ja sitten takaisin?
Astuitko
rajan yli
451866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
astuinkin pahasti sellaisen ihmisen, naispuolisen, varpaile joka oikeasti joko tapattaa mut, tai haastaa jostain tekaistusta oikeuteen koska haistoi rahan.
Veikkaan jälkimmäistä vaikka olikin ihastunu, kai... Se oli selvää että itsekin pelas mua, mutta on aika flipannut päästä joten en tiedä mitä se oikeasti tulee tekemään.
Siis tulee tekemään. Ei se paskan haistatukseen voinu jäädä tuon henkilön kohdalla. Ei todellakaan.
No tässäpä odotan ja odotan mitä tapahtuu ja järjestelen elämää siihen malliin että kohta makaan sairaalassa.
Mitä oikein tapahtui?
juuri niin, astuin noin 1/4 askelta yli mutta taas kerran järki voitti. Olet aivan liian... en voi sitä sanoa edes. Helvetti. Miksi?
ole kiltti.
tiedät itsekkin.En voi sitä sanoa.
Ole kiltti? Olen jo nyt aivan liian kiltti.=)
ja sano suoraan. Kerran se vain kirpaisee. En tiedä itse.
Olenko nyt sitten kiltti vai en? Ole kiltti, lakkaa olemasta kiltti...??
Koita nyt päättää... Olisikohan termi suloinen mitään? Jotain aika ihmeellistä koko homma. Ei pysty käsittämään aivan kaikkea.
mennessäni kohtasin hurjan tultasyöksevän lohikäärmeen joka meinasi käräyttää lahkeeni, vaan päihitin sen koska rakkaus on puhdasta kuin vesi. Ja vesi sammuttaa tulen. Takaisin tullessa näin vain kirkasta vettä... ja sinut! iih
jota "sinusta" käyttäisin. Monta muuta sanaa keksisin kyllä... :)
Ei ymmärtäminen ole aina kovin tärkeää.
Kuten esimerkiksi? Idiootti? Pelle? Ehkäpä ääliö? Ymmärtäminen on yleensä aika tärkeää, tulee se sitten tuntemusten/kokemusten tai sanojen kautta.
lakkaa olemasta kiltti ja ole kiltti (TÄ?) ja sano se niin pääsen piinasta ja palaan maan pinnalle.
Älä esitä mitään vitun äiti teresaa tai täti moonikaa että oompa niin kiva kaikille joo.
T: Eräs vitun idiootti mies.
mikään idiootti - minähän se oon koko ajan ollut se idiootti. Enkä oo mikään äiti teresa tai täti moonika, en sinne päinkään..outoa, jos sulla on sellanen käsitys musta.
sellanen käsitys mutta vastaa kysymykseen äläkkä kaartele ja kiertele. Katoppas kun mua ei kiinnosta pelkkä ulkokuori, vaikka kyllä kännykässäki mieluummin on värikuoret kun värittömät eipä silti. Niitä kuoria on maailma täynnä mutta olin näkevinäni väläyksen sisältäsi jostain mitä taas ei ole maailma täynnä. Ehkä olin väärässä? En tiedä. Kun ei sinne kuoren sisään pääse kurkkaamaan? Ilmeisesti sua on satutettu joskus pahasti?
aivan oikeassa tuossa satuttamis jutussa! Sen takia olen varovainen ja hyvin harva pääsee kurkkaamaan mun kuoren sisälle. Jos se olisit sinä niin sitten voisit päästäkin :)
keskustellut ihan jonkun muun tai joidenkin muiden kanssa. Tässä taas minä, aito ja alkuperäinen.
Sanoit itse itseäsi liian kiltiksi, en minä. Älä siitä suutu, jos uskon sinua. Se on lähtökohta, että uskon sinua, jos ei ole syytä muuta uskoa. "Sinä" olet mitä olet ja sellaisena "sinusta" pidän. Jos joskus oletkin pelle, olet ehdottomasti maailman paras pelle.
Tällaisia sanoja kuitenkin oli mielessäni: käsittämättömän kiinnostava, kohtalokkaan komea, sietämättömän seksikäs, mielettömän monimutkainen... ;)
Tule pelleilemään! Tosissasi tai vähemmän tosissasi, kunhan tulet. Jookos.
kukas muukaan? Minulla ei ole vaan tapana tunkea väkisin toisen asioihin sisään jos toinen ei halua niitä tuoda esille. Olen kyllä pannut merkille että olet todella varovainen omista asioistasi vaikka toki jotain olet kertonutkin.
