Onko teidän mökeillänne kyykäärmeitä? Oletteko onnistuneet hävittämään niitä? Ja millä tavoin?
Itse haluaisin rauhoittaa ne pysyvästi, eli saada nirrin pois jokaiselta - ja jopas olisivat rauhallisia!
Itse haluaisin rauhoittaa ne pysyvästi, eli saada nirrin pois jokaiselta - ja jopas olisivat rauhallisia!
Vastaukset 21
Vanhimmat
mä oon rauhottanu ne haulikolla ja muutaman myös piekkarilla!!!!
Vielä kun saisi rauhoitettua kyyfobiset. Kyyt pelkää tärinää ja elämisen ääniä. Järkkää niitä ja pidä pihanurtsi lyhyenä.
Lääkäriltä löytyy lääkettä fobiaan tai sitten ei.
Kiitos vaan vastauksestasi. Tervetuloa tömistelemään 4 x 1 km kokoista sammalmetsäistä saarta! Saat meiltä vielä kumpparit lainaan, ettet tömistellessäsi tipu suonsilmäkkeeseen. Sitä elämisen ääntä, syntyy kyllä kohtuusuuresta porukasta aivan itsekin, joten siihen emme tarvitse apuasi. Käärmeethän tosin ovat tunnetusti kuuroja, mutta huutoa/naurua/itkua/haukkua yritämme tuottaa edelleenkin ihan itse.
"Nurtsin" pidämme kotonamme ihan kohtuullisen lyhyenä, mutta kesämökille emme ole sitä hommaa halunneet. Tästä syystä pihalla kasvavat ainoastaan puolukat, mustikat ja tatit. Niiden pituuteen emme taida viitsiä vaikuttaa :)
Otamme kuitenkin edelleenkin vastaan vastauksia, ja kuulemme mielellämme siitä, miten joku olisi häätänyt/hävittänyt kyykäärmeet lähistöstään.
että kyy pelkää töminää. Paska puhetta, pelkäähän ne kun on jo vieressä ja kävellä tömistelee rautakorkoisilla maihinnousu saappailla, jos sitenkään osa. Ihminen kun normaalisti kävelee hitasti ja hiljaa eikä tömistele kuin elefantti.
Itse olen törmännyt niihin usein ja lähes kaikki on olleet sitävaille että päälle astun. Osa luikki karkuun ja moni kerällä sihisevät ja ovat valmiita iskemään, varsinkin kevällä kun on viellä vähän viileä.
Itse eliminoin aina kyyn tavatessani olipa se rauhoitettu tai mitä tahansa. Niistä minulla ei ole kuin epämielyttäviä kokemuksia niin kuin paljon ulkoilevalla koirallani.
Jos läytäisit niiden talvehtimispaikan, nehän keräntyy monesti samaan paikkaan lähiseuduilta, silloin ei muuta kun aikaisin kevällä kun pälviä alkaa tulla lahtaus hommiin. Niitä kun saattaa olla satoja kpl samassa paikassa.
rantakäärme eli tarhakäärme tosin on
olisi muutama muurahaispesä, toisaalta niitä ei kait voi siirtää. Omalla tontilla ei ole näkynyt yhtään kyytä, 4 muurahaiskekoa pitää siitä huolen.
Naapuritontilla huudettiin kuluneena kesänäkin kyynpesä löydöksestä.
mulla nyt siilejä ei ole näkynyt kyitä
Kyihin ei auta siilit eikä muurahaiset eikä taikausko. Kyitä elää metsissä joissa voi olla hehtaarillä yli 15 kekomuurahaispesää polttiaiset ja 10 siiliä. Kyy pelkää ihmistä ja väistyy ajanmyötä varmasti. Eli paras tapa on pitää elämää sillä mökkitontilla ja "häiritä" läsnäolollaan kyytä. Hävitä jyrsijät tontilta myyrät hiiret ym rotanmyrkyllä niin eivät tule niiden persässä pihapiiriin. Sammakohin älä koske vaikka kyy niitä ravinnokseen käyttääkin, koska niitä on vähän muutenkin ja ne ovat hyödyllisiä.
ei saa pihapiiristään häviämään asumisella. Eräällä kyy rikkaalla mökkialueella länsisuomessa kyitä riitti terasseille asti vaikka siellä asuttiin lähes vakituisesti kesät. Ainoa keino niiden poistamiseen on tappo.
