Olen juuri saanut masennuslääkkeet ja puhkesi vakava ahdistus. Ahdistus on ajoittain pelottavaakin ja menee aaltoina että kun tunnen että alkaa ahdistamaan niin otan lääkettä Opamaxia puolikas tabletti ja kerran päivässä Cipralex masennukseen. Miten ahdistuksesta pääsee...minulla vakavia pelkotiloja sairastumisest ja elämänhallinnan menettämisestä, miten pystyn huolehtimaan perheestäni.
Olen ns. kiltti tyttö ja katkenyt vaikeita asioita sisääni, ehkä hieman autistinen, äiti sanoi että minua ei saanut pienenä koskettaa paljoa tai sylitellä. lapsuus muuten ihan onnellinen, jotenkin olen vain häpeää kätkennyt sisälleni. olen ollut yli siisti koko lapsuuden ja nuoruuden. Neuroottinen. Sitten nuoruudessa oli käsittelemätön asia kun isäni petti äitiäni ja minulle sanottiin että ei saa kertoa kellekään.
Tämän kätkin sisälleni ja tein vatsaan möykyn, en puhunut siitä asiasta kenellekään. Kuuntelin vain äidin ja isän välienselvittelyä. Tästä alkoi kierre tuli vatsavaivoja kouluun ja ilmavaivoja ja tuhrimista mikä oli kauheaa ylisiistille tytölle. Tästä alkoi koulukiusaaminen ja eristäminen pikkuhiljaa, en ollut yksin mutta minusta puhuttiin pahaa. En päässyt mukaan nuorten juttuihin. ei ollut sosiaalisia kontakteja tai tukiverkkoa. Häpeä ja syyllisyys painoi mieltä kamalasti. En kertonut kellekään vaan etsin vikaa itsestäni ja kehittelin neurooseja. Haisin pahalta ym.
Tätä jatkui koko kouluajan jännittävissä tilanteissa rupesin haisemaan aina.En hakenut apua tai kertonut, varmaan masennuin. opiskelin ammatin joka yllätys yllätys liittyi hygieniaan.
Ammatissani minua ei ole arvostettu, en ole saanut positiivista palautetta, tuhriminen jatkui ja aina häpeä ja syyllisyys. Nuorta kilttiä tyttöä ahdisti koko ajan ja masensi jota en hoitanut vaan jatkoin, minua kiusattiin töissä ja etsin syyllistä aina muista, muut kiusasivat siitä että haisin, ja työ oli hygieenistä. häpeä ja syyllisyys ja masennus, jota ei hoidettu. Minulla on hirveän huono itsetunto ja ollut itsetuhoisia ajatuksia tuon kiusaamisen vuoksi, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen kaikissa työpaikooissa.Lisäksi isäsuhde on ollut jotenkin vääristynyt, olen kieltänyt seksuaalisuuden itseltäni.
Minulla on lapset ja mies. mies on narsistinen ja minua alistava haukkunut aina huonoksi ja kääntää kaikki keskustelut pois omasta ongelmastaan ja äkkipikaisuudestaan minuun, minun vikani. Eli itsetuntoni on tällä hetkellä pirstaleina ja minäkuva myös. Tämä aiheuttaa suurta ahdistusta..joka menee aalloittain koko ajan. kelleään nuevoa, en voi puhua vk-loppuna ammattilaiselle kun kaikki kiinni. pelkään eniten tällä hetkellä sairastuvani enemmän vielä.
Olen ns. kiltti tyttö ja katkenyt vaikeita asioita sisääni, ehkä hieman autistinen, äiti sanoi että minua ei saanut pienenä koskettaa paljoa tai sylitellä. lapsuus muuten ihan onnellinen, jotenkin olen vain häpeää kätkennyt sisälleni. olen ollut yli siisti koko lapsuuden ja nuoruuden. Neuroottinen. Sitten nuoruudessa oli käsittelemätön asia kun isäni petti äitiäni ja minulle sanottiin että ei saa kertoa kellekään.
