Voisko joku ystävällisesti valaista mua ja kuvailla miltä supistukset tuntuu? Voiko niitä verrata esim. orgasmiin tai ripulin aiheuttamiin kouristuksiin? Esikoiseni syntymään on enää pari viikkoa aikaa. Vauveli potkii ja pyörii ihan vimmatusti ja masuni on koko ajan hellänä. Veikkaisin kipukynnykseni olevan keskimääräistä korkeampi joten en osaa huolestua jokaisesta vatsan väänteestä. Olen useasti kuullut mammojen kertovan et supistusten aikana vatsa tulee ihan kivikovaksi.
Miltä supistukset tuntuu?
Miia
42
45845
Vastaukset
- mie isse
Vatsa tulee kovaksi koska lihakset jännittyvät. Mielestäni supistus tuntui kuukautisten aikaiselta selkäkivulta-tosin he-le-ve-tin paljon kovmmalta...*triljoona.
- Miia
Kiiti vihjeestä!
Toi selässä tuntuva kipu taitaa tarkoittaa sitä että raskauteni etenee aikataulun mukaisesti. Toivottavasti ei menis pahasti yli ajan sillä onhan tässä ehtiny jo odotella ihan tarpeeks! - jenni
Miia kirjoitti:
Kiiti vihjeestä!
Toi selässä tuntuva kipu taitaa tarkoittaa sitä että raskauteni etenee aikataulun mukaisesti. Toivottavasti ei menis pahasti yli ajan sillä onhan tässä ehtiny jo odotella ihan tarpeeks!kivun kyllä unohtaa heti kun saa käärön rinnoilleen, meidän nuorenpi tuli maailmaan vain kahden kunnon supistuksen jälkeen vauhdilla, lääkäriä nopeammin, ekalla kesti 17 tuntia...
- minulla
Supistus on "tylppä" nouseva kipu, vähän niin kuin menkkakivut satakertaisina tai vähän niin kuin mahaa kouristaa silloin kun se on tosi kuralla. Tylppä kipu huipentuu alaselkää repivään/polttavaan kipuun ja sitten tulee "lasku" taas sen tylpän kivun/kouristuksen muodossa. Kun lapsi alkaa syntyä, tulee tarve ponnistaa ja silloin supistukset muuttuvat "raastaviksi" ja alapäätä alkaa kiristää/polttaa. Kokemukset tietty on yksilöllisiä, mutta minä koin tämän näin.
- En ikinä synnytä
Hyvä että kerrotte millaista synnyttäminen on. Nyt tiedän etten ikinä halua sitä kokea! Kiitos tiedoista.
- Mahti mimmi
En ikinä synnytä kirjoitti:
Hyvä että kerrotte millaista synnyttäminen on. Nyt tiedän etten ikinä halua sitä kokea! Kiitos tiedoista.
kaikki tuo ns.kipu on sen lapsen synnyttämisen
arvoista.ja sukua on hyvä jatkaa.miksi olla
synnyttämättä lasta maailman jos tälläinen lahja
on suotu! - en..
Mahti mimmi kirjoitti:
kaikki tuo ns.kipu on sen lapsen synnyttämisen
arvoista.ja sukua on hyvä jatkaa.miksi olla
synnyttämättä lasta maailman jos tälläinen lahja
on suotu!en ainakaan synnytä alakautta enää ikinä, koskaan, milloinkaan,en. Yksi kokemus on kylliksi. On se kumma että 2000-luvulla naisen pitää vielä kärsiä muka luonnollisia helvetintuskia vuorokausikaupallakin jopa. Ihan sama jos jolta kulta katkeaa kinttu ja lääkäri siihen että sehän nyt vain on luonnollista että murtunutta luuta särkee, että ei mitään kivunlievitystä, että kyllä se siitä helpottaa kun luonnollinen paraneminen edistyy.
- mimmu
en.. kirjoitti:
en ainakaan synnytä alakautta enää ikinä, koskaan, milloinkaan,en. Yksi kokemus on kylliksi. On se kumma että 2000-luvulla naisen pitää vielä kärsiä muka luonnollisia helvetintuskia vuorokausikaupallakin jopa. Ihan sama jos jolta kulta katkeaa kinttu ja lääkäri siihen että sehän nyt vain on luonnollista että murtunutta luuta särkee, että ei mitään kivunlievitystä, että kyllä se siitä helpottaa kun luonnollinen paraneminen edistyy.
