Poikamiehenä eläneen lankoni kuoltua pitkäaikaiseen sairauteen, annettiin perukirjoituksen tekeminen paikallisen pankin tehtäväksi.
Pankin lakimiehelle toimitettiin kaikki lankoni asunnolla avaamattomana olleet kirjeet , joita sinne oli hänen sairaalassa olo aikana kertynyt melkoisesti. Kirjeiden joukossa oli tienhoitomaksu vieraalta paikkakunnalta ja tämän perusteella pankki selvitti lankoni omistavan ko paikkakunnalta metsätilan. Tilan omistaminen tuli perikunnalle täysin yllätyksenä.
Pankki pyysi ko paikkakunnan metsänhoitoyhdistykseltä arvion tilasta perukirjoitusta varten, josta myös perikunnalle toimitettiin kopio. Tila-arviosta ihmettelimme, että vainajan osoitteeksi oli merkitty osoite paikkakunnalta, jossa tila sijaitsee.
Selvitimme osoitteen perusteella, että tilan omistaa oikeasti tila-arviossa olevassa osoitteessa oleva henkilö, joka kaikilta nimiltään on lankoni kaima.
Ilmoitimme asian pankille, joka pahoitteli asiaa ja lupasi ottaa tämän harmillisen tapahtuman huomioon perukirjoituksen hinnassa, joka oli sovittu n 380€:si.
Perikuntaa kuuluu vain anoppini ja vaimoni. Perukirjoituksessa oli mukana vain vaimoni ja pankin lakimies ja perukirjoituksen pitäminen meni kaikinpuolin mallikkaasti. Lopuksi lakimies vielä pahoitteli tapahtunutta virhettä metsätilan kohdalla ja esitti sopiiko perikunnalle, että perukirjoituksen hinta on 122€. Vaimolleni tämä tietenkin kävi ja lakimies sujautti laskun kansioon, jossa perukirjoituksen muut paperit olivat ja perukirjoitus katsottiin päättyneeksi.
Kotona papereita tarkastettaessa huomattiin, että laskussa perukirjoituksen toimittamisesta perukirjoituksen hinta oli sovittu 122€, mutta siihen oli lisätty 366€ summa tila-arviosta tuosta tilasta,jota lankoni ei omistanut.
Myös perukirjaan oli merkitty vainajan ja pesän velkoihin metsänhoitoyhdistyksen tila-arvio 366€.
Onko todella niin, että jos pankki tekee virheen ja pyytää tila-arvion, jonka paikallinen metsänhoitoyhdistys tekee ja laskuttaa, niin kustannukset lisätään perikunnalle, joka ei millään tapaa ole ko tilaan yhteydessä.
Lisäksi langollani oli enemmän velkoja, kun perikunnalla on varoja. Pankki selvitti kaikki velkojat ja antoi niistä perukirjoituksessa luettelon sekä kehotti perikuntaa lähettämään kopion perukirjasta kaikille velkojille.
Eikö tämäkin olisi kuulunut perukirjoituksen, eli pankin tehtäväksi??
Pankin lakimiehelle toimitettiin kaikki lankoni asunnolla avaamattomana olleet kirjeet , joita sinne oli hänen sairaalassa olo aikana kertynyt melkoisesti. Kirjeiden joukossa oli tienhoitomaksu vieraalta paikkakunnalta ja tämän perusteella pankki selvitti lankoni omistavan ko paikkakunnalta metsätilan. Tilan omistaminen tuli perikunnalle täysin yllätyksenä.
Pankki pyysi ko paikkakunnan metsänhoitoyhdistykseltä arvion tilasta perukirjoitusta varten, josta myös perikunnalle toimitettiin kopio. Tila-arviosta ihmettelimme, että vainajan osoitteeksi oli merkitty osoite paikkakunnalta, jossa tila sijaitsee.
Selvitimme osoitteen perusteella, että tilan omistaa oikeasti tila-arviossa olevassa osoitteessa oleva henkilö, joka kaikilta nimiltään on lankoni kaima.
Ilmoitimme asian pankille, joka pahoitteli asiaa ja lupasi ottaa tämän harmillisen tapahtuman huomioon perukirjoituksen hinnassa, joka oli sovittu n 380€:si.
Perikuntaa kuuluu vain anoppini ja vaimoni. Perukirjoituksessa oli mukana vain vaimoni ja pankin lakimies ja perukirjoituksen pitäminen meni kaikinpuolin mallikkaasti. Lopuksi lakimies vielä pahoitteli tapahtunutta virhettä metsätilan kohdalla ja esitti sopiiko perikunnalle, että perukirjoituksen hinta on 122€. Vaimolleni tämä tietenkin kävi ja lakimies sujautti laskun kansioon, jossa perukirjoituksen muut paperit olivat ja perukirjoitus katsottiin päättyneeksi.
Kotona papereita tarkastettaessa huomattiin, että laskussa perukirjoituksen toimittamisesta perukirjoituksen hinta oli sovittu 122€, mutta siihen oli lisätty 366€ summa tila-arviosta tuosta tilasta,jota lankoni ei omistanut.
Myös perukirjaan oli merkitty vainajan ja pesän velkoihin metsänhoitoyhdistyksen tila-arvio 366€.
Onko todella niin, että jos pankki tekee virheen ja pyytää tila-arvion, jonka paikallinen metsänhoitoyhdistys tekee ja laskuttaa, niin kustannukset lisätään perikunnalle, joka ei millään tapaa ole ko tilaan yhteydessä.
Lisäksi langollani oli enemmän velkoja, kun perikunnalla on varoja. Pankki selvitti kaikki velkojat ja antoi niistä perukirjoituksessa luettelon sekä kehotti perikuntaa lähettämään kopion perukirjasta kaikille velkojille.
Eikö tämäkin olisi kuulunut perukirjoituksen, eli pankin tehtäväksi??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eipä tunnu reilulta, mutta 500 euroa on kyllä käypä hinta tavallisen perunkirjoituksen hoidosta.
Niin en kyllä ymmärrä, minkä virheen pankki oli tehnyt? Lanko oli saanut tienhoitomaksulapun, minusta tiekunta tai metsätilan todellinen omistaja (joka ei ollut ilmoittanut osoitettaan laskutusta varten) on tehnyt virheen ei pankki.
Pnkki on tehnyt työtä käskettyä. Olisitte aivan hyvin itsekin voineet hoitaa langon laskut maksuun eikä kerätä niitä.
On totta, että alunperin virhe on ollut tiehoitokunnassa, kun se on lähettänyt tiehoitomaksun väärään osoitteeseen.
Mielestäni suurin virhe on kuitenkin pankilla, kun se selvitti tilan omistussuhteen pelkän nimen perusteella.
Ihmisethän erotellaan toisistaan sosiaaliturvatunnuksen perusteella ja jos pankki olisi tarkistanut tämän lainhuudatuksista jotka tilaan oli tehty ei tätä ikävää väärinkäsitystä olisi tullut.
Olisimme toki voineet toimittaa laskut itsekin maksuun,jos kuolinpesällä olisi siihen ollut varoja, mutta hautajaisten jälkeen (joihin käytimme n 800€ omia rahoja) kuolinpesälle jäi velkoja n 18 000€ edestä, eikä yhtään varoja/omaisuutta.
Pankki on kyllä tehnyt työtä käskettyä,mutta mielestämme erittäin ammattitaidottomasti.