Ok. Alotin 7. vuosluokan, eka viikko menossa ja just niin hyvän näköinen kun haluaisin, suorastaan ihana, mimmi kiinni minussa EHKÄ.
Selvä, tässä ehkä tartteis jottai tietoa jo naisist, sillä mulla on minun mielestä hyvä ihmistaju, en tiä mitämuut aattelee...
Asiaan. Koulun ekana päivänä hormoonit hyrräs ja kattelin vähä kuka näyttäs namulta (ok, täs taisi olla melko härski juttu.=/), Kattelin paria tyttöä parin päivän ajan, päätyen siihen erääseen tiettyyn, joka vaikutti mukavammalta ja helpommin saavutettavalta. (Eikö olekkin ihmeellistä kuinka miehen ajattelumaailma on röyhkeä! =D)Yhtäkkiä torstaina koulupäivän ja englannin tunnin alussa, hän oli ilmeisesti kertonut yhdelle kavereistaan siitä, että oli katsonut myös minua "sillä silmällä", minkä kyllä saatoin jo hieman aavistaa, kun oli moikannut koulupäivän loppuessa minulle, vaikka se on melko harvinaista niin suuressa koulussa kuin meidän.
Tämä kaveri sitten meni möläyttämään tämän käytävässä odotellessa tunnin alkua. Tunti meni, ja huhumylly käynnistyi ensimmäisen kerran 7 luokkalaisten keskuudessa. Ok, sitten meni koko päivä ja hän piti hieman suurempaa etäisyyttä kuin ennen. (Oli aikaisemmin mahdollisimman lähellä minua herättämättä huomiota kuitenkaan.)
Satuinpa kulkemaan hänen kaveriryhmän ohi juuri tunnin jälkeen, ja arvatkaapa mistä puhuttiin?
No ei onneksi vielä tästä möläytyksestä joka tapahtui, vaan siitä että nämä olivat huomanneen hänen katselevan minua.
No, seuraava päivä meni normaalista poikkeamatta lukuun ottamatta paria kertaa, että hän oli taas viereisessä pulpetissa ja otti hupparinsa pois. No, sieltä ilmestyi melko tiukka ja pieni toppi!
Siinä sitten yritin pitää katseeni pois ja kunnioittaa hieman häntä katsomatta kieli pitkänä. (Virhe vai? Vastatkaa!)
Koulun lopussa emme nähneet toisiamme.
Tämä päivä oli melko erityinen, sillä ensimmäiset kolme tuntia olivat ala-asteella käsityön tiloissa, missä hän ei ollut. Itse asiassa en tavannut häntä ennen kuin ruokailun jälkeisen tunnin välkällä, jolla vilkuilimme toisiamme vähän väliä kaveriporukoidemme väleistä. Päivän kolmella viimeisillä tunneilla, köksän tunneilla, jouduimme eri ryhmiin. No, ryhmissä istuimme penkkirivin päässä toisistamme, hän vilkuili taakseen ja tavoitti katseeni, käänsi päänsä ja jatkoi opettajan puheen kuuntelemista. Kun opettaja lopetti puhumisen, hän riisui taas hupparinsa! (Oli siellä kyllä hieman lämmin olla hupparilla, mutta ajoitus oli vihjaava. =/)
Muuten päivä meni hyvin.
Perimmäinen juttu tässäoli, miksi aloin kirjoittaa tänne, että olen jo saanut ala-asteella 6. luokalla ollessa yhdeltä rukkaset. Tämän kyllä ymmärsin viikkojen kuluessa, sillä hän oli muuttamassa ja muutenkin olin jo hyvin paljon edellä muita fyysisessä ja henkisessä mielessä. (murrosikä alkoi jo 5. luokalla)
Muutenkin vanha luokkani piti minua nollana eikä päästänyt minua loistamaan, vaan vetäydyin kuoreeni. Tämän jälkeen olen suhtautunut varauksellisesti muihin tyttöihin.
Uskaltaisinko alkaa hänen kanssa? Hän teki eräänlaisen aloitteen, ilman että minä tiesin vielä hänestä mitään.
APUA! Voisiko joku tiivistää tämän minulle ja kertoa mitä hänen mielessä liikkuu ennenkuin tulen hulluksi tästä ja möhlin asian!
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea koko viestin. =)
Selvä, tässä ehkä tartteis jottai tietoa jo naisist, sillä mulla on minun mielestä hyvä ihmistaju, en tiä mitämuut aattelee...
Asiaan. Koulun ekana päivänä hormoonit hyrräs ja kattelin vähä kuka näyttäs namulta (ok, täs taisi olla melko härski juttu.=/), Kattelin paria tyttöä parin päivän ajan, päätyen siihen erääseen tiettyyn, joka vaikutti mukavammalta ja helpommin saavutettavalta. (Eikö olekkin ihmeellistä kuinka miehen ajattelumaailma on röyhkeä! =D)Yhtäkkiä torstaina koulupäivän ja englannin tunnin alussa, hän oli ilmeisesti kertonut yhdelle kavereistaan siitä, että oli katsonut myös minua "sillä silmällä", minkä kyllä saatoin jo hieman aavistaa, kun oli moikannut koulupäivän loppuessa minulle, vaikka se on melko harvinaista niin suuressa koulussa kuin meidän.