En synnytä minäkään enää ikinä alateitse. Niin helvetillinen oli ponnistusvaihe ja lääkäreitten ja kätilön sählääminen.Emättimeni repesi puoleen väliin ja vasta kun huusin kuin eläin heräsi kätilö hakemaan lääkäriä.Eli itse oli apu pyydettävä ennenkuin sitä sai, järkyttävää!!!! Luulin saavani ammattilaisten apua jotka joka päivä tekee samaa niin turha luulo. Pihalla ovat kuin lumiukot, elikkästä luota vain itseesi, kaikki muu on epävarmaa.Näin Porissa synnärillä. Suosittelen jotain muuta sairaalaa.
- Äiti
En ikinä synnytä kirjoitti:
Hyvä että kerrotte millaista synnyttäminen on. Nyt tiedän etten ikinä halua sitä kokea! Kiitos tiedoista.
Minulla ainakin vaan koveni maha, tuntui että vatsa imeytyy napaan. Rauhallisesti hengittämällä ja pysymällä rauhallisena se meni ohi, minulla synnytys meni erittäin kivuttomasti ja en tarvinut edes ilokaasua. Istukankin poistuleminen tuntui pahemmalta, kai siksi että repesin pahasti ja minua ommeltiin toista tuntia kasaan jolloin sain 3 kipupiikkiä eikä ne riittäneet helpottamaan koska oli maksimimäärä mitä pystyi antamaan. Kävin vielä vessassa ennen sitä istukan tuloa ja henkilökunta ihmeissään, niin minäkin koska olin ensisynnyttäjä ja tavallaan ihan pihalla.
Omahoitaja ei ollut kyllä mistään kotoisin? Oli ruotsinkielinen ja minä umpisuomalainen, puhuttiin melkein "viittomakielellä" asioista.
Kiitos ihanasta pojasta, se riittää minulle ja miehelleni kuitenkin. - huh huh
Äiti kirjoitti:
Minulla ainakin vaan koveni maha, tuntui että vatsa imeytyy napaan. Rauhallisesti hengittämällä ja pysymällä rauhallisena se meni ohi, minulla synnytys meni erittäin kivuttomasti ja en tarvinut edes ilokaasua. Istukankin poistuleminen tuntui pahemmalta, kai siksi että repesin pahasti ja minua ommeltiin toista tuntia kasaan jolloin sain 3 kipupiikkiä eikä ne riittäneet helpottamaan koska oli maksimimäärä mitä pystyi antamaan. Kävin vielä vessassa ennen sitä istukan tuloa ja henkilökunta ihmeissään, niin minäkin koska olin ensisynnyttäjä ja tavallaan ihan pihalla.
Omahoitaja ei ollut kyllä mistään kotoisin? Oli ruotsinkielinen ja minä umpisuomalainen, puhuttiin melkein "viittomakielellä" asioista.
Kiitos ihanasta pojasta, se riittää minulle ja miehelleni kuitenkin.Et voi sanoa ettei se noin ole! Jokainen synnytys on YKSILÖLLINEN! se on jännä ettei sitä asiaa ihmiset ymmärrä!
- gaktus
mimmu kirjoitti:
En synnytä minäkään enää ikinä alateitse. Niin helvetillinen oli ponnistusvaihe ja lääkäreitten ja kätilön sählääminen.Emättimeni repesi puoleen väliin ja vasta kun huusin kuin eläin heräsi kätilö hakemaan lääkäriä.Eli itse oli apu pyydettävä ennenkuin sitä sai, järkyttävää!!!! Luulin saavani ammattilaisten apua jotka joka päivä tekee samaa niin turha luulo. Pihalla ovat kuin lumiukot, elikkästä luota vain itseesi, kaikki muu on epävarmaa.Näin Porissa synnärillä. Suosittelen jotain muuta sairaalaa.
