Katkeuus on...

...on kalvava "sairaus" ja se syö ihmistä sekä vie elämänhalun. Näin on käynyt minun kohdallani. Olen kokenut pitkään vääryyttä ja sellaistakin, joka nyt on tullut julki. En pysty elämään enää en kanssa muuten kuin eristätymällä noista ihmisistä. Kalvava paha olo on sisälläni ja ajaruskin saa raivon partaalle. En jaksa taistella näitä tuulimyllyjä vastaan, varsinki kun lapsena minut kasvatettiin siihen olen syypää kaikkeen. Isä joi minun takia. Luulin riitojen olevan viinankäytön syytä, mutta sekin oli äidin sanomana minun syytä. Heidän elämänsä (veljeni ja vanhempien) olisi kuulema ollut niin onnellista ilman minua. Tämä katkeruuden taakka myrkyttää, ja vaikka syytökset on kohtuuttomia, tunnen että ne olen ansainnut. Nyt ei pitäisi kärsiä heidän takiaan, kun hylkäsivät minut lopullisesti veljeni hukuttua, mutta silti tunnen olevan heidän onnensa esteenä. Tämä vaikuttaa kaikkeen ja varsinkin ihmissuhteisiini.
Tämän vuoksi masennukseni ja paniikkihäiriö yrittävät ottaa vallan minusta. Katkeroittaa sekin, kun olen heikko säätämään nuppini kierroksia. En vain pääse eroon katkeruudesta. Ajatus siitä helpottaa, tää useampi mielipahaa aiheuttanut on saanut ennemmin tai myöhemmin omalla mitalla. Olen turta, en onneksi tunne edes sääliä heitä kohtaa. Tämä tällä erää katkekuudesta. Silti olisi elettävä ns. normaalia elämää.