Kertokaapa (varsinkin sairaanhoitajat), mitä asioita yksilövastuinen hoito ja omahoitajuus herättää mielissänne. Kuinka olette kokeneet sen työssänne ja miten se vaikuttaa yleensä työtehtäviinne. Saatteko arvostella työpaikalla YV-hoitoa? Kuinka työpaikan ilmapiiri on muuttunut ajan kuluessa, kun tämä suuntaus valloitti työpaikkamme?
Yksilövastuinen hoito
ja omahoitajuus
52291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen Lähihoitaja.
En tykkää YV hoitotyön mallista.
Se johtaa helposti siihen, että jokainen keskittyy vain omiin potilaisiinsa eikä yhteistyötä haluta tehdä toisten hoitajien kanssa. Jotkut hoitajat varsinkin ovat hyvin yhteistyöhaluttomia. Toista hoitajaa ei haluta auttaa missään ja äyskitään, jos joutuu auttamaan.
Isokokoisia ja painavia potilaita pitää liikutella yksinään ja selkä on kipeä.
Tälläiseen se pahimmillaan johtaa, ja henkilökunnan taidot tehdä yhteistyötä toisten kanssa rapistuvat.
Eräs asiantuntija sanoi että YV hoitotyön mallissa ole kyse tälläisestä yksintyöskentelystä. Jokainen vastaa omistaan, mutta se ei ole missään tapauksessa samaa kuin yksin tekeminen ja hoitaminen. Siihen se kuitenkin käytännössä voi johtaa. Mielestäni YV malli toimisi paremmin sellaisissa paikoissa jossa on kevythoitoisia potilaita ja joiden kanssa pärjää yksinään.
Lisäksi ongelmana on se, että jotkut potilaat saattavat olla hyvinkin haasteellisia hoitajan näkökulmasta. On henkisesti raskasta jos saman hoitajan täytyy aina hoitaa samat ihmiset päivittäin.
Itse tykkään enemmän siitä, että hoidetaan porukalla osaston potilaat ja autetaan toisia.
omat potilaasi.Yleensä toimitaan parina sh lh ja aina toiset hoitajat auttavat toisiaan. Jos ajatellaan hoitotyön periaatteita niin hoidon jatkuvuuden säilyminen on parempaa.
Näin sairaanhoitajana on hyvä, että tunnet potilaasi asiat hyvin, koska täytyy pitää kokonaisuutta kasassa.
Nyt toimin leikkurissa ja voin sanoa, että siellä yksilövastuinen hoitotyö on erittäin hyvä työkeino potilasturvallisuuden takaamiseksi.
Mitä enmmän joutuu vastaamaan kokonaisuudesta niin sitä enemmän osaa arvosta yv hoitotyötä.
Jos vertaa th:n työhön, joka on yhteisövastuista niin siinä täytyy hallita isoja massoja, ei ole tarkoituksenmukaista porautua pitkäksi aikaa tiettyjen asiakkaiden ongelmiin.
muutama potilas päivässä yhden hoitajan vastuulla, mutta entäs vuodeosastolla, jossa sairaanhoitaja vastaa yksin koko osastosta iltavuorossa ja samalla kertaa.
YV-hoitomalli on paperilla hienonnäköinen, mutta meneppä käytäntöön, ihan eri maailmasta. Perushoitajilla on omat potilaat, mutta kun tulee ongelmia, sairaanhoitaja käytännössä ratkoo ne, eli sairaanhoitajalle on kaikki osaston potilaat omia.
Muiden hoitajien apu on ihan heidän oma valintansa, antaako ne sitä vai ei; toiset kiirehtii saada omat hommansa pois alta, ei ehtisi toisia auttaa.
En ymmärrä ollenkaan tuota mallia siinä suhteessa, ettei sitä saa soveltaa oman osaston tarpeiden mukaan, eikä sitä saa kritisoida varsinkaan ylihoitajien kuullen.
Olen myös huomannut, että osastoilta on kadonnut yhteisöllisyys ja ryhmähenki, kun kaikki puurtaa yksin. Keikalla käydessä sen varsinkin huomaa: kukaan ei tiedä mistään muusta mitään, kuin omista potilaista, ja sen taakse on helppo kätkeytyä ja paeta yhteisesta vastuusta.
Hoitaminen myös henkilöityy ja omahoitaja saattaa olla ainut henkilö, joka tietää potilaan asioista kunnolla; vastuuntuntoinen ihminen saattaa vaikka uupua tuon tiedon alla. Työ ei ole enää työtä vaan potilaista tulee perheen jäseniä ajan mittaan ja siitä tilanteesta on vaikea päästa pois. Mutta eihän näistä asioista sovi osastolla puhua, saa vielä leiman otsaan ja joutuu puhutteluun, hiljaa on oltava ja kärsittävä tai lähdettävä kokonaan pois.
Tykkään tehdä töitä yksilövastuisesti.Saan tarvittaessa apua parilta,joka sovittu aamuvuoron alussa.Sovitaan parin kanssa syömiset vuorotellen ym.
Ennen tätä mallia hitaat ja lusmut pääsi helpolla,nyt omat potilaat jokaien huolehdittava.(Ehkä hitaat ja lusmut ei tästä mallista siksi tykkää)
Kyllä on kuule lusmuilut kaukana vaikkei tosta tykkääkään. Keikkalaisena voin sanoa että juuri sinunkaltaiset aiheuttaa harmia työyhteisössä. Juu, kiva kun tietää omasta potilaasta, mutta eipä ole neuvojia miten toimin toisen sijaisena, ku muilla vakkareilla ei ole aavistustakaan ko potilaasta. Hyvä sitten haukkua sijaiset ja päteä.