On NIIN syyllinen olo, kun puolivuotias (reilut 4 kiloa) pikkuiseni sai karsean sähköiskun tänä aamuna.
Pojalle tuli hätä todella aikaisin, joten käytiin ulkona, jonka jälkeen minä halusin vielä tunnin unta. Pikkuista ei kuitenkaan väsyttänyt, joten päästin hänet olohuoneeseen. Ja niin havahduin tömäykseen ja vikinään. Pieneni oli selällään lattialla, suu kiinni syödyssä sähköjohdossa, laskennut alleen sekä pissan että kakan, tärisevänä... Minä repäisin koiran irti johdosta eikä tullut mieleenkään, että olisin voinut saada iskun itsekin.
Pieni on kunnossa, selvittiin säikähdyksellä.
Mutta miten niin, miksi nyt sitä alkoivat sähköjohdot kiinnostaa, kun koskaan aiemmin ei ole?
Tässä on nyt käyty läpi aikamoinen tunneskaala ja syyllisyys on edelleen helpotuksen kanssa päällimmäisenä. Minä kun haluaisin olla hyvä "äiti" ja yritän niin kovasti...
Voi elämä, että tuo Elämäni Paras Päätös sitten osaakin tuoda jännitystä...
Pojalle tuli hätä todella aikaisin, joten käytiin ulkona, jonka jälkeen minä halusin vielä tunnin unta. Pikkuista ei kuitenkaan väsyttänyt, joten päästin hänet olohuoneeseen. Ja niin havahduin tömäykseen ja vikinään. Pieneni oli selällään lattialla, suu kiinni syödyssä sähköjohdossa, laskennut alleen sekä pissan että kakan, tärisevänä... Minä repäisin koiran irti johdosta eikä tullut mieleenkään, että olisin voinut saada iskun itsekin.
Pieni on kunnossa, selvittiin säikähdyksellä.
Mutta miten niin, miksi nyt sitä alkoivat sähköjohdot kiinnostaa, kun koskaan aiemmin ei ole?
Tässä on nyt käyty läpi aikamoinen tunneskaala ja syyllisyys on edelleen helpotuksen kanssa päällimmäisenä. Minä kun haluaisin olla hyvä "äiti" ja yritän niin kovasti...
Voi elämä, että tuo Elämäni Paras Päätös sitten osaakin tuoda jännitystä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Josko pentu oppi kokemuksesta että johdot on vaarallisia, toivottavasti.
Noi pennut välillä yksin puuhastellessaan tekevät aikamoisia typeryksiä, pääasia on että onneksi pentu on kunnossa.
Ja sinä onneksi vältyit sähköiskulta, siinä olis voinut käydä tosi huonosti.
Meillä on junnu joskus pentuna silpunnut öisissä askareissaan tosi piikkisen kaktuksen, käärinyt sen ja rullallisen vessapaperia vessanpöntön ympärille.
Mulla tuli mieleen yksi juttu, miksiköhän ei sulake palanut, kannattaisko tarkistaa mittaritaulu koska virran päätyessä väärään paikkaan pitäisi sulakkeen (joko vanhanmallisen propun tai automaattisulakkeen) laueta.
Meijän pikkanen vaassa tänään 37kg, kahtena päivänä ei ruoka ole maistunnut ne tytöt ja hajut.
Asiaan meijän pikkainen ei kalunnut pentuna kuin yhtä jalkalistaa pikkasen, työtapaturma hampaat vaihtui ja ei ollut saatavilla herralla luita.
Pentukoirat ja jotkut aikusetkin, pitävät tavaroita mitä löytyy lattialta tai on heidän saatavilla ominaan, ja et tosiaakaan voi siitä syytellä itseäsi, mistä sinä pystyit arvaamaan että pikkasesi sai päähänsä alkaa johtoa kaluamaan, onneksi selvisitte säikähdyksellä, muuten olisimme saanneet lukea surullisen viestin sinulta.
Kaikki tavarat vain koiran ulottuvilta pois ja johdot piiloon vältyt vastaavilta tapauksilta.
Teille molemmille. Sulake ei varmaan mennyt siksi, että kyse oli tietokoneen johdosta, joka taas meni jatkojohtoon, joka sitten on seinässä kiinni. Meillä on hyvät automaattisulakkeet (tietääkseni)... eikä koira ollut syönyt niistä kolmesta sisälläolevasta johdosta kuin yhden poikki.
Oli kyllä sitä siinäkin riittävästi. Voi kun sen vain voisikin kääriä pumpuliin ja säilyttää taskussa...
Ne vaan ovat fiksumpia kuin mitä me tajuamme. Ja ajatuksenjuoksunsa on niin erityislaatuinen. Nyt Immu paistattelee onnessaan, kun "äiti" on kotona eikä mennyt töihin. Ties vaikka olisi suunnitellut koko jutun... :D