tässä itse kukin lapsiansa rakastaa.
Joskus olet "kaikki" lapsellesi
ja toisella hetkellä et tunne häntä!
Varsinkin tytöillä murkkuikä tuntuu olevan
todella vaikeaa, silloin kun se sitä on.
Kaikki on päin peetä ja äitikin ihan tyhmä!
Liian lihava ja harmaa ymmärtääkseen elämää
huokuvan tyttösensä kuoleman tärkeitä asioita.
Pojat taas palvovat usein äitejään,
eivätkä näe mitään hyvää kenessäkään muussa.
Isovanhemmat, pyh, ne kalkkikset!
Tärkeätä on vaan äiti ja oma itsensä.
Miten usein loukkaammekaan lapsiemme tunteita
ja omiamme kieltäytyessämme avaamasta silmiämme.
Lapsi kasvaa ja muuttuu,
hänen tarpeensa muuttuvat.
Me yh:t joudumme repimään selkänahastamme
heidän toiveensa ja silti se
joskus ei ole tarpeeksi.
Aina voisi olla enemmän tai paremmin.
Voisi ilmestyä rikas äiti-tai isäpuoli.
Tai voisi tulla lottovoitto.
Kun mitään ei tapahdu,
lapsi saattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä
ja "hankkia" tarvitsemansa.
Aivan liian usein me yh:t joudumme kestämään
lähes ilman tukea asian tuoman surun.
Ja häpeän. Ja pettymyksen.
Olisipa joku nyt vierellä,
pitäen kädestä kaikkia surun murtamia
äitejä ja isiä.
Antaisipa joku voimaa huomiseen
ja uskoa siihen,
että kaikesta selviydytään, varmasti.
Joskus olet "kaikki" lapsellesi
ja toisella hetkellä et tunne häntä!
Varsinkin tytöillä murkkuikä tuntuu olevan
todella vaikeaa, silloin kun se sitä on.
Kaikki on päin peetä ja äitikin ihan tyhmä!
Liian lihava ja harmaa ymmärtääkseen elämää
huokuvan tyttösensä kuoleman tärkeitä asioita.
Pojat taas palvovat usein äitejään,
eivätkä näe mitään hyvää kenessäkään muussa.
Isovanhemmat, pyh, ne kalkkikset!
Tärkeätä on vaan äiti ja oma itsensä.
Miten usein loukkaammekaan lapsiemme tunteita
ja omiamme kieltäytyessämme avaamasta silmiämme.
Lapsi kasvaa ja muuttuu,
hänen tarpeensa muuttuvat.
Me yh:t joudumme repimään selkänahastamme
heidän toiveensa ja silti se
joskus ei ole tarpeeksi.
Aina voisi olla enemmän tai paremmin.
Voisi ilmestyä rikas äiti-tai isäpuoli.
Tai voisi tulla lottovoitto.
Kun mitään ei tapahdu,
lapsi saattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä
ja "hankkia" tarvitsemansa.
Aivan liian usein me yh:t joudumme kestämään
lähes ilman tukea asian tuoman surun.
Ja häpeän. Ja pettymyksen.
Olisipa joku nyt vierellä,
pitäen kädestä kaikkia surun murtamia
äitejä ja isiä.
Antaisipa joku voimaa huomiseen
ja uskoa siihen,
että kaikesta selviydytään, varmasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuohon lisäämään.
Itse olen tässä painiskellut pojan talvivaatehankintojen kanssa. Kaikki on ostettava tänä vuonna. Poikani on kasvanut niin paljon pituutta, että mitkään viime vuotisista vaatteista eivät enää sovi...
Siis kengät, takki, housut, ehkä kahdetkin, toppahousut, puseroita...stressiä siinä aiheuttaa summa, jonka kassan täti naputtelee, kun tuo määrä merkkikuteita ladataan pöytään.
Itsepä olen poikani siihen opettanut, että laadusta maksetaan. Tämäkään ei pidä paikkaansa ihan jokaisen tuotteen kohdalla, mutta kalliille merkkivaatteelle saa myös esittää reklamaatiota huomattavasti helpommin. Saa välillä jopa korvausta, ettei mene nimi...
Kokeilin nimittäin joku vuosi sitten kirpparivaatteita ja kenkiä pojalla. Samoin halpoja kopiovaatteita. Sain ostaa niitä jatkuvasti tuolla kulutuksella, joka hänellä just nyt menee. Loppujen lopuksi kului rahaa enemmän, kun sitten tuskastuksissani ostin lopulta ne merkkikuteetkin...:)
Lisäksi ei ollut hyvä idea ostaa kenkiä kirpparilta. Ne olivat jo jonkun muun jalan mukaan muotoutuneet ja sattuivat pojan jalkaan...
Olen varmaan tyhmä näissä asioissa. Joskus tuntuu, että tytön kanssa pääsisi helpommalla näissä vaatejutuissa. Tytöille on paljon enemmän kaikkea ja hintahaitariakin sitten löytyy. Vai enkö sitten vain löydä!!
Itselleni olen kyllä tehnyt löytöjä kirpparilta! Jopa kotiinkin.
Meni vähän ohi aiheesi, tuli vaan mieleen tuosta, jos tytöllä on vaikeampi murrosikä niin kyllä meillä tämä merkkitietoisuus kompensoi hyvinkin pienet ärripurrit silloin tällöin...:)
Minun tyttäreni selaa kuvastoja netissä
ja huokailee jokaisen 100 euroa maksavan
vaatteen kohdalla.
Onneksi älyää olla pyytämättä! ;)
Juuri eilen keskusteltiin siitä,
miten hyvin hänellä on asiat.
(Ei tietenkään hänen mielestään)!
