Masennuin talvella 2005 ja taistelin siitä yli ja mielestäni "selvisin" talvella 2008, eli tämä kevät ja kesä meni uusin iloisin mielin. Jouduin kesäkuun lopulla onnettomuuteen ja jalka murtui toinen polvi viottui enkä pääse kunnolla mihinkään.
Nyt pelkään että masennus palaa...itken,pelkään,inhoan ihmisiä. kaikki sama paska palaa,mistä kärsin jo riittävän kauan. nyt iltaisin koko vartaloani särkee, en jaksa liikkua olen tosi väsynyt. en uskalla kertoa kenellekään että pää hajoo,mieheni ei enää varmaan kestäisi katsella masentuneisuuttani. tuntuu että olen ihan yksin.
Nyt pelkään että masennus palaa...itken,pelkään,inhoan ihmisiä. kaikki sama paska palaa,mistä kärsin jo riittävän kauan. nyt iltaisin koko vartaloani särkee, en jaksa liikkua olen tosi väsynyt. en uskalla kertoa kenellekään että pää hajoo,mieheni ei enää varmaan kestäisi katsella masentuneisuuttani. tuntuu että olen ihan yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko pyytänyt apua?
Mennyt puhumaan jollekulle tästä?
Ei sun tunteitas sisälles pidä pullottaa.
Sä oot toipumassa onettomuudesta.
Kaikki ymmärtää että on hyvä puhua.
Puhuminen auttaa.
Mulla on samantapaista..olen ollut masennustoipilas jo pitkään ja kesä vaikutti paremmalta, joka päivä kirkkaammalta. Mutta nyt putoan taas, kun edessä on avoero. Pitää löytää voimia etsiä uusi asunto ja selvitä tästä, vaikka juuri jaksan pyörittää arkea.
Kenelleköhän voisit puhua? itsekin kaipailen jotakuta, joka ymmärtäisi miltä musta tuntuu...oiskohan joku nettifoorumi meille oikea paikka?