Käyn tällä hetkellä lukion kolmatta vuotta ja kaikki tuntuu todella raskaalta. Ensimmäinen vuosi meni aivan yhtä rennosti kuin yläasteellakin, mutta toiselta vuodelta lähtien olen kokenut lukion melko raskaana.
Tarkoitus olisi lukion jälkeen päästä opiskelmaan psykologiaa yliopistoon. Mietin kuitenkin, että onko yliopisto raskaampi kuin lukio? Jossain olen lukenut, että lukion jälkeen helpottuu, mutta lukiessani täällä jotain psykologiaan liittyviä keskustelua sain näkemyksen, että opiskelu olisi rankkaa eikä juuri vapaa-aikaa jää.
Olen tässä toivonut lukion loppuvan, jotta saisin viimein huokahtaa helpotuksesta. Mutta jos yliopisto on yhtä rankka tai jopa rankempi, minun ei ehkä kannata mennä sinne ollenkaan, jotta en polta itseäni ihan loppuun.
Eli miten on, kuinka rankkaa yliopiston käyminen psykologia pääaineena on verrattuna lukioon?
Tarkoitus olisi lukion jälkeen päästä opiskelmaan psykologiaa yliopistoon. Mietin kuitenkin, että onko yliopisto raskaampi kuin lukio? Jossain olen lukenut, että lukion jälkeen helpottuu, mutta lukiessani täällä jotain psykologiaan liittyviä keskustelua sain näkemyksen, että opiskelu olisi rankkaa eikä juuri vapaa-aikaa jää.
Olen tässä toivonut lukion loppuvan, jotta saisin viimein huokahtaa helpotuksesta. Mutta jos yliopisto on yhtä rankka tai jopa rankempi, minun ei ehkä kannata mennä sinne ollenkaan, jotta en polta itseäni ihan loppuun.
Eli miten on, kuinka rankkaa yliopiston käyminen psykologia pääaineena on verrattuna lukioon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se miten opiskelet riippuu sinusta itsestäni. Itse olin vielä lukiossa täydellisyyden tavoittelija, jolle vain kympit kelpasivat. Yliopistossa huomasin, etten ollutkaan enää ihan siellä huipulla vaan paremminkin keskitasoa. Tajusin myös, ettei itsensä loppuun polttamisesta ole mitään hyötyä. Silti koen että yliopisto oli vaativampi kuin lukio. Yliopistosta saa älyttömän raskaan tai sitten kohtuu löysätahtisen riippuen ihan siitä miten sen järjestää. Arvosanoilla ei ole työllistymisen kannalta juuri mitään väliä, joten ylettömän pingottamisen voit unohtaa. Keskity muistamisen sijaan ymmärtämiseen! Keskity suhteiden ja kontaktien luomiseen ja hanki hyviä harjoittelupaikkoja ja valmistu kohtuullisessa ajassa.
Vapaa aikaa oli suurin piirtein saman verran kuin lukioaikana. Tosin saat varautua tekemään töitä osan aikaa.
Muistathan myös sen, että sen jälkeen kun olet päässyt haluamaasi opiskelupaikkaan, ei lukion papereilla ole yhtään mitään väliä! Suhtaudu lukioon niin, että varmistat opiskelupaikan saannin, mutta et polta itseäsi turhaan loppuun!
Lukio on älyttömän tehoton oppilaitos. Siellä istutaan tunneilla vaikkapa 8-16, mutta siinä ajassa opitaan murto-osa siitä, mitä yliopisto-opiskelija oppii tuossa ajassa. Keskimääräiselle opiskelijalle ei ehkä tosiaankin ole kyse niinkään opiskeluun käytetyn ajan muutoksesta, vaan siitä, että opiskeluaika on tehokkaampaa. Psykologia on hyvä esimerkki. Itse koen oppineeni psykologian perusopinnoissa moninkertaisesti enemmän kuin lukion kaikilla psykologian kursseilla, joihin kului paljon aikaa.
Mutta mistä oikeastaan halusin huomauttaa: arvosanoista. Jatkuvasti täälläkin toistellaan, ettei niillä ole merkitystä. Tämä pätee ehkä enemmistöön (jotka työllistyvät Suomeen ja yliopiston ulkopuolelle), muttei suinkaan kaikkiin.
Jatko-opintoihin tähtäävien on syytä pitää huolta arvosanoista (ainakin tutkielmien), koska apurahojen jaossa - ja toisaalta yliopistoa mahdollisesti vaihtaessa - katsotaan niitä. Mutta myös yliopiston ulkopuolelle tähtäävän kannattaa pitää huoli arvosanoista, jos ulkomaiden, esimerkiksi Britannian työmarkkinat kiinnostavat. Siellä nimittäin katsotaan työnhakijoiden arvosanoja.
Jos yliopistoon vielä menen, niin tarkoitus olisi valmistus siinä normaalissa ajassa (viisi vuotta?). Sen sitten näkee vasta siellä, että onko kursseja liian vähän vai liian paljon. Tietysti "etuajassakin" valmistautuminen olisi ihanaa, sillä odotan todella sitä, että pääsen tästä koulusysteemistä pois työelämään. Mutta tuo taas sitten vaatii ehkä liikaa, joten tähtään perusaikaan.
Mutta saa nähdä, miten käy.
on 5,5 vuotta, tutkinto on oltava suoritettuna 7,5 vuodessa.
vetäisin johtopäätöksen että keskimäärin psykologian opiskelu yliopistossa on... HELVETIN PALJON RANKEMPAA!