Uutta tutkimustietoa: Jos alveoliittia sairastavan keuhkoissa näkyy fibroosia, on ennuste huonompi kuin niillä alveoliittipotilailla, joilla sitä ei ole:
High-Resolution CT Findings of Parenchymal Fibrosis Correlate With Prognosis in Hypersensitivity Pneumonitis*
Viktor Hanak, MD; Jason M. Golbin, DO; Thomas E. Hartman, MD and Jay H. Ryu, MD, FCCP
* From the Division of Pulmonary, Critical Care, and Sleep (Dr. Hanak), Beth Israel Deaconess Medical Center, Boston, MA; and Division of Pulmonary and Critical Care (Drs. Golbin and Ryu) and Department of Radiology (Dr. Hartman), Mayo Clinic, Rochester, MN.
Correspondences to: Jason M. Golbin, DO, Division of Pulmonary and Critical Care Medicine, Desk East 18, Mayo Clinic, 200 First St SW, Rochester, MN 55905; e-mail: [email protected]
Abstract
Background: Histopathologic evidence of fibrosis on surgical lung biopsy has been associated with reduced survival in patients with hypersensitivity pneumonitis (HP). Changes of pulmonary fibrosis detected on CT may also correlate with prognosis in patients with HP.
Methods: We identified 69 consecutive patients with HP diagnosed between January 1997 and December 2002 at Mayo Clinic, Rochester, MN. Patients were stratified into fibrotic and nonfibrotic groups based on the CT findings. Fibrosis was defined by the presence of irregular linear opacities, traction bronchiectasis, or honeycombing.
Measurements and main results: Of 69 patients, 26 were classified as fibrotic and 43 as nonfibrotic. Patients in the fibrotic group were older, had longer symptom duration, were more likely to have crackles on auscultation, more likely to be exposed to avian antigen, and had greater restrictive lung impairment (p < 0.05 for all comparisons). There were 11 deaths in the fibrotic group and 1 death in the nonfibrotic group (p < 0.0001). In the regression analysis, CT evidence of fibrosis, more severe pulmonary function abnormalities, and the presence of crackles on auscultation were predictive of reduced survival (p < 0.05 for all). The presence as well as the extent of fibrosis on CT was associated with increased mortality. The age-adjusted hazard ratio for mortality in patients with fibrosis was 4.6 (95% confidence interval, 2.0 to 20.1; p < 0.0001).
Conclusion: CT findings of parenchymal fibrosis are associated with reduced survival in patients with HP and may serve as a useful prognostic indicator.
http://www.chestjournal.org/cgi/content/abstract/134/1/133?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=current concepts pneumonitis&andorexactfulltext=and&searchid=1&FIRSTINDEX=0&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
High-Resolution CT Findings of Parenchymal Fibrosis Correlate With Prognosis in Hypersensitivity Pneumonitis*
Viktor Hanak, MD; Jason M. Golbin, DO; Thomas E. Hartman, MD and Jay H. Ryu, MD, FCCP
* From the Division of Pulmonary, Critical Care, and Sleep (Dr. Hanak), Beth Israel Deaconess Medical Center, Boston, MA; and Division of Pulmonary and Critical Care (Drs. Golbin and Ryu) and Department of Radiology (Dr. Hartman), Mayo Clinic, Rochester, MN.
Correspondences to: Jason M. Golbin, DO, Division of Pulmonary and Critical Care Medicine, Desk East 18, Mayo Clinic, 200 First St SW, Rochester, MN 55905; e-mail: [email protected]
Abstract
Background: Histopathologic evidence of fibrosis on surgical lung biopsy has been associated with reduced survival in patients with hypersensitivity pneumonitis (HP). Changes of pulmonary fibrosis detected on CT may also correlate with prognosis in patients with HP.
Methods: We identified 69 consecutive patients with HP diagnosed between January 1997 and December 2002 at Mayo Clinic, Rochester, MN. Patients were stratified into fibrotic and nonfibrotic groups based on the CT findings. Fibrosis was defined by the presence of irregular linear opacities, traction bronchiectasis, or honeycombing.