Tämän kätkin sisälleni ja tein vatsaan möykyn, en puhunut siitä asiasta kenellekään. Kuuntelin vain äidin ja isän välienselvittelyä. Tästä alkoi kierre tuli vatsavaivoja kouluun ja ilmavaivoja ja tuhrimista mikä oli kauheaa ylisiistille tytölle. Tästä alkoi koulukiusaaminen ja eristäminen pikkuhiljaa, en ollut yksin mutta minusta puhuttiin pahaa. En päässyt mukaan nuorten juttuihin. ei ollut sosiaalisia kontakteja tai tukiverkkoa. Häpeä ja syyllisyys painoi mieltä kamalasti. En kertonut kellekään vaan etsin vikaa itsestäni ja kehittelin neurooseja. Haisin pahalta ym.
Tätä jatkui koko kouluajan jännittävissä tilanteissa rupesin haisemaan aina.En hakenut apua tai kertonut, varmaan masennuin. opiskelin ammatin joka yllätys yllätys liittyi hygieniaan.
Ammatissani minua ei ole arvostettu, en ole saanut positiivista palautetta, tuhriminen jatkui ja aina häpeä ja syyllisyys. Nuorta kilttiä tyttöä ahdisti koko ajan ja masensi jota en hoitanut vaan jatkoin, minua kiusattiin töissä ja etsin syyllistä aina muista, muut kiusasivat siitä että haisin, ja työ oli hygieenistä. häpeä ja syyllisyys ja masennus, jota ei hoidettu. Minulla on hirveän huono itsetunto ja ollut itsetuhoisia ajatuksia tuon kiusaamisen vuoksi, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen kaikissa työpaikooissa.Lisäksi isäsuhde on ollut jotenkin vääristynyt, olen kieltänyt seksuaalisuuden itseltäni.
Minulla on lapset ja mies. mies on narsistinen ja minua alistava haukkunut aina huonoksi ja kääntää kaikki keskustelut pois omasta ongelmastaan ja äkkipikaisuudestaan minuun, minun vikani. Eli itsetuntoni on tällä hetkellä pirstaleina ja minäkuva myös. Tämä aiheuttaa suurta ahdistusta..joka menee aalloittain koko ajan. kelleään nuevoa, en voi puhua vk-loppuna ammattilaiselle kun kaikki kiinni. pelkään eniten tällä hetkellä sairastuvani enemmän vielä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi sinua! Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu, koska kärsin itse samanlaisesta. Tosin olen jo muutaman kuukauden syönyt masennuslääkettä ja tilanne on (useimmiten) helpottumaan päin.
Tietääkseni on tavallista että alussa masennuslääkkeet voivat lisätä ahdistusta.
Minulla Cipralex lisäsi sitä valtavasti niin että en voinut sitä käyttää vaan lääke vaihdettiin toiseen. Tämän lääkkeen avulla pystyn nukkumaan normaalipituisia yöunia mutta Cipralex-kokeilun aikana nukuin vain 2-3 tuntia ja heräsin hirvittävään ahdistukseen, sydän hakkasi hulluna monta tuntia ja luulin kuolevani.
Jos ottaisit huomenna yhteyttä lääkkeen määränneeseen lääkäriin ja keskustelisit siitä, mitä mieltä hän on, kannattaisiko lääkettä vaihtaa vai vieläkö kannattaa kokeilla jonkin aikaa. On tietääkseni aika yksilöllistä, mikä lääke kenellekin sopii.
Minulla on myös tuo Opamox ahdistuskohtauksiin.
Itsekin olen kokenut työpaikkakiusaamisen, suhteen narsistin kanssa, joten paljon samaa minulla kuin sinunkin elämässäsi.
Sama juttu täällä, ns. kiltin tytön syndrooma. Me olemme hyvä saalis narsistille ja narsistit taitavat hakea vastakohtaansa, kun itse ovat empatiakyvyttömiä niin hakevat uhrikseen "liian empaattisen" ihmisen. Heidän on helppoa pitää koukussaan meitä, joita on niin helppo syyllistää kaikesta, jotka asetamme aina toisen edun oman etumme edelle. Hyvä asetelma narisistin hyväksikäytölle!
Luepas Melody Beattien kirja "Irti läheisriippuvuudesta", ehkä sieltä löydät jotain sellaista, mikä auttaa sinua ymmärtämään itseäsi.
ja oletko tutustunut:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=181&valikko=10
Ellet ole, käypä lukemassa! Siellä on paljon tosi ihania, empaattisia ihmisiä, jotka tukevat toisiaan ja saat tietoa narsistimista ja psykopaateista, ellei sitä sinulla vielä ole.
Oletko terapiassa? Ellet ole, yritä päästä sellaiseen.
