Menin kertomaan 8 viikolla hyvälle ystäväleni että ollaan meidän perheessä pieniin päin. Kerroin, koska mieheni kertoi omalle ystävälleen joka on myös tämän minun ystäväni hyviä tuttuja. Tietävät sitten molemmat, eikä ole epäreilua että toinen tiesi, toinen ei.
No, tämä nainenpa otti oikeuden omiin käsiinsä ja kertoi koko kaupungille. perheelleen, kavereilleen, tutuille, tutun tutuille, työtovereilleen, niillekin ihmisille jotka ei minua tunne jne.. nyt tulee naamatututkin onnittelemaan vaikka masu ei edes näy vielä. Lisäksi nainen on joillekin väittänyt että kyseessä on yllätys ja vahinko, ei niinkään toivottu lapsi. Vaikka nimenomaan tehtiin, toivottiin kovasti ja lopulta saatiin alulle..
MIKSI NAINEN TOIMII TIETOTOIMISTONA?? Onko virhe minun kun luulin että ystävääni voi luottaa enkä erikseen sanonut että alussa ollaan ei pidä vielä kertoa eteen päin. Itse en kenenkään asioita levittelisi tällaisissa asioissa vaikka olisi lupakin. Nyt pitää kertoa omille sisaruksille ja kaikille, etteivät "kuule sitä kylältä" ensin.
Enää en häneen luota enkä pidä ystävänä. Asiamme on kuitenkin vielä aika arkaluontoinen ja henkilökohtainen.
Onko samanlaista kokeneita? Miten itse toimisitte? Suuttuisitteko "näin pienestä"?
No, tämä nainenpa otti oikeuden omiin käsiinsä ja kertoi koko kaupungille. perheelleen, kavereilleen, tutuille, tutun tutuille, työtovereilleen, niillekin ihmisille jotka ei minua tunne jne.. nyt tulee naamatututkin onnittelemaan vaikka masu ei edes näy vielä. Lisäksi nainen on joillekin väittänyt että kyseessä on yllätys ja vahinko, ei niinkään toivottu lapsi. Vaikka nimenomaan tehtiin, toivottiin kovasti ja lopulta saatiin alulle..
MIKSI NAINEN TOIMII TIETOTOIMISTONA?? Onko virhe minun kun luulin että ystävääni voi luottaa enkä erikseen sanonut että alussa ollaan ei pidä vielä kertoa eteen päin. Itse en kenenkään asioita levittelisi tällaisissa asioissa vaikka olisi lupakin. Nyt pitää kertoa omille sisaruksille ja kaikille, etteivät "kuule sitä kylältä" ensin.
Enää en häneen luota enkä pidä ystävänä. Asiamme on kuitenkin vielä aika arkaluontoinen ja henkilökohtainen.
Onko samanlaista kokeneita? Miten itse toimisitte? Suuttuisitteko "näin pienestä"?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oma virheesi jos et kertonut asian olevan vielä yksityinen ja et pyytänyt ystävääsi pitämään raskautesi omana tietonaan.
Kuuluukohan tuo ylireagointisi myös raskauden aiheuttaman hormonitasapainon muuttumisen aiheuttamiin psyykkisiin sivuoireisiin? ;)
Tyhmä ystäväsi taitaa olla kade!?
juoruaa toisten asioita ympäri kyliä ihmisille, joille asia ei mitenkään kuulu!?
Taisi Kollimaattorin omaan nilkkaa kalahtaa.
Kyllä se on niin, että vaikkei erikseen vannotetakaan, että tätä ei sitten puhuta, on ihan selvää, ettei yksityisluontoisista asioista tietoja levitetä.
mulle kävi melkein samalla tavalla, kerroin "hyvälle" kaverille luottamuksellisesti ja sitten samantien ties koko kaupunki, tosin jälkeenpäin selvis että tää "kaveri" oli vaan mustasukkanen..
onneks raskaus kuitenkin sujui hyvin eikä tullu keskenmenoa.
Minulle kävi melkein samalla lailla, kerroin kaverilleni että ruvetaan yrittämään lasta ja vielä painotin että älä sitten kerro kellekkään, niin kappasta kummaa kaikkihan siitä asiasta tietää..
Sekin on aika ikävää että nyt ollaan yritetty lasta 4kk enkä ole tullut raskaaksi ja kaikki kyselee koko ajan että jokos on tärpännyt..
Kehtas vielä sanoa että ei tiennyt että sitä ei saa sanoa eteenpäin kun kysyin miksi kertoi muille..
raskaudesta, kerroithan samalla, että asia on luottamuksellinen ja siitä ei saa puhua eteenpäin? Muuten hän saattoi luulla, että siitä saa puhua vapaasti. Jos teki tuon tahallaan, tulee kyllä mieleen, että olisikohan hän kateellinen raskaudestasi. Onko hänellä ollut ehkä vaikeuksia tulla raskaaksi/löytää miestä, tai onko saanut keskenmenoja.