Measurements and main results: Of 69 patients, 26 were classified as fibrotic and 43 as nonfibrotic. Patients in the fibrotic group were older, had longer symptom duration, were more likely to have crackles on auscultation, more likely to be exposed to avian antigen, and had greater restrictive lung impairment (p < 0.05 for all comparisons). There were 11 deaths in the fibrotic group and 1 death in the nonfibrotic group (p < 0.0001). In the regression analysis, CT evidence of fibrosis, more severe pulmonary function abnormalities, and the presence of crackles on auscultation were predictive of reduced survival (p < 0.05 for all). The presence as well as the extent of fibrosis on CT was associated with increased mortality. The age-adjusted hazard ratio for mortality in patients with fibrosis was 4.6 (95% confidence interval, 2.0 to 20.1; p < 0.0001).
Conclusion: CT findings of parenchymal fibrosis are associated with reduced survival in patients with HP and may serve as a useful prognostic indicator.
http://www.chestjournal.org/cgi/content/abstract/134/1/133?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=current concepts pneumonitis&andorexactfulltext=and&searchid=1&FIRSTINDEX=0&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
Vastaukset 12
Vanhimmat
mikä keuhkokuvassa?
fibroosi oli määritelty seuraavasti: Fibrosis was defined by the presence of irregular linear opacities, traction bronchiectasis, or honeycombing.
Tässä yksi keuhkokuva, jossa juosteista fibroosia:
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00644&p_haku=Keuhkofibroosi (keuhkojen sidekudoistuminen)
ja astmaa sairastaville tuo sidekudoslisä keuhkoissa on täysin vaaraton ilmiö eikä sitä tarvitse seurata mitenkään.
On hyvä tietää, että sidekudoslisä keuhkoissa ei tarkoita fibroosia nyt kuitenkaan, eikä siten ole mitenkään sen ihmeellisempi ongelma, sitähän saattaa astmassa tulla keuhkoihin, mutta vain sen yhden kerran ja silloin se on vaaratonta eikä sitä tarvitse seurata mitenkään, ei edes sen jälkeen kun keuhkolääkäri neuvoo jättämään astmalääkkeet pois, ne kun eivät näytä sairastunutta auttavan...
On turvallinen tunne, kun lääkärit ovat asioista yhtä mieltä ja sairauden tutkimukset ja diagnoosikin tukevat niin hyvin sairastuneen oireita ja ongelmia.
On se vain lottovoitto syntyä Suomeen.
, että "On se vain lottovoitto syntyä Suomeen.", niin ehkä voisit valoittaa enemmänkin tietämystäsi muiden maiden terveydenhuollon suhteen koskien homealtistumista.
Mitä väliä minulle sillä on, miten muualla tehdään? Riittää ihan tämä oma lottovoitto, kiitos vain.
käytetään. Voihan olla, että joku tietää paljonkin ja varmasti näin myös on, mutta kentälle tieto on se, ettei tiedetä juurikaan mitään ja pitää tutkia lisää. No sekin on totta tutkia pitää lisää, mutta väliaika tietojen päivittäminenkin olisi tärkeää.
Kyse ei ole siitä miltä tilanne näyttää tutkijoiden näkökulmasta, vaan miltä se näyttää sairastuneiden ja oireilevien näkökulmasta.
Nuo näkökulmat ovat varmasti huikeasti erilaiset, sillä kaikki me tiedämme miten paljon Putus ja kumppanit ovat töitä tehneet. Mutta miten se näkyy sairastuneille, siitä on kyse ja se on se karmaiseva totuus jossa sairastuneet ja oireilevat yhä edelleen elävät.
Kaikki kunnia ja tsemppi tutkijoille, ei heistä pahaa sanaa, mutta meidän tilanne on tämä... jossa yhä edelleen sairastumme pahemmin ja pahemmin ja mitään ei voi tehdä, lääkärit ovat erimieltä miten hoidetaan jne. jne.
Tutkijoiden näkökulma on se, että hillitön määrä töitä on tehty ja hillitön määrä töitä on vielä edessäkin päin.
Kiinteistöjen edustajat pyörittelevät peukaloitaan ja miettivät miten voivat olla tekemättä korjauksia, jotka kokevat liian kalliiksi ja ihan turhiksi yhä edelleen.
Työsuojelu hakee tukea sisäilmatutkimuksista ja niistä saadaan tuloksia, että sisäilma on puhdasta ja siihen heidän on tyydyttävä.