Tämä kaveri sitten meni möläyttämään tämän käytävässä odotellessa tunnin alkua. Tunti meni, ja huhumylly käynnistyi ensimmäisen kerran 7 luokkalaisten keskuudessa. Ok, sitten meni koko päivä ja hän piti hieman suurempaa etäisyyttä kuin ennen. (Oli aikaisemmin mahdollisimman lähellä minua herättämättä huomiota kuitenkaan.)
Satuinpa kulkemaan hänen kaveriryhmän ohi juuri tunnin jälkeen, ja arvatkaapa mistä puhuttiin?
No ei onneksi vielä tästä möläytyksestä joka tapahtui, vaan siitä että nämä olivat huomanneen hänen katselevan minua.
No, seuraava päivä meni normaalista poikkeamatta lukuun ottamatta paria kertaa, että hän oli taas viereisessä pulpetissa ja otti hupparinsa pois. No, sieltä ilmestyi melko tiukka ja pieni toppi!
Siinä sitten yritin pitää katseeni pois ja kunnioittaa hieman häntä katsomatta kieli pitkänä. (Virhe vai? Vastatkaa!)
Koulun lopussa emme nähneet toisiamme.
Tämä päivä oli melko erityinen, sillä ensimmäiset kolme tuntia olivat ala-asteella käsityön tiloissa, missä hän ei ollut. Itse asiassa en tavannut häntä ennen kuin ruokailun jälkeisen tunnin välkällä, jolla vilkuilimme toisiamme vähän väliä kaveriporukoidemme väleistä. Päivän kolmella viimeisillä tunneilla, köksän tunneilla, jouduimme eri ryhmiin. No, ryhmissä istuimme penkkirivin päässä toisistamme, hän vilkuili taakseen ja tavoitti katseeni, käänsi päänsä ja jatkoi opettajan puheen kuuntelemista. Kun opettaja lopetti puhumisen, hän riisui taas hupparinsa! (Oli siellä kyllä hieman lämmin olla hupparilla, mutta ajoitus oli vihjaava. =/)
Muuten päivä meni hyvin.
Perimmäinen juttu tässäoli, miksi aloin kirjoittaa tänne, että olen jo saanut ala-asteella 6. luokalla ollessa yhdeltä rukkaset. Tämän kyllä ymmärsin viikkojen kuluessa, sillä hän oli muuttamassa ja muutenkin olin jo hyvin paljon edellä muita fyysisessä ja henkisessä mielessä. (murrosikä alkoi jo 5. luokalla)
Muutenkin vanha luokkani piti minua nollana eikä päästänyt minua loistamaan, vaan vetäydyin kuoreeni. Tämän jälkeen olen suhtautunut varauksellisesti muihin tyttöihin.
Uskaltaisinko alkaa hänen kanssa? Hän teki eräänlaisen aloitteen, ilman että minä tiesin vielä hänestä mitään.
APUA! Voisiko joku tiivistää tämän minulle ja kertoa mitä hänen mielessä liikkuu ennenkuin tulen hulluksi tästä ja möhlin asian!
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea koko viestin. =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hohhoijaa, kakara avautuu... ja henkisesti muka mielettömän kehittynyt. Itserakas jätkä
Mitä täällä kirjoitat, mene ja toimi. Ei se jahkaamalla parane. Naiset arvostaa aktiivista aloitteen tekevää miestä. Jos siitä ei tuukkaan mitään niin maailma on naisia täynnä.
Jos jäät tätä yhtä jahkaamaan niin siinä voit sitte jahkaa loppuelämäs?
Hyvä kuitenkin muistaa, että aktiivinen on eri asia kuin päällekäyvä. Hanki hänen meseosoitteensa tai vaikkapa puhelinnumero, ja tutustu ennen mitään vakavempaa. Tuskinpa kukaan pelkän ulkonäön vuoksi seurustelua aloittaisi, tarvitsee tuntea ihminen.
VITUN SEISKALUOKAN TEINIT SAATANA!!! HANKKIKAA KUNNON HARRASTUS JA ANTAKAA VIELÄ SEN SEURUSTELUN OLLA!! ETTE TE OSAA VIELÄ!! OOTTE NOLOJA!!! VAIKKA KUINKA KUVITTELISITTTE ITTENNE "ERILAISEKSI" JA ET "JOO MÄHÄN OSAAN KAIKEN JA TIIÄN KAIKEN JA VITTU KAIIKEE PASKAA" NIIN ÄLKÄÄ OLKO NIIN ITSEVARMOJA!
oon niiiin kovin kovin ilonen ko joku on samaa mieltä ko minä! ei kuulu seiskoille vielä nämä seurustelujutut..