mieheltäsi raskaana ollessasi? Meillä menossa viikko 30 ja vaikeeta on. Alussa miestä ei kiinnostanut yhtään koko raskaus,nyt kun raskaus näkyy ja tuntuu päälleppäin asian on alkanut kiinnostamaan vähän. Yöni nukun tosi katkonaisesti jo nyt ja nyt lomalla olleessani olen aaamuisin yrittänyt nukkua pidempään ja tänään sain kuulla aamu nukkumisestani/ väsymyksestäni! Loukkaannuin kovasti kun mietin mitä on vielä edessä raskaudessa ja synnytyksen jälkeen ja mies ei ymmärrä eikä häneltä saa tukea....
saatko tukea/ymmärrystä
melkein mamma
7499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miehesi ei voi ymmärtää mitä koet ja miltä raskaus tuntuu, jos et sitä hänelle kerro. Eikä hän osaa sinua tukea, jos hän ei tiedä millaista tukea sinä tarvitsisit.
Käy miehesi kanssa läpi seuraavat asiat mahdollisimman pian ja sopikaa teille sopivista käytännöistä:
- Mitä muutoksia raskaus aiheutta sinussa fyysisesti ja psyykkisesti
- Miten miehen tulisi ottaa sinut, raskaus ja tuleva synnytys huomioon viimeisinä raskauskuukausina.
- Miten hankitte vauvan tavarat
- Miten synnytykseen meno hoidetaan, mitä otetaan mukaan ja miten haluat miehesi siellä käyttäytyvän
- Ottaako mies vapaata vauvan synnyttyä
- Miten iso on miehesi rooli vauvan hoidossa vai omitko hänet isellesi
- Tee selväksi ettei naisella ole mitään sellaista salattua tietoa vauvan hoidosta, jota miehellä ei olisi. Kaikki on opeteltavissa
- Kertokaa toisillenne millaista vauvaperheen arki mielestänne on parhaimmillaan ja pahimmillaan ja vertailkaa käsityksiänne
- Miten lapsi ja sinun kotonaolosi rahoitetaan. Paljonko saatte tukia
- Miten kotityöt jakautuvat lapsen synnyttyä
- Miten synnytys, imetys ja väsymys tulevat vaikuttamaan sinun käytökseesi.
Suurin osa pareista ei käy näitä asioita läpi ja erityisesti naisilla on tapana olettaa miehen jotenkin muuttuvan salamaniskusta super isukiksi lapsen synnyttyä. Miehet taas usein kuvittelevat pystyvänsä jatkamaan elämäänsä kuten ennenkin, äidin hoitaessa arjen.
että miehet tekee niit ihan samoja olettamuksia naisista kuin mitä me muka miehistä..että he muuttuisivat "super isiksi" tosta vaan..mikä on sitten naisen osa??muuttua superäidiksi ihan samalla tavalla?? kyllä mullakin mies tykkää minusta,mutta ei tule koskaan tajuamaan mitä tää on.minä oon meist kahesta ainoa joka on töissä,ja hän on sitä mieltä et hänellä on yhtä rankkaa..siis mikä??olla kotona ja syyä ja maata vaan..niin pitkään kun huvittaa?? huhhuhhuh..no..missäs vaiheessa ne super isät sitten saattaa herätä prinsessan unesta?? puhuit ihanku miehet olis jotain vähä älysiä tms. kyllä ne osaa käyttää tilanteen hyväkseen.ja kun äiti on sitten lapsen kans(kuten siis totesit OMII LAPSEN) niin sitten itketään kun ei naisella oo aikaa enää ukolle.mutta mitään ei asialle voi tehdä itse.siivota,rakentaa sitä aikaa toiselle. mulla niin paljon ajatuksia aiheesta et menee ihan sekasin kaikki tarinat..
Tajusit nyt väärin mitä ajoin takaa. Edellä mainittujen kysymysten läpikäynnillä kummallekin tulee hyvä käsitys siitä mitä odotettavissa on. Sekä tulevalla äidillä, että isällä on ennen perheen perustamista käsitys siitä miten lapsiperhe toimii. Tämä mielikuva on osittain peruja heidän omasta lapsuudestaan. Miehellä voi olla oman lapsuutensa perustella käsitys, että perheessä isä hoitaa työnsä ja on sen jälkeen vapaalla ja äiti kantaa kaiken vastuun perheestä. Vaimolla taas on voinut olla aktiivinen koti-isä. Jos asioista ei keskustella olettavat molemmat perhe-elämän kehittyvän sellaiseksi millainen mielikuva heillä siitä on.
Tuota vauvan omimista tapahtuu ihan oikeasti! Osa äideistä ei anna isälle minkäänlaista mahdollisuutta opetella vauvan hoitoa itse.
Meillä on kyllä ollut lapsen hankkiminen yhteisyritys heti alusta asti. Ensimmäinen raskaus ja minä olen 36, mieheni 41. Huomenna käynnistellään synnytys, kun raskausviikkoja tulee juuri se 38 täyteen. Lapsen koon takia käynnistys (minulla raskausdiabetes). Ristiäisiä suunnitellaan samalle viikonlopulle, kun meillä on 2-vuotishääpäivä.
Hankinnat olemme puhuneet yhdessä, minä olen ne tehnyt, koska tiedän hinnoista enemmän ja minulla on olut aikaa enemmän.
Viikkosiivouksen mies on tehnyt koko ajan pyytämättä, samoin pihatyöt. Minä olen puolestani hommannut sapuskat.
Ongelmitta raskaus ei ole sujunut, diabetes on vaatinut tosi kovan työn, lisäksi oli down-riski. Välillä olin niin kovilla, että yöunta piti hakea pienellä lääkityksellä ja nukkuakin eri huoneessa. Asiat painoivat päälle, kun totesin, että sokeriongelma meinasi jäädä täysin hoitamatta, neuvolaakin jouduin siitä syystä vaihtamaan.
Yksin en olisi millään jaksanut, vaan mieheni tuki on ollut ratkaiseva. Tärkeintä on se että olemme puhuneet kaikki asiat yhdessä ja onhan tuota lasta ultrattukin 8 kertaa.
Mies järjesteli asiansa niin, että hänen lomansa alkaa huomenna ja hän on kotona ainakin 6 viikkoa (kesäloma isyysloma).
Kotona meillä on kaikki valmiina pikkuprinssiä varten, anoppi on paljon auttanut, ommellut kaikenlaista ja pessyt vauvapyykit valmiiksi (kierrätettyä).
miestä, niin ei tarvi pohtia tuollaisia kaiken muun ohella!
ole miestä vaivoina, niin ei tarvitse pohtia tuleeko sitä tukea vai ei!
Meillä on tuleva isä ihanasti mukana.
Luemme joka su ilta aina seuraavan raskausviikon tekstit neuvolasta saadusta vauvan odotus- äidille ja isälle kirjasesta.
Siitä isä pystyy hyvin seuraamaan sikiön kehitystä viikko viikolta ja äidin kehon muutoksista jne, joten mies ei ihmettele väsymystäni tai muita kremppoja vaan on valmis hieromaan jne....