Sairastuneille tuo puhdas sisäilma ei kuitenkaan enää sovi ja siihen heidän on tyydyttävä. Ja kun ei sovi jää sairastunut täysin ilman turvaa, ei ole turvallista mennä töihin, mutta mistään et saa sentiäkään rahaa, koska sinähän et ole sairas, se talo sairastaa ja sekin on jo todettu terveeksi...
Ja taas joutuu mielenterveysdiagnoosin kirjoittamaan lääkäri, sillähän pääsee sairauslomalle. Eikä lääkäreillä ole mitään muuta keinoa auttaa ja siihen heidän on tyytyminen.
Ja sitten ihmetellään miten paljon näitä mielenterveysdiangooseja oikein kirjoitetaankaan. Ja käynnistetään vaikka ihan tutkimus jolla on tarkoitus puolittaa tämänkin ongelma, saattaahan niin käydä?
mikä olisi se keino, millä kaikki saataisiin nopeasti muuttumaan? Jos vertaat tämän päivän homealtistuneiden tilannetta esimerkiksi 1990-luvun alussa sairastuneiden tilanteeseen, niin erohan on huikea, vaikka edelleenkin ongelmat ovat valtavia.
Miten perustelet tuon "ero on huikea"? Ihan ystävällisesti vain kyselen, koska en ymmärrä miten tuo ero on huikea?
Mikä on muuttunut parempaan suuntaan ja miten?
niin ymmärtää paremmin nykypäivääkin. Kopioin tähän erään täällä olleen viestin, joka sivuaa myös kysymääsi:
LAINAUS:
On järkyttävää lukea, kuinka täällä muutama henkilö kohdistaa kaiken energiansa alan tutkijoiden, lääkäreiden ja muiden toimijoiden mustamaalaamiseksi. Vihansa he näyttävät kohdistavan ensisijaisesti juuri niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat tehneet eniten töitä ja uhrauksia homeongelmaisten auttamiseksi.
Kuka enää tämän jälkeen olisi motivoitunut auttamaan homeongelmaisia???
Nämä katkerat ihmiset ovat 2000-luvulla sairastuneita ja ilmeisen pettyneitä siitä, että pöytä ei ole ollut valmiiksi katettu, kun tämä tragedia on kohdannut heitä. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä, mitä taisteluja alan ihmiset ovat joutuneet käymään, jotta nyt oltaisiin edes tässä tilanteessa.
1990-luvun alkupuolella homeista sairastuneella ei ollut mitään tahoa minkä puoleen kääntyä ja saada neuvoja tai ylipäätään mitään apua. Ei ollut olemassa minkäänlaisia standardeja esimerkiksi homemäärien mittaamiseksi tai analysoimiseksi. Ei ollut edes mittaajia tai laboratorioita tai näytteenottajia. Ainoa asiantuntemus oli yliopistoissa, joilla ei kuitenkaan ollut mitään käytännön mahdollisuuksia tai rutiineja auttaa ihmisiä. Jos jostain löytyi joku määrä jotain hometta, lajin tai määrän merkityksestä ei ollut olemassa minkäänlaisia ohjeistuksia tai edes käsityksiä, joihin olisi voinut vedota – jos nyt ylipäätään löysi laboratorion, joka olisi edes osannut tutkia mitään näytettä.
Muutamat tutkijat ottivat asian omakseen (mm. Aino Nevalainen ja Tuula Husman). Nämä tutkijat joutuivat taistelemaan määrärahoista ja muokkaamaan asenteita ja mielipiteitä. He eivät tehneet sitä pelkästään virka-ajan puitteissa, vaan uhrasivat siihen myös vapaa-aikansa. Päättäjiä ja korkeita virkamiehiä varten järjestettiin tilaisuuksia (mm. Hannele Rämö), joiden avulla asiaa yritettiin viedä eteenpäin. Näin saatiin luotua mm. asiaan liittyviä erilaisia standardeja.
Kun Kari Reijula 1997 oli tehnyt valtavan selvitystyön ja meni parannusehdotuksineen esittelemään sitä silloisille ministereille, oltiin toiveikkaita asioiden kaikkinaiseksi järjestymiseksi. Pettymys oli suuri, kun seuraavana päivänä saimme lukea lehdistä, että ministerit suhtautuivat asiaan ”varovaisen myönteisesti”. Kaikki tiesivät silloin, että mitään oleellista ei tule vieläkään tapahtumaan.