Sit vasta sattuukin j pitkään jos keisarinleikkaukseen menee. Leikkaushaava ei parane yhtä nopeasti kuin esim. leikkaushaava. Imetys voi kokonaan jäädä kun maito ei nouse kunnolla, kun ei ole saanut lasta heti syliin ja kuukauteen ei saa nostaa mitään muuta kuin vauvaa. Ei käy yksinhuoltajia varsinkaan kateeks. Lisäks kotiin pääsykin siirtyy. Eli jos sen vuorokauden nyt kestäs kuitenkin.
- 13+19
gaktus kirjoitti:
Sit vasta sattuukin j pitkään jos keisarinleikkaukseen menee. Leikkaushaava ei parane yhtä nopeasti kuin esim. leikkaushaava. Imetys voi kokonaan jäädä kun maito ei nouse kunnolla, kun ei ole saanut lasta heti syliin ja kuukauteen ei saa nostaa mitään muuta kuin vauvaa. Ei käy yksinhuoltajia varsinkaan kateeks. Lisäks kotiin pääsykin siirtyy. Eli jos sen vuorokauden nyt kestäs kuitenkin.
"Leikkaushaava ei parane yhtä nopeasti kuin esim. leikkaushaava."
Joo niinpä justiinsa. - ...
en.. kirjoitti:
en ainakaan synnytä alakautta enää ikinä, koskaan, milloinkaan,en. Yksi kokemus on kylliksi. On se kumma että 2000-luvulla naisen pitää vielä kärsiä muka luonnollisia helvetintuskia vuorokausikaupallakin jopa. Ihan sama jos jolta kulta katkeaa kinttu ja lääkäri siihen että sehän nyt vain on luonnollista että murtunutta luuta särkee, että ei mitään kivunlievitystä, että kyllä se siitä helpottaa kun luonnollinen paraneminen edistyy.
Ei se ny niin hirveetä ollu. Itte en ees tajunnu pyytää kipulääkettä, eikä sitä kyllä ees tarjottukka. Seuraavana päivänä koko juttua ei ees muistanu.
- Gilda
Aika kovat kivut ne synnytyskivut ovat mutta kunhan pyydät epiduraalipuudutuksen niin sen jälkeen ennen ponnistusvaihetta et tunne yhtikäs mitään. Mulla on matala kipukynnys ja jokainen synnytys on ollut kamala kokemus ennen epiduraalia ja sitten ponnistusvaiheessa enkä takuulla ole unohtanut sekuntiakaan kivusta vaikka niin sanotaan että unohtaa ajan kanssa. Pakko vaan kärvistellä kun lapsia tahtoo ja kyllä ne kipupiikit, ilokaasu ja varsinkin epiduraalipuudutus auttavat kunhan vaan VAATII saada ne ja heittää sankarijutut romukoppaan sillä sekunnilla kun synnytys alkaa.
Tsemppiä, on se hirveätä ja sattuu niin perhanasti jonkin aikaa väkisinkin mutta vaadi epiduraalipuudutus ja teet itsellesi tosiaan palveluksen. Ota se heti, eivät voi laittaa sitä enää synnytyksen loppuvaiheessa. Kipu vie myös voimat joten älä vaan jää sinnittelemään, parempihan se on olla voimissaan että jaksaa ponnistaa kun ihan rättiväsyneenä yrittää saada lasta maailmaan.- Ei ikinä enää!
ja kivut oli silti karseat. Ilokaasusta ei mitään apua. Ponnistusvaiheessa puuduttivat alapään, mutta tunsin polttavaa kipua kumminkin ja välilihan leikkaamisen tunsin myös. Ommeltaessakin sattui perhanasti, kunnes HUUSIN että NYT PRKLE lisää puudutetta. Ikinä enää en alakautta lasta maailmaan pusaa. En takuulla.
- Gilda
Ei ikinä enää! kirjoitti:
ja kivut oli silti karseat. Ilokaasusta ei mitään apua. Ponnistusvaiheessa puuduttivat alapään, mutta tunsin polttavaa kipua kumminkin ja välilihan leikkaamisen tunsin myös. Ommeltaessakin sattui perhanasti, kunnes HUUSIN että NYT PRKLE lisää puudutetta. Ikinä enää en alakautta lasta maailmaan pusaa. En takuulla.
Mitä ihmettä, en ole saanut puudutetta ponnistusvaiheessa ! Olen sitä joka kerta pyytänyt ja rukoillut ! Jaa jaa onkin asiata tällä kerralla siellä synnytyssalissa, kiitos kun kerroit.
