Täällä kaivattaisiin pikaista apua räyhäävälle pikku urokselle. omat konstit on jo käytetty, eikä mikään tunnu tepsivän, joten nyt on käännyttävä ammatti auttajan puoleen.
elikkäs tietääkö joku kouirakouluttajaa
alueelta riihimäki-lahti??
ja kuinka paljon koulutus edes suunnilleen maksaa??
elikkäs tietääkö joku kouirakouluttajaa
alueelta riihimäki-lahti??
ja kuinka paljon koulutus edes suunnilleen maksaa??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ammattilainen en ole, mutta tässä jotain mitä on meillä kokeiltu (ja joskus toiminutkin ;)):
- Molemmalla kädellä koiran päästä (poskista) kiinni, ja suoranaisesti 'alistat' koiran kuuntelemaan itseäsi. Päästät irti vasta kun rauhoittuu, ja tajuaa ettei huutoa hyväksytä. Jos murisee takaisin, tuijotat entistä intensiivisemmin silmiin, ja ns. pakotat kuuntelemaan. (Meillä viimeinen vaihtoehto on "purra" nenästä, toisaalta pitää olla varma ettei koira pure takaisin..) Voimaa ei tarvitse käyttää, kuuluu enemmänkin henkiseen alistamiseen, mitä laumanjohtajalla muutenkin pitäisi olla.
- Selvitä miksi koira rähjää; puolustaako omaa reviiriään, antaako toinen koira uhkaavia signaaleja, puolustaako ihmisiään? Määrätietoisesti käytät yhtä sanaa kieltämiseen, ei lässytystä tms. Kerro koiralle että ei ole tarvetta rähjäämiseen, joko sanallisesti tai sitten palkitsemalla kun ohittaa kiltisti (tähän voi käyttää tuttujakin koiria).
- Oma käyttäytymisesi. Koira seuraa todellakin tarkasti omia liikkeitäsi, eli jos vaikkapa näkee taluttajansa tuijottavan peloissaan vierasta koiraa, koira myös reagoi sen mukaisesti. Meillä tehonnut se, etten itse ole katsonutkaan toiseen koiraan, vaan jutellut normaaleja juttuja, aivan kuin mitään kummallista ei olisi tulossa vastaan. Jos kiristät hihnaa nähdessäsi toisen koiran, oma koirasi varmasti tajuaa että "nyt pitää rähjätä". Ei välttämättä tietenkään kannata pitää hihnaa täysin löysällä, mutta hallitusti kontrollissa, niin ettei tilanne pääse muuttumaan toisen tullessa kuvioihin. Ihmisen antamat signaalit tekevät ihmeitä rähjäävässä koirassa, sekä huonoon että hyvään suuntaan. Suosittelen lukemaan kirjallisuutta koirien signaaleista, itselle pienistäkin tuntuvista asioista voi olla suurta apua! Koira ei näe maailmaa samalla tavalla kuin ihminen, siksi pitääkin asettua "samalle tasolle" toisen kanssa...
- Koirilla istuminen rähjäystilanteessa antaa vastapuolelle rauhoittavan eleen, ilman että itse menettää "omaa kunniaansa". Kokeile tätä - voipi olla että rähjääminen rauhoittuu kun koira huomaa saavansa palkintoa "myönnytyksistä". Suoranainen alistaminen (esim selälleen kieräyttäminen) ei välttämättä kannata, sillä silloin koira yhdistää nolouden konfliktiin, ja myöhemmin voi jatkaa sitä saadakseen itsetuntonsa takaisin.
Vaikken ammattilainen olekaan, niin yli 10 vuoden koirankoulutuskokemuksella ja vähintään neljän uroskoiran turvin tätä kerron. Vinkkejä voin antaa lisääkin, jos vain kerrot missä tilanteissa ja miten koira rähjää. Ammattilaisilta tulee varmasti samoja konsteja, tärkeintä on se että pysyy johdonmukaisena ja pitkäjänteisenä; muutoksia ei tule päivässä!
Tuosta ekasta kohdasta, pakkoalistamiseksi sitä kai voisi kutsua?
Minulle kouluttaja sanoi, että sitä ei kannata tehdä ellei ole aivan varma sen onnistumisesta. Se voi ottaa pitkän ajan, jopa tunnin, ja jos luovuttaa kesken niin silloin koira voittaa ja on taas sinun pomosi eikä päinvastoin.