Kolmatta vuotta on uuden mökin pihamaalta niitä teurastettu, lapiolla niskaan niin kyllä hyytyy aina. Nyt kolmantena vuotena on kesän saldo enään 4 kyytä nurin. Viimevuonna niitä oli tähän aikaan litsitty jo toistakymmentä. Niin että sitkeydellä niistä pääsee. Kyse ei ole mistään fobiasta, vaan siitä ettei kyyt ja koirat sovi samalle tontille, eikä ne ole mukavia pikkulapsillekaan. Henki pois vaan ja maata päälle, jos ei halua grillata. Silloin taas pää poikki kaukaa niskan takaa ettei tule myrkkyrauhasia mukaan, saksilla vähän nahkaa auki ja nylje se. Suolet pois ja pätkinä parilalle. Syötävää siinä ei paljoa ole, eikä sekään mitään ihmeellistä ollut, mutta pitihän sekin kokeilla.
tappaa, myös hiirihaukka verottaa kantaa, jopa harakan olen nähnyt tappavan kyyn. Siilit ja muurahaispesät karkottajina ovat lasten satua.
kyiden jälkeen hävittää lopullisesti?
Polta kyy hiilloksella ja levitä tuhka pihalle.Isän täti sanoi tällaisen ohjeen.
On urbaanilegendaa että kyyt väistäisivät ihmistä tai että muurahaiset tai siilit ne poistaisivat.
Taannoin muutimme uudelle rivitaloalueelle pääkaupunkiseudulla ja kyitä oli ongelmaksi asti. Niitä tuli jopa sisälle, ja niitä oli lasten hiekkalaatikossa.
Viherpiiperöt olivat mielipiteineen vallalla puolustamassa niitä kunnes yhtä heikäläisen 5 vuotiasta poikaa puri kyy nilkkaan.
Elokuinen Lauantai ja terkkarissa joku nuori kandinretale. Antoi pojalle kyytabletin, vanhemmille yhden mukaan "varalle" ja lähetti porukan kotiin. Poika oksensi jo autossa kotimatkalla sen kyytabletin ja oli kotiintuotaessa shokissa. Ambulanssilla nelipyöräliukua Jorvin ovista sisään ja 4 päivää teholla !
Tämän tapauksen jälkeen oli taloyhtiömme mieleltään "puhdas" ja pääsimme ratkomaan kyyongelmaa järkevällä tavalla.
Soitin Ilkka Kovistolle (silloin vielä Korkeasaaressa) ja Helsingin Yliopiston eläintieteen laitokselle.
Kannanotot olivat selvät. Kyykanta on siksi niin vahva kun lähistöllä on hyvä talvehtimispaikka. Kyyt liikkuvat keskimäärin 2 km:n säteellä tuosta paikasta. Ne pitää tappa sijoilleen, eivät ne lähde millään muilla konsteilla.
Näin aloimme järjestelmälliseen kyyjahtiin ja kolmen vuoden jälkeen ne olivat loppu ja saimme rauhan.
Tuttavani, eläkkeellä oleva maanmittausinsinööri, kertoi kerran kuultuaan tuon juttuni, että aikoinaan kun hän nuorena insinöörinä oli rakentamassa Alkutapiolaa, siellä oli käärmeitä niinkuin ei missään. Hän kertoi heidän joka aamu alkaneen päivänsä siivoamalla pois kyyt tyämaakoppinsa pihalta. Kyitä oli joka paikka täynnä vaikka silloin tehtiin räjäytyksiä ja maansiirtotöitä niin että tanner jyskyi. Ei ne mihinkään lähteneet hän kertoi, "ne tapettiin yksin kappalein sijoilleen".
Uskoo ken haluaa. Omassa saaressani ei ole käärmeitä. Kyllä niitä ui sinne joskus mutta ne eivät "pysy" :)
Lastenlasten, vaimoväen ja koirien vuoksi saaremme on julistettu käärmevapaaksi alueeksi. Tarkoittaa sitä että jokainen käärme tapetaan tavattaessa.