Kuinka voi olla mahdollista ettei epiduraali auttanut sinulla ? Voi sentään, se on ainut keino mikä todella auttaa minulla ja ilman sitä EN synnyttäisi.
Muutenkin suututtaa se että käynnistetään kolmatta päivää eikä niihinkään saa mitään kipulääkettä. Sanovat että sitten se käynnistysaine ei tehoa, tiedä sitten. - Miia
Kiitti vaan synnytys kertomuksistanne mutta olin kyllä vain kiinnostunut et miltä ne SUPISTUKSET tuntuu. Laskettu aikani on la 11.10 eikä vieläkään tunnu yhtään siltä et tarvis lähteä synnyttämään..
- äeti
Miia kirjoitti:
Kiitti vaan synnytys kertomuksistanne mutta olin kyllä vain kiinnostunut et miltä ne SUPISTUKSET tuntuu. Laskettu aikani on la 11.10 eikä vieläkään tunnu yhtään siltä et tarvis lähteä synnyttämään..
Kyllä sinä takuulla tunnet koska on aika lähteä synnyttämään. Supistukset SATTUU. Tämä ei ole mitään pelottelua, vaan tosiasia. Se kumminkin helpottaa, kun tietää että kivut päättyy lapsen ja istukan syntymään (jälkisupistuksia voi tietty olla). Mutta VAADI kunnon kipulääkitystä, jos siltä tuntuu ja epiduraalia jo alkuvaiheessa, koska myöhemmässä vaiheessa sitä ei enää anneta. Vaadi myös, ettei välilihaa leikata, ellei ole ihan pakko - leikkaushaavan paraneminen kestää tosi kauan.
- äiskä
Miia kirjoitti:
Kiitti vaan synnytys kertomuksistanne mutta olin kyllä vain kiinnostunut et miltä ne SUPISTUKSET tuntuu. Laskettu aikani on la 11.10 eikä vieläkään tunnu yhtään siltä et tarvis lähteä synnyttämään..
Supistus on aluksi vain puristava kireyden tunne kohdun kohdalla vatsalla. Vähitellen se muuttuu kivuntunteeksi keskivartalolla aina kohdun supistuessa. Kohtu supistuu pienin väliajoin. Mitä pitemmälle synnytys edistyy sitä kovempi kipu. Lopulta ei pystyisi kivulta asentoaan korjaamaan. Kahden supistuksen välillä saa aina hetken kivuttoman tauon helpotuksekseen, sitten taas alkaa. Supistuskivun koveneminen on merkki synnytyksen edistymisestä ja siis homma alkaa olla myös silloin lopuillaan. Kannattaa rauhoittaa mieltään ajattelemalla, että tekee tässä nyt töitä pienen ihanan vauvelin terveyden eteen, jonka kohta saa omakseen. Mitä paremmin jaksaa itsensä hallita, sen parempi myös lapsen terveydelle. Jos epäilee tuntemuksistaan, että jotain olisi vialla, kannattaa varmistaa kätilöltä, kuuluuko se asiaan vai onko epänormaalia.
Heti synnytyksen jälkeen on onnen huipulla helpotuksesta, ainakin jos lapsi voi tiettävästi hyvin, toisena päivänä alkaa kipu ym.-kokemuksien ja jälkiväsymyksen aiheuttama masennus vallata mieltä.
Ps. Ilokaasu ei minulle auttanut yhtään mitään, päinvastoin kipu muuttui terävämmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Ensimmäisessä synnytyksessäni loppuvaiheessa supistuksien aiheuttamaan kipuun ei tullut lainkaan taukoa, kahdessa seuraavassa tuli tauot. - Hyttynen
Miia kirjoitti:
Kiitti vaan synnytys kertomuksistanne mutta olin kyllä vain kiinnostunut et miltä ne SUPISTUKSET tuntuu. Laskettu aikani on la 11.10 eikä vieläkään tunnu yhtään siltä et tarvis lähteä synnyttämään..
Kyllä tiesin kivun yltyessä,että on lähdettävä sairaalaan... ei siinä auttanut korkea kipukynnyskään.