Tietysti ihmisellä joka toimii niin on siihen joku hyväksi katsomansa syy. Eikä tietenkään kannata luottaa keneen tahansa. Paitsi minuun.=)
Pelleily harkintaan toden teolla. Ja
kiitos noista maireista ilmaisuista. Minne tulen pelleilemään? Olen vain privaattipelle. Julkinen ura on vasta harkinnassa.
Taidan ostaa puvun ja punanenän. Hupia koko rahalla eli hela pengarna ilman pongarna. Kauppakeskuksiin hyppimään ja hattu eteen. Ja siitä se ajatus sitten lähtee... Miltä kuullostaa?=)
vielä että olen erityisen huono ja estynyt ja vaikea näyttämään tunteita joten koen itseni pelleksi. Jonkun sortin tunnevammainen?
Ehkä.
Halusin vain kertoa että pelleksi en koe itseäni mitenkään sinun takiasi. Älä sellaista mieti. No et toki mietikkään mutta varmuuden vuoksi mainitsen. Pelle kun olen.=)
kaikki kai vähän ollaan, tunnevammaisia. Ei se tunteiden ilmaisu minultakaan aina niin hyvin käy. Ennen "sinun" tapaamistasi ei pitkään aikaan edes ollut juuri mitään merkittävää näytettäväksi ja siksi ehkä taidotkin vähän ruosteessa. Mutta mitäs siitä, tunteillaan sen verran kun osataan. Se riittää.
Privaattipelleä juuri kaipaan, kauppakeskuksista ei niin väliä. Niistä sanoista en tiedä olivatko maireita vai eivät, mutta sydämestä ne tulivat, siitä voit olla varma.
en pysty luottamaan sinuun? Alusta asti on ollut pikku juttuja. Ehkä joku ei ole ollut täysin lojaali sinulle omista pyrkimyksistään johtuen?
En ole aivan tyhmä. Minä en rupea mitään typeriä roolileikkejä vetämään. Se on joko tai. Jos joku muu kiinnostaa enemmän se on sinun asiasi.Ei siinä sen kummempaa. Pusu kympillä. Kolme kahdella. Luottamuksen pettämisestä... No, pohditaan sitä toinen kerta.
että en ole hän, jota ajattelet. Etkä sinä se, jota minä ajattelen. Tämä viimeisin viestisi paljastaa asian satavarmasti, jos ei nyt ollut alusta asti itsestään selvää.
Toivottavasti asiasi selviää parhain päin.
että miten se, että jotain muuta on loukattu tai joku on ollut jotakuta toista kohtaan epälojaali, selittää sen että sinä et voi luottaa?
Ihminen ei voi koskaan täysin tuntea toista ja siksi ihmissuhteet sisältävät aina riskin, suuremman tai pienemmän. Luottaminen on myös valinta. Joskus voi päättää luottaa - ainakin kunnes riittävästi aihetta muuhun ilmenee - vaikka toisen käytös ei oikeastaan antaisikaan aihetta luottaa. Eikä luottaminen ole välttämättä lainkaan sama asia kuin sinisilmäisyys, se voi olla myös halua nähdä toisessa se hyvä, mitä meissä kaikissa on, sen ei niin hyvän seassa tai alla.
minä olen epäluotettavien käyttäytymisten jälkeen luottanutkin. En ala tässä kaikelle kansalle kuuluttamaan mistä kysymys mutta minun tietojani kulkeutui taholle johon ei ollut kuin yksi reitti. Täydellisen luottamuksen savuttamiseen tarvitaan aika paljon. Ainakin minun kohdalla. Kun se on saavutettu se pitää kunnes toisin todistetaan. Ja saavuttamisen jälkeen kun sen menettää ei ole paluuta. Ihmisiä on kahdenlaisia, pohjimmiltaan oikeudentajuisia ja luotettavia.
Sellaisiin olen sinut gategorioinut alustavasti.
Sitten on niitä jotka hakevat välimaastosta jotain sameaa. Sellaista en ole koskaan hyväksynyt.
Minä olen sellainen.
"häntä". :) Hieman "samealta" hänkin vaikutti. Luotin, vaikka oikeastaan ei olisi pitänyt. Vieläkin olisin valmis luottamaan, kunnes on mustaa valkoisella siitä, ettei luottamukseen ole aihetta.