Reijulan ajatuksista vuonna 1997 voi lukea täältä:
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkole hdet/Tyoterveiset/1997-01/02.htm
Tutkijat ovat saaneet voimia ja motiivia työhönsä homeongelmaisten kannustuksesta:
http://www.hs.fi/asuminen/artikkeli/Tutkija on valottan ut homeen terveyshaittoja/HS20060124SI1HU01xfg
Dosentti Aino Nevalainen:
"Pioneerin rooli on kahtalainen. Vaikka työssä kohtaa ongelmia, niin eteenpäin kannustaa myönteinen vastakaiku niiltä, joita asia koskee."
Erittäin törkeänä pidän sitä, että Tuula Putusta on haukuttu täällä. Hän on enemmän tai vähemmän uhrannut elämänsä homealtistuneiden auttamiseksi. Hän on käyttänyt vapaa-aikaansa ja puuttunut henkilökohtaisesti myös monien yksityishenkilöiden traagisiin kohtaloihin, kun he eivät muuten ole saaneet mistään oikeudenmukaista kohtelua. Se ei ole kuulunut hänen toimenkuvaansa eikä hän ole siitä saanut palkkaa. Motiivina Tuula Putuksen mustamaalaamiseksi täällä on käytetty sitä, että hänen ex-miehensä on ollut ttl:llä töissä !!!
Hannele Rämöä, joka on omistanut elämänsä homeuhrien auttamiseksi, täällä on mollattu, koska hän on erään palstalaisen mielestä astmaorientoitunut.
Sekä Tuula Putus että Hannele Rämö ovat tehneet työtänsä jaksamisen äärirajoilla. Kansanedustajille syksyllä 2005 pitämässään puheessa Tuula Putus totesikin: ”KUKA AUTTAISI AUTTAJIA JAKSAMAAN”.
Myös ttl:n Henrik Nordmania on täällä mustamaalattu sen verran rankasti, että hänellä olisi aihetta vaikkapa rikosilmoituksenkin tekoon. On esitetty jopa väite, että hänen tarkoituksenaan on lyhentää radikaalisti työpaikoilla sairastuneiden elinikää.
Tästä kirjoitelmasta käy ilmi, miten Nordmankin on puun ja kuoren välissä:
http://www.mainio.net/print.asp?path=1;1132;1133;5255;7 2396
”Tutkimusprofessori, ylilääkäri Henrik Nordman Työterveyslaitokselta on huomannut, että työ-paikalla sairastunut jää helposti väliinputoajaksi. Ammattitaudin kriteerit ovat hyvin tiukat, mutta kiistattoman diagnoosin teko voi olla hankalaa. Vain kolmelle homelajille on olemassa keuhkoaltistustesti, vaikka tarvetta olisi yli kymmenelle. Niinpä kaikki homealtistukset eivät näy testeissä.
Jos vakuutusyhtiö päättää, ettei homeoireilu ole merkki ammattitaudista, korvauksia ei tipu. Myös Kela suhtautuu korvaushakemuksiin nihkeästi. Kelan näkemyksen mukaan on työnantajan vastuulla pitää huoli, ettei työympäristö aiheuta vaaraa. Samoin Kelassa järkeillään, että jos työntekijä on työkykyinen, hän voi hakea uutta työpaikkaa. Työttömyyskorvaustakaan ei yleensä voi nostaa, jos työsuhde on edelleen voimassa. Tästä periaatteesta on joissain tapauksissa kuitenkin joustettu.
–Työntekijän suojaksi on säädetty paljon lakeja, mutta näyttää siltä, että homeongelmien ollessa kyseessä ne kääntyvät työntekijää vastaan, Nordman huomauttaa.
–Valituskierre voi kestää vuosia, ja työntekijän toimeentulo on oikeusprosessin ajan ihan auki. Taistelu erilaisia vakuutusjärjestelmiä vastaan on turhauttavaa ja johtaa helposti masennustiloihin. Tällöin psyykkisten oireiden hoitamisesta voi tulla tärkeämpää kuin alkuperäisten sairausoireiden hoidosta.
Psyykkistä rasitusta pahentaa entisestään, että työntekijä pelkää leimautuvansa työnantajan ja kollegoiden silmissä hankalaksi tai työtä vieroksuvaksi.