Löin pöytään faktat:
On tietokone, on mopo, joka muistuttaa kevaria
erehdyttävästi, ei siis pappatunturimallia ;)
On uusi vaihdepyörä, pelikoneita, oma iso
huone, stereot, tv, kännykkä..
Ja neiti selaa kuvastoja nyyhkien..
Ostin juuri untuvatakin, kahdet housut,
verkkarit harrastukseen (adidas) sekä lenkkarit (adidas). Muilla vaatteillahan ei edes kehtaa
kulkea! Voi pierut!
Itse olen hänet kasvattanut, syy on peilissä.
Isot likkani eivät koskaan rutisseet vaatteistaan.
Kai heidän itsetuntonsa oli sitten parempi..
Noh, satoa, jota olen itse kypsytellyt,
saan nyt korjata hammasta kiristellen ;))
Onkohan meillä joku yhteys, sellanen vaikka neljännen asteen?
Meillä käytiin ihan sama keskustelu!
Ja samoin nettikuvasto oli auki meilläkin...:D
Poika myönsi kyllä, että kaikilla ei heidän luokallaan ole samoin, koska toisilla on niitä sisaruksiakin, jotka vaativat osansa. Hänellä ei ole. Saa itse kaikki ja uutena! Ei ole veljen vanhoja pidettävänä, ei nettiaikaa jaettavana. Ei huonetta jaettavana. Kaikkea saa käyttää omaan tahtiinsa...
Koiraa hän on sanonut viime aikoina "lillabror":iksi, leikillään ;)
Mutta kun se nuori mieli on aina jotakin vailla...ymmärränhän minä sen, mutta johonkin se raja on vedettävä!
Tytön kanssa on vaateshow omaa luokkaansa. Viime talvinen takki oli kuulema liian lapsellinen ja uuden sai onneksi isänsä rahoituksella. Housuja kuluu yhdet kuukaudessa, kun ei kalliita ja kestävämpiä pysty ostamaan. Vaatteet lojuu sängysä ja kissa tykkää niiden päällä nukkua. Sen käsittelyn perästä musta villapusero on enempi puna-valkokarvainen. Kaikki liikenevat rahat käyttää puseroiden ja meikkien ostoon. Pari tuntia ennen kouluun lähtöä nousee itseään tälläämään.
Pojan kanssa on helppoa nyt, kun ei kasva enää. Samat vaatteet pitää puhki asti, ei tarvitse olla kuin vaihtovaatteet pesukierron takia. Nyt pitäisi syksyn mittaan toteuttaa hänen ainut haaveensa eli nahkatakki. Edellinen takki onkin seiska luokalla ostettu, joten turhaa ei takkia vaihtele. Pitää alkaa miettimään keinoja ja saa edes osarahoitusta yrittää pyytää isältään. Itse, kun yritän selvitä kotoisen laskukasan kanssa. Kummasti niitä joinakin kuukausina tippuukin.
Kannatti aamulla soittaa verotoimistoon ja hyvinpä tänä vuonna jo oli veroja tullut maksettua. Loppuvuodesta on ihanan pieni prosentti, joten apua tulee sitäkin kautta.
Vaatteet lojuvat sängyssä tai sohvalla, argh!
Kisut sitten lekottelevat niiden päällä
ja aamulla menee vartti, kun yrittää teipillä
irrotella kissankarvoja.
Likka ei meikkaa kuin juhliin.
Hiukset sipaisee poninhännälle aamulla.
(On punapää, joten väriä löytyy omasta takaa) ;)
Mutta vaatteiden kanssa juoksee peilin
ja vaatekaapin väliä vartin verran.
Kaikki on jääneet pieniksi..
Miten likkaihminen voikaan kasvaa kesän aikana
5-6 cm:ä? Huh huh ;)
Myönsi meidänkin neiti,
että monella on huonommin asiat.
(mutta hänellä voisi olla paremminkin) ;)
Hänen likkakamunsa on 5-lapsisen perheen
vanhin. Siellä jaetaan huoneet, eikä ole
telkkua, ei stereoita jne.
Tytön luokalla on ainoastaan yksi
vuokralla asuva tyttö meidän lisäksemme.
Aika rikasta porukkaa täälläpäin ;))
Juttelin keskimmäisen tyttöni kanssa aamulla,
että olen nuorimmaisen kanssa elänyt eritavalla.
Olen opettanut, että laatu ja hinta kulkevat
käsikädessä ja että köyhällä ei ole varaa
ostaa huonoa ja halpaa.
Yleviä asioita, mutta kukkaro aina ratkaisee.
Saapas hankinta on vielä edessä.
Sen siirrämme joulukuuhun,
jolloin saadaan veronpalautukset.
Joulun jälkeen alkaa alet
ja jos hyvin käy, minäkin saan saappaat ;))
Tytöllä pahin kasvu pyrähdys on ohi, jos ei ykskaks tule uudelleen kasvukauden lopussa. Mulla tuli seitsemäntoista vuotiaana kasvoin puolessa vuodessa 5 senttiä lisää ja sitten loppui kokonaan.
Tyttö on meikannut vuoden verran ja värjännyt tukkaansa. Hyvin nätin ja siistin meikin tekee, tyttökavereiden kanssa opettelevat niksejä. Tukka on nykyisin aika pitkä ja sitä laittelee milloin nutturalle, milloin kahdelle sykerölle huivin kanssa somistaen ja toisinaan kreppaa tuuheaksi.
Meikin pesun tärkeyttä ja puhtautta olen korostanut. Päivittäin kumpikin käy suihkussa oma aloitteisesti ja vaihtavat alusvaatteet. Nykyisin huolehtivat lakanoiden vaihtonsa käskemättä. Kiva, kun puhtauden eteen ymmärtävät.