Olen seurustellut mieheni kanssa lähelle puolitoista vuotta, olemme kihloissa, ja asunneet vähän yli puoli vuotta yhdessä jo. Meillä on vaan ongelmia, emme aina ymmärrä toisiamme, ja riitelemme... Mutta siinä se pilkku ei lopu... Mieheni haukkuu minua vihapäissään aivan mielettömästi... Hän jaksaa aina muistuttaa mikä virhe olin hänelle, ja mikä paska tai v*** ämmä/huora/lutka... Hän ei itse tajua haukkumuisen vakavuutta.. Tässä yhtenä päivänä hän sanoi että minun kuuluukin tuntea itseni paskaksi, että olen paholainen.. Olen sanonnut että hän ei voi kohdella minua näin.. Mutta hänen vastaus on että minun teot ovat hänen haukkumisiaan PALJON pahempia. Kun riitelemme, molemmat jankuttaa vastaan yhtä paljon. ja käyttäydymme täsyin samanlailla. Ero tulee kuitenkin siinä että hän nousee pykälän korkeammalle haukkkuessaan. Ja tietty alan itkemään heti haukkumisen jälkeen, jolloin hän joskus tulee pilkkaamaan tai matkimaan itkuani, ja se satuttaa mielettömästi.. Hoidan häntä ja tuen häntä. Rakastan häntä ja olen aina pitänyt kiinni hänestä, ei vaan tunnu enään oikealta.. Tänään han mainitsi miten hän voisi saada paljon paremman naisen (hän on myös sanonnut olevansa avoin muille vihasena).. En usko että hän muuttuu... En vain pysty luopumaan kaikesta mitä olen rakentanut.. Ehkei onneni ole hän..
T. Alas lyöty (olenko minkään arvoinen?)
T. Alas lyöty (olenko minkään arvoinen?)
Vastaukset 2
Vanhimmat
yläpuolella. Kukaan joka rakastaa toista todella ei pusuisi tuolla tavalla, oletko siis hänelle jonkin arvoinen? Näytä että olet vahvempi ja lähde pois, kun hän seuraavaksi huutaa noita asioita, sano että keskustelette kun hän on rauhoittunut. Jos sama jatkuu vaan, ota ero, ei kenenkään tarvitse kuunnella tuollaista. Usein toisen arvon tajuaa, vasta kun hänet menettää.
Muista että sinulla on ihmisarvo ja oikeus elää, oikeanlainen suhde ei ole kuvailemasi kaltainen, sen tiedän minäkin. Voimia!