olla vaikka kuinka kauan aikaa mökillä jos saatte talviasuttavassa talossa olla. Tarkenee öisin. Mun mökki on myös lämmin. Ensimmäisen kerroksen seinät ovat eristetyt ja tupla-ikkunat, mutta yläkerta ei. Yläkerrassa nukun kesät, mutta syksyllä sitten takkahuoneessa alakerrassa. Tuuli jäähdyttää yläkerran huoneet tehokkaasti, että ei oikein viitsi sielä sitten nukkua.
Mieheni eläessä nukuimme usein kyllä siellä syksylläkin, kun sai mennä "umpisolmuun" toistensa kanssa :)
Meillä oli eilen ja tänään OIKEIN mukavaa. Ystäväni oli aivan haltioissaan.
Ensi viikonloppuna on sitten sun "vuoros" nauttia mökkeilystä. Minä olen kaupungissa ja arvaas miksi? Noh, minä hoidan lapsenlapsia :)
Nuorempana tuntui liian tätimäiseltä pitää valokuvia esillä. Nyt minulla on sukulaisten valokuvia hyllyllä. Mikäs on sen parempaa taidetta.
...eihän me nuorenpana...heh Nyt joo rupee olee pikkasen liian vähä "pöytätilaa" lue sellaisten Ihmisten kuvia joita ei enään...:()
=D
seinillä, takan lipalla, telkun päällä (on vanhan aik. telkku), lipaston päällä, mutta vain lapsista ja lapsenlapsista.
Tuo onkin hyvä idea, nimittäin jos se seinäsi pinta-ala riittää sille taulullesi.:)
Mie pidän vain yhet kuvat kaappien päällä, ei monia kehitysvaiheita..:)
...sanoinkin, lomittain:)
Minulla on just ne kaikkien KehitysVaiheKuvat...voit kuvitella.
kuuden, syntymästä lähtien kuvatun lapsenlapsen kuvat laittaisin esille, ei meidän huushollissa sopisi olemaan muuta..:)
ovat negatiiveina laatikossa. Mahtuvat hyvin.
Ikuisuusprojektini on siirtää ne skannerilla tietokoneen ymmärtämään muotoon.
Niitä on miljoonia. Kaikenmaailman kaasojakin ja niiden siskoja jne.
silppuriin, mitä niitä taakkanas kantelet,tuntemattomia ihmisiä!
...edes yhtä Lempparia ...missään??
Nyt mulla on KoiraSusiPentujen Emän Veljen kuva jääkaapin ovessa, sikaMakee..vautsi:)
ja monta muuta ja muijakin oli jonkun aikaa.
Jokunen kaaso on lemppari vieläkin, satunnaisesti.
Kun kynttilän valossa ketsoo tarkemmin niin löytää sieltä piirtestä vielä häivähdyksiä nuoresta neidosta. Kun ei katso sillä lailla suoraan, vaan, niin kuin, läpi.
Minulla on seinällä isot kuvat pojistani ensin yksivuotiaana ja sen jälkeen kuuden vuoden välein kimppasuurennuksina. Pöytätilakin on aika tupella kun siellä on yo-kuva ja armeijakuva esikoisesta ja kihlakuva minusta ja Peteristä sekä vanhempia otoksia itsestäni. Keväällä kuopus kirjoittaa ja menee armeijaan siten kuvat taas lisääntyy. Mainitsemiasi taulukuvia minulla on mökillä ne ovat käytännöllisiä ja eivät vie pöytätilaa. Vanhempi poikani valokuvaa ja kokoajan tulee kuvia lisää, joten kaapit ovat myös täynnä erilaisia otoksia.
Ai, omia kuvia esillä? Taidan olla oikea masokisti, mutta olisin itsekin tosi kiinnostunut tutkimaan ihan tarkemmin, miten se oman fyysisen olemuksen vanheneminen ja rupsahtaminen oikein onkaan edennyt ja miten se edistyy....
Tällä hetkellä minulla ei ole omalla seinällä kuin yksi kuva missä olen itse mukana lapsenlapseni kanssa.
Etkö pidä esillä omia kuviasi? Minulla on rippikuva, ylioppilaskuva, 25-vuotiskuva ja muutamia muita suurennoksia seinällä tai kehyksissä. En ole ikinä ajatellut, että kuvat kertovat rupsahtamisen etenemisestä ; ) Olen tyytyväinen itseeni ja kuviini ja saan myös kohteliaisuuksia vierailta heidän kysyessään eri kuvien historiasta. Ainut kuva, joka siirtyi muutama vuosi sitten seinältä laatikkoon oli hääkuvani. Lasteni takia pidin sitä vielä eron jälkeen muutaman vuoden esillä. Jokainen katsoo itseään eritavalla ; ) En ole vielä mummo ja sana mummu/mummo tuo mieleen vanhan naisen, joten kai en osaa ajatella olevani vanha ja rupsahtanut. Poikani kutsuvat minua etunimellä joten kun sitten joskus olen mummu, pyydän heitä opettamaan lapsilleen, että olen Mandi.
...Harkita Jotain, et sais kaikki mahtumaan=D
Itseasiassa ei enää, sillä tietotekniikan suurkuluttajina tämä perhe on siirtynyt digivalokuvausaikakauteen ja kansioihin.