Toivotan sinulle oikein paljon voimia!
olen vasta pari päivää syönyt cipralexia ja en tiedä....lääkäri sanoi että menee kaksi viikkoa ennen kuin alkaa auttamaan, ehkä minullakin on väärä lääke? Siis vasta olen niin alussa toipumisessa. terapiaan sain lähetteen, tiedä sitten kuinka kauan kestää että pääsee. Olisi ihana joku joka kokenut saman niin voisi jutella. Minua pelottaa noi ahdistuskohtaukset mutta ilmeisesti kuuluu masennukseen? Miten sinä olet selvinnyt? Otitko eron narsistista?
Vaikea varmaankin sanoa tässä vaiheessa kun olet vasta pari päivää käyttänyt, että onko väärä lääke. Ehkä silloin on väärä lääke, jos sivuvaikutukset ovat kestämättömiä. Sekin ehkä riippuu ihmisestä, mitkä sivuvaikutukset kokee kestämättöminä... Millaisella annoksella lääkäri määräsi aloitettavaksi? Itselläni kokeiltiin kolmea lääkettä ennen tuota mitä nyt käytän. Kaikki ne aloitettiin normaalia pienemmillä annoksilla ja luulin niistä suunnilleen sekoavani siitä huolimatta.
Myös tätä lääkettä, mitä nyt käytän pystyin ottamaan alussa vain puolet lääkärin määräämästä aluksi, koska olin jotenkin sekopäinen ahdistuksesta ja ihan tokkurainen, ja verenpaine ja pulssi kohosi hirveästi. Eli otin pari päivää lääkärin määräämään annoksen ja sitten menin lääkäriin uudestaan ja sovittiin, että alkuun puolitan senkin pillerin. Sitten hyvin pikkuhiljaa lisäsin sitä siihen ylläpitoannokseen, mitä nykyisin käytän. Jokaisen pienen lisäyksen jälkeenkin 2-3 päivää olo oli huonompi. Mutta hyvin pian ahdistuksesta ja pahasta olosta huolimatta siitä alkoi olla myös positiivisia vaikutuksia, osan aikaa päivästä oli parempi olo ja mikä parasta, pystyin nukkumaan tarpeeksi. En tiedä, onko tuo "oikea" tapa toimia mutta minulla se ainakin meni noin. Lääkäri kyllä hyväksyi tuon, koska aloin olla jo epätoivoinen siitä, että en voi käyttää mitään lääkettä tai ei löydy sellaista, mikä auttaisi.
Itse pääsin terapiaan aika nopeasti, varmaan noin kahden viikon sisällä.
En tiedä kuuluuko ahdistuskohtaukset masennukseen. Ehkä ei välttämättä. Minulla on diagnoosina vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö ja posttraumaattinen stressiyhtymä. Itsellä on tunne, että ensin oli ahdistuneisuus ja posttraumaattinen stressiyhtymä johtuen monista narsistin ja myös työpaikkakiusaamisen aiheuttamista asioista ja siitä seurasi masennus.
Tiedän miten pelottavia nuo ahdistuskohtaukset on. Vieläkin, vaikka olen jo vähän paremmassa kunnossa, ne ovat pelottavia. Lääke on kuitenkin vienyt useimmiten ehkä pahimman kärjen niiltä mutta vieläkin joudun käyttämään opamoxia joka päivä siihen. Kun ahdistus ja paniikki alkaa ne eivät ole vain kohtauksia vaan jos en ota opamoxia niin ne saattavat jatkua tunnista toiseen.
Yleensä herään vieläkin aamuisin kuolemanpelkoon. Se on inhottavaa. Ja joudun aloittamaan aamuni puolikkaalla opamoxilla. Jos vertaa aikaa pari kuukautta sitten nykyiseen niin voisi kai sanoa että nyt herään kuolemanpelkoon, aikaisemmin kuolemankauhuun. En tiedä, johtuuko tuo aamuinen kuolemanpelko siitä, että aloin nähdä hirveän paljon unia sen jälkeen kun aloitin lääkityksen. Unet eivät juuri koskaan ole painajaisia, mutta näen koko ajan unia kaikista elämässäni tapahtuneista asioista, ja ajattelen niin että sillä tavalla aivot ja psyyke prosessoi kaikkea minulle tapahtunutta. Ehkä se on hyväkin asia että näin tapahtuu, en tiedä.