Henrik Nordmanin mielestä väliinputoajien tilanne paranisi paljon, jos sosiaali- ja terveys-ministeriö, vakuutusyhtiöt, Kela ja työnantajapuoli sopisivat yhdessä pelisäännöistä, miten homeen aiheuttamat terveyshaitat korvataan työntekijälle.”
Mikä on muuttunut nyt niin huikeasti paremmaksi?
Sairastuneet sairastuvat yhä edelleen
Tutkimuksiin on vaikea, ellei mahdotonta päästä
Mitään ei voi yhdistää ja kaikki on vaikeaa
Jos tutkimuksiin pääsee, vain alle 20% ammattitautitutkituista todetaan sairastuneen ammattitautiin. Tätä ihmetteli jo Lääkäri 2 palstalla aikaa sitten.
Jos et ole sairastunut, palaa takaisin työpaikkaasi oireilemaan ja voimaan huonosti, olet sitten sairaanhoitaja tai opettaja mm.
Jos saat ammattitautidiagnoosin, sinulle kerrotaan että OLET NYT IHAN SEN TYÖNANTAJASI HYVÄNTAHTOISUUDEN VARASSA! Ja näin se on!
Potkut tulee oli ammattitauti tai ei.
Rahaa et saa mistään, koska rakennukset sairastaa et itse, olet kuinka kipeä tahansa!
Kotona sairastuneille ei ole pienintäkään turvaa, ei mitään yhteneväisiä tutkimuksia, ei hoitoa. Kaikki on kiinni missä asut ja kuka on lääkärisi, miten hän sattuu suhtautumaan "homehysteriaan".
Laajojen ammattitautitutkimusten jälkeen todetaan selkeä astma ammattitautina. Vähän tämän jälkeen keuhkolääkäri laittaa papereihin diagnoosin J44, joka muuttuu hypoteesiksi. Taas kuluu aikaa ja astmalääkkeitä ja sama keuhkolääkäri toteaa etteivät astmalääkkeet sinua auta, ohjeistaa lopettamaan lääkityksen. Että onkin onnistuneet ja tarkat ammattitautitutkimukset takana! Kyllähän lääkärit ovat oikeassa, pitää vain arpoa kuka niistä lääkäreistä...
Tutkitaan tai ei, tilanne on sama, VAIN poistuminen homeläävistä auttaa sairastuneita! Mutta kun lähes jokainen sairaala ja koulu, valtion virasto on kärsinyt kosteusvaurioista ei niitä turvallisia työpaikkoja ole olemassakaan, ei ainakaan vaikeasti sairastuneille.
MIKÄ ON MUUTTUNUT PAREMMAKSI JA MITEN?
Asioista kirjoitetaan enemmän, mutta ... mikään ei ole todellisuudessa siinä sairastuneiden arjessa muuttunut kuin ehkä vieläkin vaikeampaan suuntaan, sillä tutkimuksiin pääsy on tänä päivänä ehkä vieläkin vaikeampaa kuin hetki sitten.
SAIRASTUNEIDEN ARKI ON YHTÄ VAIKEAA TÄNÄÄN KUIN SE OLI VUOSIA SITTEN! Ei ole mitään tukiverkkoa mistä saisi kiinni sairastuit sitten missä vain.
Meille se arki on se, mikä kertoo onko asioissa edetty vaiko ei. Ja vastaus on EI OLE EDETTY!
Sairastuneet sairastuvat yhä edelleen, ja sairastuneilla ei ole vaihtoehtoja yhä edelleenkään. Astmalääkkeet kun eivät auta siten, että sairastuneet pystyisivät käymään töissä, elämään normaalia elämää.
Olisi aika herätä siihen sairastuneiden todellisuuteen, eikä väitää että tilanne on huikeasti parempi - sitä se EI OLE!
maksavat nykyään TTL:lle? Markka aikana erään tiedotteen mukaan 60 miljoonaa markkaa vuodessa!
kohdalta häpeän suorastaan sitä kritiikkiä ja mollaamista mitä häneen on kohdistettu juuri homesairaina itseään pitävien taholta. Hän jos joku on auttanut homesairaita runsaasti päivästä toiseen ja myös työajan ulkopuolella. Hänen puoleensa ovat kääntyneet hädissään lukuisat äidit lastensa ja perheensä puolesta. Hän neuvoo sen minkä taitaa ja hän todellakin taitaa.
Häpeä niille jotka kiittämättöminä valittavat kun valmista pöytää ei heille ole katettuna.