Kauanko kestää että näen/koen itsaeni normaalikokisena? "ssa vuodessa paino pudonnut 30 kiloa ja edelleen miellän itseni ISOKSI. Noh isohan toki olen kun pituutta naisihmisellä 179 cm ja raamikas mimmi muutenkin. Nyt paino 73kg eli kaiken järjen mukaan normaali painoinen? Mutta siis: Koska tajuan että olen nyt normaalikokoinen?
Kertokaa
missä vika?
2353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun painoindeksi on n. 23, eli olet normaalipainoinen sen mukaan, ole tyytyväinen onnistuneeseen painon pudotukseen, mutta varo ettei kilot tule takaisin! Onnea!
Itselläni kesti tottua normaali painoon reilu vuosi. Tokihan koko ajan olin iloinen kun en enää raahanut mukanani valtavaa ylipainoa, mutta mieli ei aina hokassut että olen normaali.
Tämän huomasi esim siitä että aina kun menin vaatekauppoihin, kävelin aluksi aina XL- tai äitiysvaateosastolle. Lisäksi kesti kotvanen tajuta että miehet katsoivat minua hyvällä, eivätkä säälien kuten ennen. Joskus ajattelen vieläkin että mitä nuo ihmiset läskejäni tuijottaa, mutta sitten muistan että huh olenkin normaali painoinen. Tuntuu siis vieläkin joskus että ihmiset tuijottavat minua pahalla, vaikkei kukaan edes katsoisi minuuun päin esim kaupassa.
Toissapäivänä sattui mukava juttu. Olin aina ollut toveri piirimme isoin tyttö, mutta nyt kun olimme porukalla kaupassa, ystäväni tokaisi puoli huomaamattaan minulle "pienin joutuu kantamaan raskaimmat ostokset". Tuollaiset kommentit saavat minut hyvin iloiseksi kun tajuan etten olekkaan enää läski ja rumin kaikista.
Laihtumisen myötä opin myös kuuntelemaan toisia ihmisiä oikeasti. Lihavana pidin aina meteliä itsestäni, kun en kai muuten saanut huomiota. Haukuin muita ja korostin omia hyviä puoliani joka puolelle niitä koko ajan toitottaen. Kerroin kuinka minua ei läskit haittaa ja jos joku ei läskejäni hyväksy niin sitten olen ilman. Pidin kovaa meteliä myös sisäisestä kauneudestani, vaikka olin ihan rikki ja romuna. Laihduttuani nöyrryin aika tavalla ja huomasin kuinka pöntösti olin aina käyttäytynyt. Vaadin tavallisilta ihmisiltä valtavaa hyväksyntää ja palvontaa itseäni kohtaan, mutta pidin oikeuden arvostella ääneen hoikkia ihmisiä vaikka esim kadulla.
Näyttelin kuuntelevani ystäviäni, mutta kun he olivat huolensa minulle kertoneet, aloin heti kommentoimaan kuinka minä olisin tehnyt kaiken toisin ja oikein jne. Olinpa aikamoinen ystävä.
Laihdutus oli minulle siis myös matka itseeni ja hyvään oloon kokonaisuudessaankin.
Vaikka lihoisin jokusen kilon takaisin, niin luulen että saavuttamallani itsetunnolla, ei muutama lisäkilo enää haittaisi. Tiedän että voin aina laihduttaa ne pois koska olen jo niin vahva.