huolestuneena tässä ihmettelen, kun miehelläni on ilmeisesti jotain pakko-oireita. kerran erehtyin kysymään asiasta ja hän väitti, ettei ole itse huomannut mitään. Lukemattomia kertoja päivässä kuitenkin näen ko. oireet, joten en voi ihan sivuuttaa asiaa. Oireet ovat seuraavanlaisia: päätä hän saattaa heiluttaa jommallekummalle puolelle jonkin aikaa. Selvästi kuitenkin pystyy liikettä jotenkin hillitsemään, kun on ihan aavistuksenomaista silloin, kun ei ole yksin. Joskus olen kuitenkin nähnyt ko. heilitusta niin, ettei hän ole tiennyt ja silloin on heilutettu oikeen kunnolla. Samaten tekee silmillä samalla todella omituisen näköisiä liikkeitä. Kun kääntää päätään sivulta eteen päin, silmät eivät seuraa mukana, vaan perässä, tätä on hiukan vaikea kirjallisesti selittää, mutta näyttää siis todella oudolta. Välillä kasvolihakset jotenkin nykivät ja saattaa räpytellä silmiään. Mitään poissaolokohtausta näihin ei liity, vaan samanaikaisesti oireiden kanssa voi esim. keskustella ihan normaalisti. Mistä ihmeestä voi olla kyse? Jotenkin epilepsiaan en usko ton poissaolokohtauksen puuttumisen vuoksi. On sairastanut n. 10 -vuotiaana virusperäisen aivokalvontulehduksen. Olisiko voinut aiheuttaa esim. jonkinlaisen aivovaurion? Yhdessä ollaan oltu jo 2 vuotta ja häät suunnitelmissa. Mielestäni kuitenkin olisi velvollisuus kertoa, että mistä on kyse, vai oletteko samaa mieltä? Nämä kaikki oireet kuitenkin kovasti ahdistaa minua ja esim. mikäli olen hänen kyydissään autossa, olen koko ajan huolissani, kun en tiedä ,että vaikuttaako nuo kummat silmäoireet jotenkin näkökykyyn. Toki hän nytkyttelee päätään myös ajaessa.
onko joku
pakko-oire??
4444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Anna olla. Ei sinun tarvitse tietää. Hyväksy vaan se, että se on miehesi asia, ei sinun ongelmasi. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Kyllä hän sitten kertoo, jos haluaa, ja jos on kerrottavaa.
http://www.tourette.fi/
mielessä kyllä, että saattaa olla. Ei kai siinä muuten mitään ,mutta jos avioliiton seurauksena lapsia syntyy, olisi oikeus tietää, että voiko niillä olla jokin perinnöllinen sairaus. Mitä tohon toiseen vastaukseen tulee, niin enköhän kuitenkin hyväksy hänet sellaisena kuin on, koska olen diagnoosia tietämättä suostunut avioliiton solmimiseen.Itsellänikin on erittäin harvinainen synnynnäinen sairaus, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että on velvollisuus kertoa kumppanille ja niin olen toiminut.Odotan samaa myös toiselta, koska avioliiton pitää perustua rehellisyyteen. Ja tämä asia jokatapauksessa tulee ilmi, jos syntyy lapsi, jolla on pakko-oireita. Kenties asia voitaisiin estää, jos asiasta rehellisesti kerrottaisiin. Todennäköisesti en suostu lapsia tekemään tietämättä asiaa.
Jep, kuullostaa aika vahvasti touretelta. Itse sairastan kyseistä sairautta. Kun sairaus diagnosoitiin maailma tuntui kaatuvan pakko oireita oli aivan kamalasti tuntui että revin ja nytkin itseäni joka paikkaan, ahdisti kamalasti. Lääkäri kertoi että hyvin todennäköisesti lääkkeetkään eivät auta koska oireeni olivat niin vahvat. Mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla en minä kuitenkaan siinä mitään häviäisi. Ja tuntui niin kauhealle kuvitella elävänsä loppuelämä halveksittavana ja naurunalaisena. Olin vain 10 vuotias kun sairaus diagnosoitiin. Nyt olen 20-vuotias ja syön lääkkeitä edelleen (omasta tahdosta) oireeni ovat huomattavasti vähentyneet, minulla on maailman ihanin mies ja hän rakastaa minua sellaisena kuin olen :) ja ihanat ystävät jotka ovat olleet tukenani eivätkä koskaan hylänneet