Ja samanlaisia kokemuksia on minullakin, joku tai jotkut tiesivät (ja tietävät?) enemmän kuin normaalia olisi. Toisaalta saatoin itsekin sanoa hänestä jotakin, jota en normaalitilanteessa sanoisi. Se tilanne ei ollut normaali. Ja vaikka se ei ollut normaali, silloinkin tein selväksi, että sanomani asiat ovat luuloja, aavistuksia ja ajatuksia, eivät tietoa. Silti jättäisin paljon sanomatta, jos voisin vetää sanani takaisin. Mutta siinä tilanteessa en muuta voinut. Toivon, etten aiheuttanut hänelle harmia, ja jos aiheutin, toivon saavani vielä joskus tilaisuuden pyytää anteeksi.
Itsekin toivon olevani pohjimmiltani oikeudentajuinen ja luotettava, vaikken mikään pyhimys olekaan. Jos saisin tilaisuuden, tekisin kaikkeni ollakseni hänen luottamuksensa arvoinen.
mitä eri mahdollisuuksia on että "tiedot" leviävät? Itse näen aika tasan kaksi vaihtoehtoa.
Joko lähelläsi suhraa joku ""hyväsydän"" joka ei ole luotettava vaikka niin vakuuttelisikin tai sitten olet esim. käyttänyt sähköisiä viestimiä ja joku sivullinen on lueskellut juttujasi esim. tietämättäsi? Aikuisista ihmisistä puhuttaessa
ei yleensä kahdenkeskiset jutut hirveästi leviä tai sitten kyseessä täytyy olla kieroutunut tai lapsellinen henkilö. Ja sen kyllä toisesta huomaat jos omaat yhtään ihmistuntemusta.
Itse ajattelen niin etteivät ystävälliset yhteydenpidot voi olla niin pahoja että toinen pilailisi tai kerskuisi niillä toisen kustannuksella, varsinkaan jos on oma lehmä suossa. Tämmöisiä tällä erää.
on tässä tapauksessa todennäköisin, jopa hyvin todennäköinen, vaikkeivät "syylliset" sitä tunnustakaan.
"Hyväsydän"-teoriaan en oikein usko, sillä en juurikaan avannut omaa sydäntäni kenellekään, paitsi sille ketä asia koski. Ja yhdelle toiselle, mutta en oikein jaksa heistä kummastakaan moista uskoa. Tosin kaikki on mahdollista. Yleensäkään en kovin helposti puhu kenellekään niistä asioista, joilla on todella merkitystä, vaikka muusta puhunkin. Se poikkeustilanne oli poikkeus, uskoisin "sinun/hänen" tietävänkin miksi. Rohkeus ei ole riittänyt kysyä, enkä muutenkaan halua enää häntä häiritä. Sitä taisi tulla tehtyä jo liikaakin, vaikka osin ikään kuin vahingossa.
Siinä se tuli. Yhdelle toiselle joka tarkoituksellisesti antoi sen toisen ymmärtää että tietää hänen yksityisasioistaan. Kuinka luulisit sen vaikuttavan? Avaavasti ja luottamusta lisäävästi? Tuskin.
Eiköhän se ollut tarkoituskin ko hlöllä.
Kukaan ei varmaan ehdoin tahdoin ala tekemään itsestään narria? En ainakaan minä. Olen sen verran arka omista asioistani ja sisimmästäni että olen aivan varmasti myös erittäin vaikea lähestyttävä jo aivan normaali oloissakin. Ja vaikea myös lähestymään. Eli yksi sana -vaikea- riittää.
Sen verran myös inharealisti etten usko enää joulupukkiin joka tuo yks kaks jotain hyvää paljon paskan jälkeen.
No tänne en jaarittele enää enempää, tiedätpähän miksi meni jarru päälle. Luottamuspula joka ei toivottavasti johtunut hänestä. Hän ei ole minulle ollut milloinkaan häiriöksi. Päinvastoin.
Siinä tykitystä naiselle josta ainakin kuvittelen pitäväni aivan liikaa. Todennäköisesti olen ollut vain hänelle häiriöksi. Kaikin puolin.
näitä tekstejä ja ajattelee, että tämä sopii omaan elämääni mutta ei kuitenkaan tiedä täysin kenelle tämä on tarkoitettu. Astuin rajan yli mutta astuit myös itse. Annan anteeksi kaikelle mitä on sanottu ja tehty, jos nyt laitetaan vain piste i:n päälle. Ota yhteyttä tähän henkilöön jonka kanssa haluat keskustella. Etkö uskalla vai pelkäätkö, että hän on jo unohtanut koko jutun vai että tämä henkilö vihaa sinua.
vastaustasi.
Sen tahdon sanoa, että se mitä tälle yhdelle (joka ei asu täällä päin) kerroin, ei ollut "sinun" yksityisasioitasi. Enhän minä niistä edes juuri mitään tiedä! Edes nimeäsi en maininnut, ammattisi kylläkin.