Joko Miia sait kokea sen?=) Onnea vaan,olettevasti olet vauvasi jo saanut... kerrohan meille miten itse tunsit supistuksen ja oliko neuvoista apua.
Ps.aina ei auta epiduraalikaan,itselläni ei meinaan jeesannut laisinkaan,mutta tekisin sen uudelleen koska vain. - huutaja
äiskä kirjoitti:
Supistus on aluksi vain puristava kireyden tunne kohdun kohdalla vatsalla. Vähitellen se muuttuu kivuntunteeksi keskivartalolla aina kohdun supistuessa. Kohtu supistuu pienin väliajoin. Mitä pitemmälle synnytys edistyy sitä kovempi kipu. Lopulta ei pystyisi kivulta asentoaan korjaamaan. Kahden supistuksen välillä saa aina hetken kivuttoman tauon helpotuksekseen, sitten taas alkaa. Supistuskivun koveneminen on merkki synnytyksen edistymisestä ja siis homma alkaa olla myös silloin lopuillaan. Kannattaa rauhoittaa mieltään ajattelemalla, että tekee tässä nyt töitä pienen ihanan vauvelin terveyden eteen, jonka kohta saa omakseen. Mitä paremmin jaksaa itsensä hallita, sen parempi myös lapsen terveydelle. Jos epäilee tuntemuksistaan, että jotain olisi vialla, kannattaa varmistaa kätilöltä, kuuluuko se asiaan vai onko epänormaalia.
Heti synnytyksen jälkeen on onnen huipulla helpotuksesta, ainakin jos lapsi voi tiettävästi hyvin, toisena päivänä alkaa kipu ym.-kokemuksien ja jälkiväsymyksen aiheuttama masennus vallata mieltä.
Ps. Ilokaasu ei minulle auttanut yhtään mitään, päinvastoin kipu muuttui terävämmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi. Ensimmäisessä synnytyksessäni loppuvaiheessa supistuksien aiheuttamaan kipuun ei tullut lainkaan taukoa, kahdessa seuraavassa tuli tauot.Miten niin "Mitä paremmin jaksaa itsensä hallita, sen parempi myös lapsen terveydelle." Huutakaa ja kiroilkaa synnyttävät äidit jos se auttaa!! Kärsiminen hiljaisena kuuluu niihin 50-luvun aatteisiin. Mtä tahansa teette synnytyksessä, se on oikein ja muut ovat siellä teitä auttaakseen, teidän ei tarvitse hallita itseänne, eikä miellyttää ketään.
- T
äeti kirjoitti:
Kyllä sinä takuulla tunnet koska on aika lähteä synnyttämään. Supistukset SATTUU. Tämä ei ole mitään pelottelua, vaan tosiasia. Se kumminkin helpottaa, kun tietää että kivut päättyy lapsen ja istukan syntymään (jälkisupistuksia voi tietty olla). Mutta VAADI kunnon kipulääkitystä, jos siltä tuntuu ja epiduraalia jo alkuvaiheessa, koska myöhemmässä vaiheessa sitä ei enää anneta. Vaadi myös, ettei välilihaa leikata, ellei ole ihan pakko - leikkaushaavan paraneminen kestää tosi kauan.
äeti "Mutta VAADI kunnon kipulääkitystä, jos siltä tuntuu ja epiduraalia jo alkuvaiheessa, koska myöhemmässä vaiheessa sitä ei enää anneta. Vaadi myös, ettei välilihaa leikata, ellei ole ihan pakko - leikkaushaavan paraneminen kestää tosi kauan. "
Voiko joku sanoa näin!!??!!??!! ..kun tiedetään että, puudutuksia laittamalla varsinkin ennen kuin kohdunsuu on kunnolla lähtenyt avautumaa, lisätään tarvetta tehdä välilihan leikkaus tai käyttää imukuppia (jolloin väliliha leikataan varmasti). Väliliha on pakko leikata, jos synnyttäjä ei pitkään puutuneena olemisen jälkeen tajua mitä ja minne päin pitäisi ponnistaa.. - semmottista
T kirjoitti:
äeti "Mutta VAADI kunnon kipulääkitystä, jos siltä tuntuu ja epiduraalia jo alkuvaiheessa, koska myöhemmässä vaiheessa sitä ei enää anneta. Vaadi myös, ettei välilihaa leikata, ellei ole ihan pakko - leikkaushaavan paraneminen kestää tosi kauan. "
Voiko joku sanoa näin!!??!!??!! ..kun tiedetään että, puudutuksia laittamalla varsinkin ennen kuin kohdunsuu on kunnolla lähtenyt avautumaa, lisätään tarvetta tehdä välilihan leikkaus tai käyttää imukuppia (jolloin väliliha leikataan varmasti). Väliliha on pakko leikata, jos synnyttäjä ei pitkään puutuneena olemisen jälkeen tajua mitä ja minne päin pitäisi ponnistaa..Ei mulla oo välilihaa leikattu vaikka kaksi lastani olen imukupin avulla synnyttänyt.
