tämä päivä tässä elämässä
aamukasteen aikaan antoi
tuoksua syksyn
ajattelin pitkästä aikaa
sinua ja meidän syksyämme
yhteistä polkua metsään
johtaen vanhalle erämökille
muistoihin, sinne syksyisiin
aamuihin, jolloin istuimme
portailla ihaillen luontoa
hijaisuutta,elämää ja sitä
voimaa, joka välillämme
kosketti tunteitamme muutaen
kaiken ihanaksi olotilaksi
aamukasteen aikaan antoi
tuoksua syksyn
ajattelin pitkästä aikaa
sinua ja meidän syksyämme
yhteistä polkua metsään
johtaen vanhalle erämökille
muistoihin, sinne syksyisiin
aamuihin, jolloin istuimme
portailla ihaillen luontoa
hijaisuutta,elämää ja sitä
voimaa, joka välillämme
kosketti tunteitamme muutaen
kaiken ihanaksi olotilaksi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistan kun olin tyhjänä.
Kun olin elämäni rajoilla
vailla mitään.Ilman suuntaa
olennaiseen.Ajatsuta minnekkään.
Kuin purjevene Sargassomeren
tyvenessä.Paikalaan pysyvä
yksipurjeinen.Tahdottomasti
aalloilla keinuen.
Sielu huusi jotain onttoa
sanomaa.Silmien edessä kuin
tulinen Pinatubo ja minä
Tabacco Jumala valmis.
Valmis heuttätymään tästä
tyhjyydestä Pinatubon
tuleen.Niin kuin aikanaan
Jumalainen Tabacco.
Silloin Jumalat kutsuivat minun
Olympokselle juhliinsa.
Tapasin sinut BellaMia.
Kuningattareni.Valoni.
Tulit sydämeeni ja otit sieluni
syliisi.Asetuit sydämeni
huoneeseen.Teit vuoreetsi
Forelli tammen lehditä.Ja
olit minun.
Nyt olet pitänyt kotia minussa
pitkään BellaMia.Eikä
rkkaus sinuun voisi olla
koskaan enempää kuin tämä on.
Kunungattareni,on jo pikään,
kun tapasimme,mutta joka päivä
elän sen Olympoksen hetken.
Kuutamon.Tessalonikan häämme.
Kerran kun aika käy vähiin,
menemme Sargassomerelle
ja katoamme rakkauteemme.
Jumaltemme syliin. Ja rakastamme
vuosituhansia.
Kiitos runostasi.
Elävä ja aito runo jossa viihdyin.
Hyvä runo.
Kivaa iltaa sinulle.
Olet uskomaton! Please, ajattele meitä monia, jotka
pidetään runoistasi. LAITA RUNOSI AVAUKSEA!
Olen niin kiltti!
Olet palstan aurinko!!!
kuinka rakastankaan syksyä
syksy ja sinä ja minun
mieleni herkistyy lisää
en saa ajtusta siirtymään
muualle
erämökillä olimme osa luontoa
puut, eläimet, sinä ja minä
vesipisaroitten kastellessa
meidät kokonaan
sinä ja luonto saitte vereni
kuohumaan ja huutamaan yksin
yössä, missä pöllötkin
huhuilivat huutoni
mikään ei ollut esteenä, kaikki
oli yhtä ja aurinko paistoi
aamulla meille kaikille
syksy rakasti meitä ja me
rakastimme toisiamme ja
me olimme osa suuresta
kokonaisuudesta
Miten nimittää mies naista,
joka oli ensirakkaus.Kätensä
nisen ensi kosketus.Lämmin
ja sileä povi,kimmoisa,povi,
kaiken kohde ja käsien tavoite.
Naista jonka tuoksu tuli niin
tutuksi,rakkaaksi.Siitä hänet
tunnisti.Hiuksensa,kasvonsa,
silmänsä.Kaikki tuttua.Kiinnekohta
johonkin tässä suuressa maailmassa.
Ne hyväilyt,kosketukse.Naisen käsi,syli.
Viko mies unohtaa ensimmäisen
naisensa.Elämän ensimmäisen
kokemuksen olla naisessa kiinni.
Olla ihollaan hänen ihossaan.
En jaksa enään muistaa.Ja mitä
muistan,epäilen.On niin paljon
sekoittunut aikuista psyykettä.
Muokanneet muistikuvien fiktioit.
Mutta ne rinnat olivat varmaan tärkeät.
Mistä poikalapsi muualta saa ravintoa
ja elämää kuin äitinsä rinnoista.
Kiitos vain,mutta ei kiitos.
En ole siirapin perään,joten jätän runoavaukset niille
miehille joille siirappi maistuu.
Keskitys itse Rakkausrunoihin.
Mukavaa iltaa sinulle.