Onko sinulla samaa, että kun ahdistaa, niin tulee huimausta, näkö sumenee, tulee epätodellinen olo ja on älyttömän väsynyt?
Miten olen selvinnyt? Välillä tuntuu jo vähän toivoa olevan ja maailmaan on "alkanut tulla värejä", olen ollut jo useamman kuukauden sairauslomalla ja välillä tuntuu kyllä todella turhauttavalta, kun haluaisi olla terve ja pystyä töihin ja toimimaan, mutta ei vielä kuitenkaan pysty.
Turhauttavalta tuntuu myös se että joskus alkuvuodesta aloin pelätä kaikkia sosiaalisia tilanteita, tuntui ahdistavalta olla tekemisissä ihmisten kanssa, tuttujenkin, tavata ketään, käydä kaupassa, lääkärissä ym. Nyt tuntuu usein siltä, että kaipaa toisia ihmisiä ihan kipeästi mutta olo ei ole vieläkään usein hyvä muiden seurassa, tulee halu paeta kotiin. Kaupat ja lääkärissäkäynnit sujuu useimmiten aika hyvin nykyisin. Samoin välillä kävelylenkit, omassa seurassa.
Olen eronnut narsistista jo muutama vuosi sitten mutta niitä haavoja nuoleskelen vielä ja paikkailen sieluani sen jäljiltä. Luulen sillä suhteella olleen hyvin suuren merkityksen näihin mun oireisiini.
Oliko tuo narsistien uhrien tukiyhdistys sinulle tuttu? Jos puolisosi on todella narsisti, neuvoni on että alkaisit harkitsemaan eroa että pääset toipumaan. Itse ajattelen kauhulla että jos nyt, kun olo on näin paha, olisi vielä narsisti kiusaamassa, en varmaan kestäisi sitä. Monet kauhukuvat nousee vieläkin mieleen välillä siitä mitä vuosien varrella tapahtui.
Onko sinulla nettiosoitetta....ehkä yhdessä selvittäisiin paremmin? Voisi puhua. Minulla huono itsetunto liittyy siihen mitä isä on tehnyt minulle norena. Hän petti äitiäni syytin siitä itseäni mikä aiheutti näitä psykosomaattisia oireita kouluun jossa kiiusattiin ja varsinkin pojat. Olen jotenkin koko ajan ollut alistettuna. koulussa, työelämässä ja parisuhteessa. ja aina hyväksynyyt sen. sen tajuaminen suututtaa suunnattomasti minua että olen antanut näin käydä. Ihmiset ovat käyttäneet hyväkseen. Sen takia nyt sairastuin.jos haluat jutella niin laita meiliosoite..
Joo, tuota noin, on mulla sähköpostiosoite... mut se on sellainen, että siinä on mun oikee nimi ja sitä en halua tänne laittaa...
Käviskö sulle sellainen että kirjoittaisit narsistien uhrien tukiyhdistyksen sivuille ja mainitsisit siinä jotain, että tunnistan sinut ja laittaisin siellä sinulle sitten yksityispostia, missä voin sitten antaa sinulle oikean sähköpostiosoitteeni yksityisvietissä, mitä ei muut näe.
Sinne NUTin sivuille voi siis kirjoittaa kuka vaan, mutta ensin sun täytyy kirjautua sinne, että voit kirjoittaa, mut ei sun sinne oo mikään pakko sen enempää kirjoitella.
Käykö tällainen?
Mut laita tosiaan joku sellainen juttu sinne, että tunnistan sut. Voisitko laittaa nimimerkikseksi sinne vaikka tuon "plop"... tai jotain...
Jäit jotenkin mieleeni. Ehkä siksi että olet kokenut samoja asioita kuin minäkin.
Miten lääkkeen kanssa kävi, pystyitkö jatkamaan?
Paljon voimia sinulle!
päivät menee suht koht hyvin mutta iltaisin tulee ahdistuskohtauksia kun pitäisi käydä nukkumaan. Väsyttää kyllämutta kun yrittää laittaa silmät kiinni niin pulssi nousee ja rupeaa päässä pyörimään. Siis pelottavaa....sitten otan opamoxin ja odotan hetken valveilla ja teen jotain ja lopulta kun se auttaa niin saan unta. Mistäköhän johtuu. yritän laittaa narsistien tuki sivuille jotain..
joo, laita niin yritän "löytää" sinut sieltä.