Tuo on niin julmaa ja tuottaa hirmuista tuskaa.
Ei auta, kuin kalautella lapiolla. Yksi kerrallaan ne vähenevät, kun tulevat näkösälle. Ainoa tehokas keino. Muut ovat lähinnä poppakonsteja.
Meillä on myös tavattu kyitä pihapiirissä, eikä otus ole meilläkään tervetullut tunkeilija.
Olemme hankkineet muutaman niin sanotun petkeleen, jotka nojailevat valmiudessa eri rakennusten seinustoilla vakiopaikoissaan ja ovat näin helposti kenen tahansa käytettävissä käärmeen ilmaantuessa. Kyse on kapineesta, jossa pitkän varren päässä on eräänlainen metallilattaterä, siis sellainen, jolla hakataan talvella jäätä portaista ja jalkakäytäviltä. Tehoaa oikein hyvin käärmeisiin, eikä tarvitse niitä lapioita aina etsiskellä.
Itselläni on aina muutenkin puukko vyöllä, joten jos sattuu olemaan saappaat jalassa ja käärme tulee vastaan, astun yleensä "niskan päälle" ja leikkaan saman tien kyyltä kaupan puukolla poikki.
Ottakaa vain rauhallisesti määrätietoinen asenne ja henki pois tunkeilijoilta.
Ei kai muuta tarvitsekkaan.
Kiitos kaikille vastanneille!
Opimme monia uusia keinoja kyykäärmeen hengen viemiseksi. Ja jos jotakin inhottaa tällainen "tappokeskustelu", niin otapa yhteyttä - voisit saada ostettua mökin kohtuuhintaan - käärmeetkin saat kaupanpäälle!
Vähäkäärmeistä alkavaa syksyä!
(Ja vinkkejä otetaan toki edelleenkin vastaan!)
että käärmeet nousevat suolta, eli suo kuivaksi.Myös hiirten hävittäminen auttaa. Käärmeet tulevat hiirien perässä, kuten joku jo sanoikin.Hiiirien hävittämiseen taas kuuluu kaikkien rojujen ja pusikoiden ja kannonkolojen hävittäminen tontilta, missä ne voivat lymyillä.Itse olen ostant pitkävartiset saappaat, että uskallan tontilla tepastella pelkäämättä.
Kyllä vanha kansa tietää! Meillä on tänä kesänä ollut aiempia kesiä enemmän kyitä - tosin vain puolen tusinaa aiempien kesien pariin kappaleeseen verrattuna. Pidän yhtenä syynä sitä että mäentakainen rantaniitty on ollut tavallista märempi ja ainakin jyrsijät, siis kyiden safka, olisivat nousseet kanssamme mäelle. Tämän kesän sateisuuden takia pääsivät myös nuijapäät valmiiksi ennenkuin ojien lätäköt kuivuivat ja pikkusammakoita on ollut pihassa joka kivenkolossa ja salaatinlehden alla. Kyillä on ollut herkkuhetket helpossa.
Olemme käyttäneet tuota lapiotekniikkaa, valitettavasti, sillä neli- ja viisivuotias kolmas polvi ei jaksa koko ajan katsoa onko maassa keppi vai kyy. Syksyä kohden on myös lapioitu pihan pengerrysten ja kiviaitojen koloihin hiekkaa, jotta se sateen ja kuivuminen kautta sulkisi onkaloita. Ei haluta tarjota uusia talvehtimispaikkoja. Semmoiseksi sopivia onkaloita löytyi imeytyskenttien ja kaapeliojien kaivun yhteydessä mäestä luonnostaankin. Järveä kun on aikanaan laskettu pari metriä niin vanhassa rantaviivassa on huuhtoutunutta kivikkoa ja siellä isojakin onkaloita. (ps. rommauskeskustelun varalta: 1) ei olla myymässä, 2)maakuntaa ja järven nimeä voi veikkailla siitä että pinta-alaa on 325 neliökilometriä ja muikkua piisaa ja viäräleukoja).