- hennaliina
ainahan se tulevia äitejä kiinnostaa, ja jos jotenki kuvaisin synnytyskipua, niin kuvitelkaa että koko mahan alueelta vetää suonta oikeen kunnolla. oon kauan pohtinu, että kuinka sen sais tuon miehen päähän, että se ei oo ihan pikkunen kipu, ja millä sen vois selittää, niin tuon suonenvedon miehetki pystyy ymmärtämään. suonenvedon sattuessa uintireissulla on ihmisiä hukkunukki paljon, nii eiköhän se jotain kerro. luulisin.
- hoitaja22
alaselkä ja alamaha kipeä kun menkkakivut tai maha sekasin mutta 100kertaa kipeämpi,kipupiikit auttoivat minua ja niiden avulla myös synnytyin ja ne veivät 70%kivusta pois...ei jäännyt traumoja synnytyksestä..synnytys kesti 5h50min ja minulla ei revenyt paikat...
- kjfnnujhner
Entä kova paineentunne alavatsalla ja selässä? Onko merkki kenties lähenevästä synnytyksestä? Ja kuinka nopeasti supistuskipu muuttuu "sietämättömäksi" (eihän se kaikilla edes muutu sellaiseksi, ettei sitä mitenkään kestä, näitäkin olen kuullut)?
Odotan siis toista, mutta esikoisen kohdalla synnytys käynnistettiin ja supistukset oli melkeinpä heti alkuun todella rajuja päädyttiin kiireelliseen sectioon loppupeleissä. - ed
Gilda: ei mullakaa auttanu epiduraali, että turha yleistää että epiduraali auttaa aina!
En synnytä minäkää enää koskaa.- T
Kannattaa topsiaan perehtyä niihin muihinkin tapoihin lievittää sitä supistuskipua kuin vaan puudutteisiin. Tosi asia kun on, että ne ei kaikilla toimi. Ensisynnyttäjiltä toisinaan myös puuttuu tieto siitä, että on olemassa tietty vaihe synnytyksessä, mihin pitäs päästä ilman puudutteita, jotta ei lisättäisi komplikaatioiden ja sektion jne. riskiä.
- subistaa
Vanha juttu mutta muillekin kiinnostuneille.
Supistukset kyllä tuntuu se ei mee huomaamatta.
Itse synnytin 3:ssa tunnissa ekasta supistuksesta ilman mitään epiduraaleja koski pirusti mutta en kuollut siihen.
Alapäätä jouduttiin avaamaan puudutteen kanssa ja SE koski enemmän ... jälkikäteen. - ...g...
Siltä kun joku painaisi alavatsaan koko painollaan ja sytyttäisi alaselän palamaan että näin :) Ja parasta on aina se vaihe että kun tietää kipujen pahenevan niin sitä lähempänä vauvan syntyminen on.Itse en ole ikinä pystynyt rentoutumaan synnytyksen loppua kohti mutta silti on vauvat saatu maailmaan vaikka luulisi että ensinmäisen kerran jälkeen se on helppoa mutta ei.
- toukka
Vanha ketju, mut varmaan joku tätä lukee, joten kerronpa oman kokemukseni.. Ns. harjoitussupistukset mulla tuntui vaan mahassa sellasena vatsan kiristymisenä, ei kivuliaana, mut epämukavana... Synnytyssupistukset sit oli täysin eri luokkaa, ne tuntui ainoastaan alaselässä erittäin kovina polttoina, rentoutuminen mulle niiden aikana ei ihan luonnistunut, kun kipu tuntui minusta sietämättömältä varsinkin siinä vaiheessa kun aloin saamaan oksitosiinia niiden vahvistamiseksi (käynnistetyn synnytyksen takia, raskaus oli jo yliaikainen), mut kyl se vauva sieltä silti syntyi :) Ja yhen siis oon synnyttänyt..
