miten pääsen kunnialla eroon

sairaana ihminen on väsynyt ja heikoilla, miehesi varmaan kuntoutuu pikkuhiljaa eläkkeellä ollessaan, ainakin jos saisi sinulta tukea

Minulla vähän samanlainen juttu. Harkitsin eropäätöstä yli kolme vuotta. Odotin vain, että lapsemme kasvaa.
Sitten vain lähdin pari muovikassia käsissäni ja niin edelleen.
Siitä on nyt pari vuotta ja kaiken olen joutunut hankkimaan kirppiksiltä ja muista halpis jutuista. Ero ei ollut kuitenkaan niin helppo juttu mitä kuvittelin. Menetin siinä niin paljon ystäviä, sukulaisia, työystäviä..ym.
Lapseni kyllä ymmärsi minua ja lähtöäni. Kuitenkin hän jäi isälleen.
Nyt kaiken alusta alkaen en ole enään niin yksin kuin alussaa ja nyt näyttää jo siltä, että selvisin siitä kuitenkin elävänä ja hengissä. Nyt vasta voin huokaista helpotuksesta. Aluksi olin niin ykin ja se tuntui niin pelottavalta, etten sitä lähtöni aikoihin edes tajunnut.

Ei kukaan muu voi tehdä päätöstä kuin Sinä. Toivon Sinulle voimia jaksaa ja tehdä päätöksiä jotka vain Sinä voit tehdä. Miestäsi et pysty enään muuttamaan ja jos olet siinä pisteessä ettet itse voi muuttua älä hukkaa aikaa. Minäkin olen sen verran vanha jo, että eläkeikään on enään 8v.
Tsemppiä Sinulle ja lapsille...

Kirjoituksesi sisältö ja luonne kertoo täysin miksi ja missä on "ongelma!.

Syytät ja syytät ja syytät joko itseäsi tai toista mutta yhtään rakentavaa ratkaisua tai ehdotusta kirjoituksestasi ei löydy.

Katkeruus on yksi sana vain ja keksitty ilmaisu ei se tarkoita että sitä pitäisi alkaa käyttämään hyväksi tai suojautua sen taakse.

Tylsyys ei tule toisesta vaan siitä mitä tekee itse tylsyyden poistamiseen ja riittääkö siihen ne todelliset eväät mitä on käytettävissä vai haikaileeko unelmissa ym missä suurin osa parisuhde ihmisistä leijailee.

Vastuun otto ei ole tyhmyyttä, vaan silloin sitoudutaan ja kannetaan vastuu ja se velvoittaa, jälkiviisudella ei saavuta kuin sitä aiheutettua katkeruutta joka poikii oravanpyörää jatkossa ja teet yhä vähemmän suhteen eteen.

Halusitko aikoinaan miehen, rahaa, lapsia, turvaa, vai mitä kun itse kaikkea ruodit. Vai onko tosiaan oma arviointisi "metsässä" mutta parasta vain on hakea myötäeläjä kaarti ympärille täältä säälimään ja vahvistamaan.

Näe vastuu velvoitteita itselläsi niinkuin aina yhteiselämässä tulee tehdä, ja "rakastamisen" tunne ei ole se millä asioita hoidetaan vaan rakkaus on aivan muuta kuin se tyypillinen hetkittäin tuleva intohimo puuska täydellisen miehen tai naisen kanssa.

No jos kyse on rahasta niinkuin yleensä on kyse silloin vain siitä häpeästä mikä myös pitää sietää kun onnistuu viemään asiansa ongelmiin.

olen itsekin sortunut kerran naimisiin 11v itseäni vanhemman miehen kanssa; sellainen suhde on väärin!!!! ikäeroa ei saa tasa-arvoisessa, rehellisessä suteessa olla yli 8 vuotta,koska silloion ollaan eri sukupolvea!eivät niin täysin eri-ikäiset pysty muodostamaan tervettä suhdetta. avio-tai avoliitto samanikäisen kanssa on ainoa suhde,joka voi kestää ja jossa saatetaan päästä yhteisymmärrykseen, ja jossa voidaan vanheta yhdessä,eikä toinen ole valmiiksi vanhus. otat eron vaan reippaasti ja ihmettijöille voit kertoa totuuden: otit liian vanhan kumppanin. jokainen ansaitsee omanikäistä seuraa,niin pikkulapset,nuoret kuin aikuisetkin. ketään ei saa pakottaa olemaan isän ikäisen ukon kanssa avioliitonomaisessa suhteessa,SE ON VÄÄRIN!

ihmettelen mitä näit niin vanhassa MIEHESSÄ ja mihin siinä ihastuit. olet sä kerinny varmaan yhdessä asua jonkin aikaa ennen lasten tekoa. toivottavasti et ollu rahan perään. no kuitenkin en suosittele niin epämoraalista tekoa kuin eroa.