Olen tässä yhä vakavemmin ruvennut pohtimaan, olisiko todella mahollista että minulla moinen olisi...
vielä ala-asteella kykenin normaalilla pikkujännityksellä suoriutumaan esiintymistilanteista, yms. yläasteella kävi asia vaikeemmaksi, mutta esiintymisiä oli jopa 3 krt/vko, joten sain pidettyä itseni hallinnassa. ysillä sitten en enää oikein kyennyt esiintymisiä takemään... välttelin niitä, korvasin kirjotustehtävillä.
viime vuonna minulle sitten iski lievä masennussa. vahingoitin itseäni, harkitisin itsaria... vanhemmille asia paljastui, menin hoitoon. nyt hoito on jo lähes ohitse, enää tapaan ammattiauttajaa vain harvoin. masennus ei niikään enää vaivaa, mutta nyt kun koulu taas alkoi, tulee eteen kaikki esitelmä. iskee mieletön pelko jo kun kuulen että moinen pitäisi pitää. yli vuoden ko. tilanteita onnistunut välttämään, yhä hankalempaa se kuitenkin on. muistan kun kasilla ja viel ysillä esiinnyin, aina hirvee käsien tärinä, hätääntyminen, puhuin mahollisimman nopee ja melkeen karkasin takas paikalleni, iso osa jäi sanomatta.
viime syksynäkin käsien tärinää oli melkeen missä vaan mis ihmisiäkin. nyt se on vähentynyt, mutta vieläkin tulee joskus... silloin koittaa vaan pitää kädet niin ettei kukaan tajua, sillä moni kaveri huomautellut asiasta jo.
voiko tämä todella olla paniikkihäiriötä? vai ihan normaaliksi menevää esiintymispelkoa, johon sitten aikanaan tottuisi ja kestäisi taas esiintyä...? miten pääsisin tästä eroon? pelottaa että joudun lukion lopettamaan tän takia...
vielä ala-asteella kykenin normaalilla pikkujännityksellä suoriutumaan esiintymistilanteista, yms. yläasteella kävi asia vaikeemmaksi, mutta esiintymisiä oli jopa 3 krt/vko, joten sain pidettyä itseni hallinnassa. ysillä sitten en enää oikein kyennyt esiintymisiä takemään... välttelin niitä, korvasin kirjotustehtävillä.
viime vuonna minulle sitten iski lievä masennussa. vahingoitin itseäni, harkitisin itsaria... vanhemmille asia paljastui, menin hoitoon. nyt hoito on jo lähes ohitse, enää tapaan ammattiauttajaa vain harvoin. masennus ei niikään enää vaivaa, mutta nyt kun koulu taas alkoi, tulee eteen kaikki esitelmä. iskee mieletön pelko jo kun kuulen että moinen pitäisi pitää. yli vuoden ko. tilanteita onnistunut välttämään, yhä hankalempaa se kuitenkin on. muistan kun kasilla ja viel ysillä esiinnyin, aina hirvee käsien tärinä, hätääntyminen, puhuin mahollisimman nopee ja melkeen karkasin takas paikalleni, iso osa jäi sanomatta.
viime syksynäkin käsien tärinää oli melkeen missä vaan mis ihmisiäkin. nyt se on vähentynyt, mutta vieläkin tulee joskus... silloin koittaa vaan pitää kädet niin ettei kukaan tajua, sillä moni kaveri huomautellut asiasta jo.
voiko tämä todella olla paniikkihäiriötä? vai ihan normaaliksi menevää esiintymispelkoa, johon sitten aikanaan tottuisi ja kestäisi taas esiintyä...? miten pääsisin tästä eroon? pelottaa että joudun lukion lopettamaan tän takia...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun neuvo on et yritä treenata ihmisjoukkojen kohtaamista ja esiintymistä.
Ku kaikkihan ollaan samanarvosii kun siellä edessä ollaan ja joukossakin kävellessä kaikki on ihan samanlaisia.
kerran kolmantena mielenterveys asioissa.Sairaampia olivat vain Japani ja Unkari.Tässäkin palstassa on kieltoj,ei saa kirjoittaa sitä eikä tätä jne.Keskiverto ihminen tajuaisi itsekkin,mitä voi kirjoittaa?Kieltojen viidakossa seilaaminen,tuo sivumakua kirjoituksille,koska siinä ovat mukana myös sensuurit,eikä pelkästään kirjoittajat.Kirjoituksen aihe voi hälveentyä,ja muuttua alkuperäistä kuivemmaksi,mikäli täytyy joka sanasta lupa kysyä.Ei ihme että vapauden riistossa alkaa monella myös masennus tms.henkisistä rajoituksista ilmeisesti koituva ahdinko.Lehdistössäkin aijemmin päätoimittajat vastasivat kirjoituksista,nyt täytyy melkein panna oma nimi loistamaan kirjoittamaansa?Ellei asiatieto riitä lukijoille,voi nimiä hakea taas vaikka puhelin luetteloista taikka muista tilastotieteellisistä julkaisuista.Näin pääsisi pääasiaan ilman sanomalehtien vähemmän kiinnostaviin osiin.
Jos esiintymispelko kasvaa noinkin suuriin mittoihin, sitä voi jo kutsua fobiaksi. Fobiat eivät ole masennuksen yhteydessä harvinaisia.
Mielestäni kannattaisi harkita jonkinlaista lääkitystä että saisit koulusi käytyä loppuun asti.