- pian kahden äiti
Täällä on toinen yhden synnyttänyt, joka voi kuvata omaa kokemustaan täsmälleen samalla tavalla.
Harjoitussupistukset eivät olleet kipeitä, mutta tietysti sen huomasi kun maha oli ihan kovana. Ei tuntunut mukavalta liikkua silloin eli olo oli epämukava. Ne olivat myös vain satunnaisia supistuksia, jotka eivät ruvenneet toistumaan säännöllisesti.
Synnytyksen alkamisen erotti selvästi, koska siinä huomion vei alaselässä pienellä alueella tuntuva kipu, joka oli synnytyksne edetessä TODELLA kestämättömän kovaa poltetta. Eikä siinä pystynyt rentoutumaan mitenkään, vaikka olisi kuinka yrittänyt. Se hiukan auttoi aluksi, että hieroi sitä alaselkää voimakkaasti, mutta ilo oli synnytyksen edetessä lyhytaikainen. Mikään jumppapallolla keinuttelu tms. liikkuminen ei auttanut pätkääkään kuten ei ilokaasukaan, josta tuli vain pökertynyt olo ilman kivunlievitystä ja sen hönkiminen pakotti hengittämään itselleni väärältä tuntuvalla tavalla, mikä vain lisäsi lihasjännitystä. Synnytys oli alkanut spontaanisti mutta avautuminen eteni hitaasti, joten muistaakseni 4 sentin avautumisen kohdalla puhkaistiin kalvot ja sitten kipu lisääntyikin jo niin huimasti, että pyysin epiduraalia.
Epiduraali oli minun pelastukseni ja se toimi täydellisesti. Sain toisen annoksen jonkin verran ennen ponnistusvaihetta, koska edellisen vaikutus ehti hiipua. Ainut miinus siitä, että en tuntenut ponnistamisen tarvetta, vaan kätilö kertoi minulle monitoria katsellessaan, milloin supistus alkaa jotta osasin ponnistaa oikeaan aikaan. Onnistui se niinkin.
- miwuli
Ilokaasu ei varsinaisesti auta kipuihin, mutta vie tajunnan sellaiselle tasolle oikein käytettynä ettet reagoi kipuun enään samalla tavalla. Helpotti ainakin minun oloani suuresti. Kitkuttelin viimeiseen asti epiduraalin ottamista ja sitten kun se laitettiin, supistukset vähenivät liikaa ja jouduttiin laittamaan oksitosiinia lisäämään supistuksia. Olihan se rankka synnytys mutta oli sen arvoista.
- äipäksi 07
mulla ei olluyt ainakaan mitään ongelmia keisarinleikkauksen kanssa. mihinkään ei sattunut ja seuraavana päivänä nousin jalkeille ja haava parani hyvin ei ongelmia. Tuntui jotenkin liian helpolta.
- fox92
mulla ei tuntu alussa paljon aivan kuin menkka kivut iteläni on kovat kivut.. ilokaasusta mulla meni pää sekaisin :D ja olin turta ei tuntunu missään
- Synnytyspelkoinen
Ensimmäinen synnytys kesti 21,5h. Minulla on erittäin huono kivunsietokyky ja kävin synnytyspelkopolilla, jossa ylös kirjattiin mm. piikkikammo (eli emlaa pitää käyttää), ja kipukammo.
Supistukset olivat paljon pahempia kuin luulinkaan. Asiaa ei auttanut kätilö, joka totesi että tämä tulee kuule olemaan vielä paljon pahempaa.
Supistukset tuntuivat minulla reisissä ja pahasti. Kuin koko ajan olisi ollut molemmissa reisissä kramppi supistuksen aikana. Ilokaasu ei auttanut, pää meni vain sekaisin. Jännitin niin paljon supistuksia, että kun viimein olin sen 4 cm auki 19 tunnin jälkeen, että puudutteita voi laittaa niin sain heti sekä epiduraalin että spinaalin. Sen jälkeen en tuntenut kipua edes ponnistusvaiheessa.