"olisikohan hän kateellinen raskaudestasi. Onko hänellä ollut ehkä vaikeuksia tulla raskaaksi/löytää miestä, tai onko saanut keskenmenoja. "
Se, että on itsellä vaikeuksia raskautua ja siitä surullinen mieli, ei tee ihmisestä juoruavaa pässiä tai pahansuopaa akkaa.
Yleistyksesi loukkasi, pahasti.
Mene itseesi ja häpeä.
anteeksi. En kyllä yrittänyt loukata, vaan yritin miettiä syitä, miksi ystävä käyttäytyi noin. Olen itse raskaana yhdeksännen hedelmöityshoidon ja yhden aiemman keskenmenon jälkeen ja pakko myöntää, että olin todella kateellinen kaikkien kaverieni raskauksista aiemmin. Enkä pystynyt olemaan pikkulastenkaan seurassa juurikaan, kotimatkalla aina autossa nyyhkin ja yritin vältellä tapaamisia. En kyllä juorunnut pahaa heistä, mutta nuo pahansuovat tunteet tunnistan. Joita kaikille lapsettomuudesta kärsiville ei edes tule, mutta minulle tuli.
se, että tuntee pahaa mieltä ja kateutta ei tarkoita, että muuttuu pahansuovaksi ja tahdittomaksi ohi suunsa puhujaksi.
saada omien sanojensa mukaan lasta kuin hoitojen kautta. Ei hänellä ole pitkäaikaista suhdetta koskaan ollutkaan, ei varsinaista seurustelusuhdetta. Liekö se suututtaa kun ollaan samanikäisiä, melkein kolmekymppisiä ja mulla on perhe tekeillä ja hänellä ei. Hän juoksee baareissä edelleen kuin 18-vuotiaana, yksi asia mielessä.. minä kävin koulut, hankin hyvät työt, talot autot ja systeemit ja nyt oli lasten aika.
Mietin itsekin onko tuo kateutta ja uutiskynnyksen ylittänyttä "pikkukaupungin draamaa". Suututtaa vielä se että piti sanoa sitä vahinkolapseksi. Meille vauva oli kuitenkin todella odotettu ja toivotaan kovasti että sieltä pieni mukula keväällä ulos tulee.
"Ystävä" teki asiasta numeron että "nyt on käynyt näin että ne onkin pamahtaneet paksuksi". Kun itse ollaan varovasti kerrottu lähimmille että "meille on siunaantunut iloinen perhetapahtuma..".
Sanoin asiaa kertoessani, että "kerron tämän nyt itse ettet kuule sitä toiselta tuttavalta. Kerron itse ja että ei tätä nyt viitsi vielä kovin ääneen huudella kun on vielä niin alussa.." Luulin että hän siitä käsittäisi että asia ei kuulu hänen kavereilleen ja kaverin kavereille ja ryyppyiltoina kaikille toitotettavaksi.
Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ettei joudu selittelemään kohta koko kylälle että kävi ikävästi ja vauvaa ei tullutkaan..
Niin kutsuttu ystäväsi ei kunnioita sinua yhtään kun teki moisen tempun.
Luulisi nyt kaikkien tajuavan, että odottava haluaa ITSE kertoa kaikille ihanan uutisen eikä niin että läheiset kuulee sen jonkun puskaradion kautta.
Olisihan tilannetta tietenkin selventänyt se, että olisit vielä maininnut että asiaa ei saa kertoa, mutta todella edesvastuutonta moinen toiminta.
Oikea ystävä ymmärtäisi jos kertoisit hänelle asiasta ja ymmärtäisi olla hiljaa, ilman että hänelle tarvitsisi asiasta erikseen kertoa. Tämä sinun "ystäväsi" ei näköjään ollut Oikea ystävä, valitettavasti.
Tsemppiä!
Mulle on myös pari kaveria kertonut jo raskauden ensi viikkoina odottavansa.
Mielestäni on ollut ITSESTÄÄN SELVÄÄ etten kerro siitä eteenpäin vaikka ilo uutista olis kiva kertoa :)
Miehelleni olen innoissani kertonut kun kyseessä oli sellaiset kaverit joita mies ei edes tunne/eikä häntä oikesti kiinnosta, mutta kun olen itse ollut niin intona..
Sitten kun raskaus on alkanut selvästi näkyä olen puhunut/maininnut asiasta myös muiden kavereiden kanssa.
Harmi että teillä kävi noin :( Mun mielestä on ihan "aiheellista suuttua", eikä ole varmastikkaan teille pieni juttu!
Onko "ystäväsi" osoittanut mitään katumuksen merkkejä tai pyytänyt anteeksi?