Paprikuvia tehdään enää ikääntyville sukulaisille kiitoskortteiksi.
...haluun niitä mattakuvia...:) Albumiin, joita sitten onnkin...ja Lipastojen kuvat...jotka juuri haluaisin kollaasioida=D
Minä olen mummu, nimitys siksi, kun suvussa käytetään mummu nimitystä. Se nimitys kelpaa oikein hyvin minulle. Olen myöskin tyytyväinen ulkonäkööni, vaikka vitsailenkin rupsahtamisesta. Se on mustaa huumoria.
Oikeasti minua luullaan jatkuvasti kaksivuotiaan lapsen äidiksi, joten en kait kovin mummumainen lie. Mutta niin tyytyväinen itseeni en ole, että omalle seinälle itseni kuvia laittaisin. Teen ehkä kansion omista kuvistani lapsenlapselle ja muokkaan niitä pieniä kuvia suurempaan kokoon, mutta en ole ajatellut tehdä niistä näyttelyä ainakaan vielä toistaiseksi. Mutta kiva varmaan koota ne kasaan ja kerätä vuosien varrelta, että sitten yhdeksänkymppisenä sen "rupsahduksen" huomaa. Heh heh
olen mieki, vaikka voissa paistaisi - se on kuin toinen siviilisäätyni :)
Muistan kun sain ensimmäisen lapseni ja sisarussarjastamme ensimmäisenä, - äitini ei antanut nimittää häntä mummiksi, - minusta se oli lähinnä omituista. Tuli jotenkin ihan paha mieli..
Mummu oon ja tykkään kovasti.
...jäi mieleen, muttei kait enää pahoita:(
Hali:)
Käsittelin asiaa sanana mummo/mummu, sanaa jota hyvin paljon täällä käytetään. Äiti on sanana kaunis ja neutraali eikä viittaa ikään. Mummo on mummo ja tarkoittaa vanhaa naista siis vaikka voissa paistettaisi. Huomautan, että voimme olla "pirspakoita" meitä voidaan luulla lastemme lasten äideiksi, mutta sanana sillä on kuten ukillakin vanhan ihmisen kasvot.
jotain hävettävää?
Vuosien vierintää et sinäkään voi estää.
Ihmisen olisi hyvä olla sinut itsensä, ja ikävuosiensa kanssa.
kai mummokin jo on lannistunut iän edessä :) kaheksankymmentä on nääs jo ikää hänelläkin.
Mutta mummiksi häntä kuhtuvatkin ovat jo aika "vanhoja"..vanhin pian 40 ntä..
kieltää sellaista kaksi vuotiasta rakasta sanomasta "Hei mummi, katso mitä minä löysin" - hävettäisikö Sinua kamalasti jos joku vieras ihminen kuulisi tuon lauseen pienen lausumana?
Hän yrittää kirjoittaa kuin minä.
Taito vain ei, mielstäni, riitä.
Mutta kehityskelpoinen, kehityskelpoinen...
Siis ei ajatuksiin mutta matkimiseen.
Mielestäni.
Ehkä minun pitää vääntää teille rautalangasta asiani ydin. En ole mummo koska lapseni elävät vielä uranluomisvaihetta ja tiedä häntä kuinka hullaannun tuohon nimitykseen. Kihlattuni on "ukki" minua vanhempi, elän siis rikasta yhteiselämää "vanhuksen" rinnalla joka voi piankin saada tyttärensä vanhimman pojan lapsen syliinsä hellittäväksi. jos käsittelemme ikään ja suvun jatkumoa käsitteleviä sanoja ja niiden mieltämisiä aivoissa ihmistä ulkoisesti muuttaviin mielikuviin. Miljoona käytti tuolla valokuva aiheisessa ketjussa rupsahtamis lmaisua ihmisen vanhentumisprosessista. Joku kimpaantui kun 60-vuotiasta nimitettiin vanhukseksi.
Minkälaisenhan kuvan loit kertomani perusteella miesystävästäni aivoissasi ; ) Huvittaisi kuulla.
Sunnuntai-iltapäivän parhaat naurut, kiitos Htza, et muuten näy pystyvän vastaamaan sinulle joskus heittämiini kysymyksiin. Eikö pohtimistaito riitäkään.
Ei tulisi mieleenikään matkia sinun sekavia aloituksiasi ja harvoin edes viitsin niihin kommentoidakaan, kun ne ei jaksa kiinnostaa, anteeksi jo etukäteen.
muutamia Miljoonan kaltaisia ihmisiä, joilla on taito käyttää mustaakin huumoria, vieläpä itsestään - kin.
kohteliaisuudesta.
Niinpä, tein samoin kuin kerrot tekeväsi.
Mahdollissimman vähän tavaroita, vähän on enempi
sanotaan, ja kirjat vie niin suuren tilan, ettei
tilaa riitä.
Lukematon määrä albuumeja, joita ei "kukaan" koskaan katso, on videoita, se on nyt näin.
pläräämään, joutavien kuvia...olkoon
...minä vasta Muodostelen kuvien paikkoja "yhes koos"=D
Nyt olen Aloittanut KoiraSusiAlbumin Teon...ja se on...Mielenkiintoista...Haluaisin jopa vaihtaa nimeni Nanabushkiksi...=O