Se mitä kerroin, oli se, minkälaisia tuntemuksia "sinä" minussa herätit, miten paljon sinusta pidin ja miten paha olo tuli kun tajusin, etten tule sinua enää näkemään. Hyvin pitkään olin hiljaa, en puhunut kenellekään mitään, koska en halunnut, että syntyisi väärinkäsityksiä ja niiden kautta sinulle harmeja. Mutta sydän oli täynnä ja lopulta oli saatava sanoa se kaikki ääneen. Ajattelin, että joku, joka ei pyöri samoilla nurkilla, olisi kyllin turvallinen kuulija. Siitäkö nyt saan maksaa, että yhden kerran menin puhumaan tunteistani? Tiedät, että olisin halunnut puhua sinulle, mutta et antanut siihen mahdollisuutta.
"Sinä" tunnut niin sinulta. Tulen varmaan loppuelämäni suremaan sitä, etten tiedä mitä oikein tapahtui. Mitään pahaa en kuitenkaan koskaan sinulle tahtonut. Vaikka "sinä" olisitkin sinä, minä en varmaankaan ole se, jota sinä ajattelet. Sen, jota ajattelet, täytyy tietää sinusta enemmän kuin minä. Hyvä niin, sillä silloin en ole menettänyt mitään, koska ei ollut mitään menetettävää. Koskaan en kuitenkaan tule sinua unohtamaan!
Juuri muuta en enää pelkääkään, sillä hädän hetkellä ei löydy ketään, joka uskoisi...
En pysty ottamaan yhteyttä, olen tehnyt sen riittävän monta kertaa, hän ei kertaakaan. Mitä siitä voimme päätellä? Sitä paitsi tiedän, että hän tulisi kuitenkin pettymään. Ei tekoihini, vaan johonkin muuhun minussa.
Loppujen lopuksi kukaan meistä ei ehkä sittenkään ole kukaan meistä. Vai onko?
Ehkä on parempi jättää asia sikseen jos olet ottanut häneen yhteyttä eikä hän vastaa. Turhaan selittelet hänelle mitään. Jos et kelpaa hänelle niin kelpaat jollekin toiselle....älä jää kuhnimaan.
kun otin yhteyttä, mutta silti. En kaipaa muita kuin häntä, joten jään kuhnimaan.
että saattoi tulkinta olla vääräkin, ei voi tietää. Joku sotkenut jo koko ketjun. Kiitos siitä kenelle se kuuluu. Ajatuksia herää monenlaisia asioiden ympärillä varsinkin jos on tuntosarvet pystyssä. Shittiä koko nämä keskusteluyritykset täällä.
sinä sitten käyttäisit???
Eikös sanat ole jo sanottu?
joka sen teki ;)
sinua miksi haaveilet hänestä. Elämäsi valuu hukkaan kun elelet haaveissasi.
Ei minun elämäni häntä ajatellessa hukkaan mene. Teen minä joskus jotain muutakin. Kiitollinen olen hänelle, huoli minut tai ei. Hän herätti minussa jotain kauan koomassa ollutta. Sattuu niin samperisti, mutta ainakin tiedän eläväni. :)
etkä haavemaailmassa. Tietysti hyvä, että heräsit eloon mutta onko järkeä satuttaa sisintään. Täh?
mitä se tosielämä sitten on. Täh?
Mutta miksi haikailet ja yrität pokata sellaista ihmistä, joka ei vastaa yhteydenottoihisi..Unohda kimuli ja etsi uusi kohde, joka herättää tunteesi ja voit myös toteuttaa ne hänen kanssaan. Vai onko tämä kohde turvallinen haave, kun tietää ettei häntä saa niin mitään ei oikeasti tapahdukaan. Täh?
A. Minä olen kimuli, hän ei ole
B. Olen kiinnostunut hänestä, pidän hänestä, mutta en yritä pokata häntä
C. En ole pitkään aikaan etsiskellyt enkä etsiskele nytkään ketään, hän vain osui kohdalle ja sitten roihahti.
D. Jos joku toinen pystyy samaan, niin mikäs siinä sitten. Eipä vain taida ihan äkkiä pystyä.
E. Tämän kaikenhan jo tiedätkin, vai mitä.
Oletko ap? Kerrankin löytyi sieluntoveri...
A. Mitä arvelet?
B. Ehkä.
C. Täh?
D. ;)
F. ...
Ette te toista kertaa onnistu minua säikyttämään. Keksikää jotain uutta.