Piikkikammo unohtui tyystin, kun sain tuntea, miltä ne supistukset tuntuvat. Väliliha oli leikattava enkä tuntenut sitä, mutta paljon meni tikkejä eli taisin sitten revetäkin. Kätilö ei suostunut sanomaan montako tikkiä meni.
Pahinta kaikessa ei ollut synnytys, kuten ensin ajattelin vaan selviäminen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja fyysisestä toipumisesta. En koskaan unohda ensimmäisten päivien vessakäyntejä ja sen miettimistä, uskallanko mennä vessaan ollenkaan. - pelottaa ja itkettää
Nyt minua alko pelottamaan kun luen näitä, mutta tottakai lapsia haluan, joten tämä on kestettävä. Olen täällä ihan kyyneleet silmissä kun mietin miten kamala kipu tulee synnyttämisessä olemaan. Pelottaa aivan perkeleesti, mutta teen mitä vaan sen eteen että saan lapsen. Puristan myös sitten sen melonin ulos ahteristani!!
Olen kuitenkin vasta 19-vuotias, joten mitäpä vielä tämmöisiä miettimään, kun olen vielä neitsytkin. Mutta kamala vauvakuume on päällä niin luen näitä foorumeja! :) Haluan lapsen, vaikka se on kivuliasta. - Nnainen
Kyllä sen sitten tietää. Jos miettii, että olikohan tuo supistus, niin ei se ollut.
- RoxaneCaspari
Thanks for http://california-childcustodylawyers.com/ every other informative http://hljbdw.com/ site. The place else could I http://deafsuccess.com/ get that http://yutex.info/ type of information written http://anpexpalestina.info/ in such an ideal manner? I've a mission that I'm just now working on, and I've been on the look out for such info.
- huv1kumpu
Synnytyssupistuskipu on kipua, joka vaatii ihan täyden keskittymisen! Kaikki muu ympärillä on ihan yhden tekevää, itse vaan ajattelee, että "hengitä, hengitä, kohta se loppuu ja tulee pieni lepohetki".
Itse otin epiduraalin kun olin noin 6 cm auki, kivut ja supistustiheys olivat tuolloin liikaa kestettäväksi unettomien öiden jälkeen. Epiduraali auttaa todella hyvin, kaikki kivut häviävät, voi vaikka nukkua ja kerätä voimia.
Epiduraalin otin kahdesti, mulla yksi puudute kesti tosi pitkään. Kivut palasivat puudutteiden välillä, mutta epiduraali vaikuttaa tosi nopeasti. En siis tuntenut minkäänlaista kipua toisen epiduraaliannoksen jälkeen. Minulla leikattiin väliliha ja käytettiin imukuppiakin, mutta myöskään nämä eivät sattuneet. Sain tietysti vielä puudutteen ennen episiotomiaa.
Kun luukut on auki alapäässä alkaa tulla paineen ja ponnistamisen tarve ja tunne.
Minulle ei jäänyt pelkoa synnyttämiseen liittyvistä kivuista, tiedän nyt että hyvää kivunlievitystä on saatavilla. Enemmän pelottaa jatkossakin se, että mitä jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi... - ihan ok
Todella yksilöllistä. Itse kuvailisit supistuksia kipuaalloiksi, omani tuntuivat enemmän selässä kuin vatsassa. Kipu on mielestäni hyvin erilaista kuin mikään muu kipu ja itse mieluummin kärsisin supistuksista kuin esimerkiksi migreenistä (josta siis myös kokemusta). Minusta supistukset olivat ihan ok kestää aluksi suihkun ja jumppapallon avulla. Olin yhdeksän senttiä auki, kun tuntui, että voisin ehkä kokeilla ilokaasua. En siis itse kokenut synnytyssupistuksia mitenkään kamaliksi, mutta tämä on vain oma kokemukseni. Jollain muulla ne voivat olla paljon, paljon voimakkaampia.
- 9+9
Supistukset menkkakivut x 100
Ponnistus tuntui pakottavalta kuin jumalattoman isoo paskaa vääntäis alapään kautta. Näin kaunistelematta sanottuna :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 942545
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012213- 841907
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441651- 111635
- 781606
- 341568
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?751479Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1111396Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411264