Meidän perheessä on kaksi koiraa ja meillä on niiden kanssa ongelmia, juuri muille rähjääminen on yksi niistä. Kaivoin tuttavien, netin ja sanomalehden välityksellä paikallisen ongelmakoirakouluttajan selville ja otin häneen yhteyttä. Nyt saamme häneltä apua ja tiedämme kuinka meidän tulee toimia. Muuttuneet toimintatapemme ovat auttaneet jo kolmessa viikossa, parempaan suuntaan ollaan menossa.
Kannattaa ottaa yhteyttä paikallisiin seuroihin ja kysyä heiltä apua. Varmasti löytyy.
Aikaisemmin me olimme perustottelevaisuuskurssilla, mutta siitä ei juurikaan ollut apua. Ryhmä oli iso eikä kouluttaja tietenkään voinut paneutua kunnolla kaikkiin. Nyt olemme pienessä ryhmässä ja tulokset ovat sen mukaisia.
On totta, että suurissa ryhmissä ei ole aikaa panautua jokaisen henkilökohtaisiin ongelmiin, siksi pieniryhmä opetus on hyvästä.
Kuitenkin oletko miettinyt/varma siitä, että koirasi oikeasti on vähentänyt rähjäämistään vieraille koirille, vai onko se tottunut pienen ryhmän muutamaan toiseen koiraan? Käy välillä isossa ryhmässä varmistumassa, että koulutus menee oikeaan suuntaan, eli koira osaa olla rähjäämättä, vaikka ympärillä on kymmeniä sille outoja koiria.
Rähjääminen on ollut jokapäiväistä ja jokaisen koiran kohdalla tapahtuvaa. Meidän pojat alkoi tapella keskenään kun näkivät muita koiria.
Nyt 3 neljästä koirasta ohitetaan ilman mitää suurempaa showta. Se on edistystä.
Ehkä kun saadaan näitä perustottelevaisuusasioita vielä kuntoon niin sitten mennään isompaan ryhmään koittamaan.
Onneksi olkoon!
Mistä löysit tämän ongelmakoirakouluttajan?
Mietin lähinnä sitä, millä avuilla ihmiset voivat alkaa kutusa itseään ongelmakoirakouluttajiksi? Minä en itse siis ole missään nimessä ongelmakoirakouluttaja, siksi vain kiinnsotaa, kun en noista kouluttajista juurikaan tiedä. Onko heille jokin erillinen ongelmakoulutusohjelma ja kenen järjestämä? Itse olen kennel ja pk-liittojen koirien koulutohjaaja ja en ole koskaan nähnyt kyseisten liittojen ainakaan mainostavan järjestävänsä ongelmakoirien koulutusohjaaja kursseja? Vai voiko kuka tahansa laittaa pystyyn ongelmakoirakoulun ja sitä kautta tulla ongelmakoulutusohjaajaksi?
Hmm... Kuten sanoitkin, pienet ryhmät. Se on var,maan se avain tekijä alkaessa ongelmakoulutuohjaajaksi. Yksityisiin koirakouluihin menevät ihmiset maksavat hyvin, on varaa pyörittää pieniä ryhmiä. Ilmaista (jäsen maksulla) koirakoulutusta tarjoavat järjestöt pyörivät vapaaehtoisvoimin meidän tavallisten koulutusohjaajien vetämänä. Niissä on paljon väkeä, ei ole pieniä ryhmiä. Joskus kun meitä on paikalla useita ohjaajia, saadaan ryhmiä jaettua, että jokaiselle jää vain viitisen koiraa, niin olemmeko silloin mekin ongelmakoirakoulutusohjaajia vai onko se raja vain se yksityisyys, eli hinta mikä koulutuksesta otetaan?
Oishan se hieno CV:ssa. Ongelmakoirakouluttaja. Mistäköhän sen tittelin saisi? Tiedätkö sinä?
Nyt en ole ihan varma piruiletko vai oletko tosissasi.
En tiedä käyttääkö hän titteliä ongelmakoirakouluttuja, mutta eräässä lehtijutussa kerrottiin kuinka hän on hyvin tuloksin kouluttanut ongelmakoiria. Saattaa siis olla ihan oma keksintöni tuo ongelma...
