mietin usein että mimmosta olis jos käytäis yhdessä kerran oikeesti ulkona, kun kumpikin olis, mitä on. Ei katsottais toisiamme ja puhuttas lyhyitä sanoja, asiallisesti, suorina kuin tanko anuksessa, täysin itseensä sulkeutuneita mutta silti kulkee yhdessä. Sisältä molemmat on räjähtämispisteessä. Enkä tiedä oikeesti millä tavalla. Hyvässä tai huonossa, en näe enää mitään hyvää ja huonoa. Näen joka päivä sut vaikka et ole siinä
Varsinkin
kaiken tän jälkeen
9707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
et miksi en ole siinä vaikka näet mut. Itsellä ainakin tunne, että et halua että olen lähelläsi, mutta silti tarvitset jonkun joka huolehtii sinusta ja jonka puoleen voit kääntyä silloin kun kaikki muut ovat selkänsä sinulle kääntäneet.
selkäänsä mulle. Se olen enemmän minä joka jatkuvasti kääntää selkänsä ja josta ei kuulu yhtäkkiä mitään.
En halua että musta huolehditaan vaan haluan oppia huolehtimaan jostakusta. Mutta yritän taas oikeastaan paremmin kun koskaan ennen.
http://www.youtube.com/watch?v=8wbxAg_t2sg&feature=related
melkein tuli kyynel silmään kun kuulin duunissa biisin :,(
asianlaita. Et ole se jonka minä tunnen, hän ei virheistä opi eikä halua edes oppia, läheisiään satuttaa, jos ei fyysisesti niin henkisesti ainakin ja odottaa toisen olevan aina paikalla kun tarvii apua, mutta itse ei apua anna ei edes kuuntele mitä toisella on kerrottavaa.
olen kyseinen henkilö niin ei kannata koulukavereista laskea mitään sosiaalisia yhtälöitä. Mun oikeat kaverit on ihan muualla.
ollaan puhuttu musta
puhutaan välillä susta.
Mitä kuuluu?
Sekavat fiilikset, muutoksen tarpeessa mutta en tiedä mihin suuntaan menisin... Sinua kaivaten kuten aina.
johon olen paljon aikaani tuhlannut sanoisin, että lähde siitä risteyksestä kulkemaan siihen suuntaan mistä et todellakaan minua enää koskaan löydä.
sinä itse haluat?
tuntuu, että nyt tais tulla raja vastaan.