Hän itse avasi messengerissä keskustelun eilen "Mitä kuuluu onko ollu pahoja oloja jne." "Joo me täällä ryypätään xx:n ja yy:n kanssa (minun entisen työpaikan puolituttuja). Minä heti sanomaan että "Ethän vaan sano niille mitään minun tilanteesta!" Tämä ei vastannut. Laittoi mesen offlinen eikä vastannut puhelimeen eli oli takuulla kertonut ja retostellut jo moneen kertaan.
Enpä aio pitää enää "ystävään" yhteyttä. Hän on nyt tämän vauva-asian ulkopuolella. Odotus on minun ja perheeni asia. Siitä ei puhuta enää ulkopuolisille mitään. Vain omille sisaruksille ja vanhemmille.
niin. :(.
Itse tiedän tuon tasan tarkkaan. Kokemusta kun on jopa pomon juoruamisesta mun keskenmenosta muille!!! Ja tuo oli vannotettu asia ettei siitä saa puhua. Eli se siitä miten voi ihmisiin luottaa!
Niin tuo mun pomo on ex-pomo nyt ja en varmasti pidä sisälläni kun kuulen juttuja hänestä...
Tän raskauden kans emme kertoneet kenellekään ennen kuin oli pakko = maha alkoi näkyä.
Eli valitettavasti ei kannata sanoa ihmisille, koska ne eivät voi sitä sisällään pitää.
Kateellissuutta, katkeruutta tai tylsistymistä? En tiedä.
taasen viisainta mitä olen kuullut pitkään aikaan. JEE!!Kosto, sehän kannattaa,eikö? Miten voi olla noin koston himoinen??? En ymmärrä. Miksi ylipäätään kerroit pomolle keskenmenosta, ei sen sitä olisi tarvinnut tietää. Taisi käydä niin että toivoit sen tulevan ilmi. Turhaa natkutusta tuokin.
tarkottaa jotain virkapukuista nirppanokkaa työpöydän takana??? minulle on käynyt aivan samoin. meinaatko että voit olla pois töist ihan tosta vaan ilman lekuritodistusta??ja aika yllättävää että pomo SAATTAA kysyä et mikä on saitsun syy..??eikö?? ja vaikkei kysyisi,kyllä sillä hetkellä tuntuu hyvältä se kertoa,jottei jää epäselväksi miksi esim.on masentuneen oloinen. sinä et varmasti ole sellasta kokenut niin ei oo tarttenu selitellä.taiat olla työtön ja lapseton.
tuossa sanoikin, niin oli pakko sanoa.
Et ole siis ollut samassa tilanteessa, etkä voi tietää miltä tuntuu kun on. Halusinko kaikkien tietävän? EN! Itse kysyin vielä miks piti kertoa, eikä anteeksi pyytöä tullut. Mukavaa.
Mulla on parempaa tekemistä kuin olla koston himoinen, mutta jos joku kysyy, niin en kaunistele ton tyypin asioita. On mullakin jotkin oikeudet kuin vain olla kynnysmatto.
kun sai tietää olevani pieniin päin suuttui että oksat pois. Halusin kertoa hänellä vasta 12vk jälkee, mut hänen mukaan oisi pitänyt kertoa ennenkuin oli edes "munasta" tulossa:) Yritin siinä sitten selitellä, että se on minun ja perheeni oma asia, koska kerrotaan ja että olisi mukavaa jos olisi iloinen meidän puolesta:) Paukautti, että ei voi olla, koska on kade:( Tällästä ja voi arvata, että se hieman masentelee näin hormonienkin jyllätessä:(
Mukavaa odotusta kaikille!
tällä ystävälläni on vasta 3 kk vauva ja sanoi, että ei voi olla onnellinen ennenkuin on 2-3 lasta. Joku ihmeen kilpailu hänellä menossa:)
Meillä kanssa kävi niin, että kerroin parhaalle ystävälleni, kun iloinen uutinen tapahtui. Halusin siis jakaa tämän asian hänen kanssaan. Painotin, että älä kerro kenellekään, kun ei edes vanhempamme tienneet. Noh, kaksi viikkoa ja kaikki ties, myös minun ja ukon perhe kyliltä olivat kuulleet. Sanoin asiasta ystävälleni ja hän pyyteli anteeksi... Olin pitkään loukkaantunut, mutta syytin itseäni kun hölmönä olin kertonut.
Noo, sitten päätimme hääpäivän, pyysin tätä ystävääni kaasoksi ja sanoin, että älä sitten tuolla kylillä huutele. Viikko niin puhui muiden kuullen häistä kuin omistaan. Siitäkin sitten sai tietää kaikki ennen kuin ehdimme itse informoida.
Täytyy vaan ihmetellä, että koska sitä oppii olemaan luottamatta?
Itse olen päätellyt, että hänellä niin kuiva ja tylsä elämä, että sen vuoksi jakaa muiden elämää muille juoruilun lomassa.