Otin häneen kuitenkin yhteyttä ja me tapasimme lyhyesti. Sen jälkeen menimme mukaan erään hänen kursinsa jatkoryhmään. Ryhmässä on sekä ongelma- että tavallisia koiria.
Tämä Länsi-Suomessa.
Itse en käyttäisi termiä "pakkoalistaminen", koska se antaa selviä viittauksia hieman järeämpään toimintaan. Pakkoalistuksesta olen kuullut puhuttavan, kun koira kirjaimellisesti kieräytetään selälleen, ja fyysisesti alistetaan se - tätä en siis itsekään kannusta tekemään, lähinnä siksi että siitä voi tulla niin monia muita ongelmia...
Lähtökohtanahan tuolla tuijotuksella on saada itselleen (/muistuttaa koiraa siitä) se laumanjohtajuus, joka jo luonnostaan pitäisi olla olemassa. Lähes kaikki laumanjohtajakoiratkin (siis ilman ihmisen läsnäoloa) tekevät tätä; muita eleitä ei tarvita, eikä toimintaan liity minkäänlaista huutoa, riehuntaa tai pakottamista. Olisi kuin ihminen sanoisi toiselle esim. "muistatko kenelle puhuitkaan, varo sanojasi", tms.
Tietty, vaikeissa tapauksissa tuohon tuijottamiseen tietenkin voi mennä pieni ikuisuus, ja siihen lähtiessä on oltava varma ettei itse luovuta. Olettaisin että se on jo selvää, erityisesti jos puhutaan koirankoulutuksesta ja laumanjohtajuuden vahvistamisesta. On kuitenkin huomioitava, että kaikki eivät ole näitä todella vaikeita tapauksia; normaali uroskoira kyllä usein parinkin minuutin sisällä reagoi omistajansa vaatimuksiin, erityisesti jos uhka ei jää viereen tuijottelemaan ja ärsyttelemään.. :D Oma rauhallisuus on tietenkin aina avainasemassa tuossa tuijottelussa - jos et itse osaa rauhoittua, ei voi sitä koiraltakaan odottaa, senverran laumatietoisia ja "johtajaa seuraavia" koirat kuitenkin ovat. Rauhallisilla eleillä annat koiralle signaalin siitä, ettei rähjäykselle ole yhtikäs mitään syytä tai perustaa. Jos koira on terve (ja erityisesti vielä nuori), tiettyjen toistokertojen jälkeen homman pitäisi alkaa jo tehoamaan.
Mutta hei, ainahan on mahdollista että joku sössii tuossakin; kaikki eivät vain tajua miten koiran päänuppi toimii, ja esim. inhimillistävät hommaa liikaa. Tästä on meikäläiselläkin jo satoja esimerkkejä, mutta.. Ne taitavat olla toisen ajankohdan juttuja :D
Toivottavasti jokin konsti onnistuu, itse kuitenkin liputan tuota tuijottelua; varmimmin toimivat konstit ovat yleensä niitä yksinkertaisimpia, niitä jotka juonnetaan suoraan koirien omista rutiineista tai signaaleista. Pitää osata "puhua koiraa" jos haluaa saada sanoma perille ;)
Kiitos vinkistä!
täytyy kokeilla tuota ja
toivoa että auttaa...
alkoi vain kiinnostamaan, kun se olisi hieno titteli, mistä sen saisi...
Tietääkö joku muu, missä ongelmakoirakouluttajia koulutetaan?
eli tässäpä sulle linkki jossa niitä koulutetaan,loppuu se piruilu ;)
http://www.elainkoulutuskeskus.fi/Koulutusohjelmat/ongelmakoirakouluttaja.php
tietää millon koira on luovuttanut? siis tossa tuijotus jutussa? testasin sitä mejän remmirähjään ja en ehtiny ku muutaman sekunnin tuijottaa poskista kiini pitäen niin se käänsi katseensa pois, ja ns.luimussa alkoi mua pälyileen,mitäköhän se meinaa osaatko sanoa? sellasta vielä kysyn että voiko tuon tuijotus-poski jutun tehä, esim ku koiraa alkaa jäykisteleen (nostaa karvat pystyyn ja alkaa huokaileen) jo siitä ku ollaan parvekkeella ja tiellä näkyy toinen koira,eikä usko minun kieltoa sillon? voinko siinä tilanteessa napata poskista kii ja alottaa tuijotuksen jos EI ei mene jakeluun?