Olen kärsinyt yksinäisyydestä koko ikäni. Rauhayhdistyksellekin olen mennyt yksin. Raamattuluokkaikäisenä koin syrjintää. Mua kiusattiinkin siellä. Olin hirveen ujo.
Ripari oli kauhun aikaa. Minut vietiin sinne väkisin. Samalle riparille viel meni se, joka mua eniten raamattuluokassa kiusas.
Rupesin välttelemään sosiaalisia tilanteita. Käperryin kotiini. En hirveesti uskaltanut olla ihmisten kans tekemisissä ja se on nyt kostautunut sillä, että sosiaaliset taidot ovat jääneet kehittymättä.
Tämän huomaan siitä, että mulle ei ole ainakaan kehittynyt tietynlaista tunneälyä. Saatan helposti puhua sellaista, joka ei ketää hirveesti kiinnosta, enkä tajua, että niitä ei kiinnosta. Ja näin ollen joku heittää sit törkeää piikkiä, jolloin vaimenen.
Olen havainnut myös sen seikan, että mua selvästi vältellään.
Iltakyliin en enää päässyt. Tunsin itseni rauhanyhdistyksellä melkoiseksi muukalaiseksi ja nyt mulla on mennyt seurahalut kokonaan. En ole jaksanut enää raahautua seuroihin, vaan olen ruvennut hakee kavereita muualta. Tämäkään ei oo ollu kivutonta. Olen melkoinen muukalainen epäuskoisten keskuudessa johtuen siitä, että olen elänyt ihan erilaisessa kulttuurissa kuin he.
Ajatusmaailmanikin poikkeaa monilta osin heidän ajatusmaailmasta. Muutamat kerrat epäuskoisten kans bilettämisestä eivät olleet mukavia kokemuksia. Tallailin toisten jaloille, juoma läikkyi jne. Portit sulkeutuivat sinnekin. Tuli olo, että voisin vaikka päättää päiväni. Ei mua täällä kaivata.
Tässä iässä sosiaalisia taitojakin on hirmuvaikee kehittää, tekemättä itteään pelleksi. Olen jäänyt ehkä lopullisesti keskeneräiseksi. Ei minunlaisella ole mitään edellytyksiä hyvään elämään. En vain kykene sellaiseen.
Ripari oli kauhun aikaa. Minut vietiin sinne väkisin. Samalle riparille viel meni se, joka mua eniten raamattuluokassa kiusas.
Rupesin välttelemään sosiaalisia tilanteita. Käperryin kotiini. En hirveesti uskaltanut olla ihmisten kans tekemisissä ja se on nyt kostautunut sillä, että sosiaaliset taidot ovat jääneet kehittymättä.
Tämän huomaan siitä, että mulle ei ole ainakaan kehittynyt tietynlaista tunneälyä. Saatan helposti puhua sellaista, joka ei ketää hirveesti kiinnosta, enkä tajua, että niitä ei kiinnosta. Ja näin ollen joku heittää sit törkeää piikkiä, jolloin vaimenen.
Olen havainnut myös sen seikan, että mua selvästi vältellään.
Iltakyliin en enää päässyt. Tunsin itseni rauhanyhdistyksellä melkoiseksi muukalaiseksi ja nyt mulla on mennyt seurahalut kokonaan. En ole jaksanut enää raahautua seuroihin, vaan olen ruvennut hakee kavereita muualta. Tämäkään ei oo ollu kivutonta. Olen melkoinen muukalainen epäuskoisten keskuudessa johtuen siitä, että olen elänyt ihan erilaisessa kulttuurissa kuin he.
Ajatusmaailmanikin poikkeaa monilta osin heidän ajatusmaailmasta. Muutamat kerrat epäuskoisten kans bilettämisestä eivät olleet mukavia kokemuksia. Tallailin toisten jaloille, juoma läikkyi jne. Portit sulkeutuivat sinnekin. Tuli olo, että voisin vaikka päättää päiväni. Ei mua täällä kaivata.
Tässä iässä sosiaalisia taitojakin on hirmuvaikee kehittää, tekemättä itteään pelleksi. Olen jäänyt ehkä lopullisesti keskeneräiseksi. Ei minunlaisella ole mitään edellytyksiä hyvään elämään. En vain kykene sellaiseen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älähän höpsi nuori ihminen, elämä on liian lyhyt muutenkin, se voi päättyä minä hetkenä hyvänsä mihin vain.. ei sitä itse kannata katkaista. Hymyile hieman, elämä jatkuu!:) Etsi uusia ihania ystäviä itsellesi ja ala elämään ja reissaamaan.:) Lainaa kirjastosta kirjoja ja löydä sieltä tukea ja itsetuntoa kohottavaa sisältöä.. itse olen joskus oikein masentuneena lukenut jonkun ihanan kirjan joka on ollut kohdalleni itsetunnon kohotus. Kannattaa hakeutua terapiaan jos yhtään tuntuu että elämä menee perseelleen.. Hyvää syksyn jatkoa! p.s.käy chatissä sieltä voi löytää hyvää seuraa.. :D
Lainasin kirjastosta aikoinaan itsetunnon kohotuskirjoja. Niillä sain itsetuntoni kohoamaan. Tietenkin tätä ennen hain apua terapiakeskuksesta, koska tuolloin olin niin masentunut, etten jaksanut miettiä oikein mitään.
Harmi vain, että tämä masennuksen hoito tahdotaan käsittää täällä niin, että annetaan vain resepti, jolla hakea lääkkeitä. Terapiakäyntejä säälittävän harvoin johtuen hoitajapulasta.
Sain kohotettua itsetuntoni ja pääsin irti masennuksestani. Tulin rohkeammaksi ja tällöin aloin solmimaan suhteita eri ihmisiin. Mutta nyt tuli esille se, että mulla on jäänyt sosiaaliset taidot puolitiehen. Jostain kai sen täytyy johtua, kun ihmiset rupeavatkin karttamaan minua. Koska tunneälyni ja sosiaaliset taidot ovat niin alkeelliset, en edes tiedä, miksi näin käy. Ainakaan narsistisia piirteitä minussa ei ole. Inhoan itsekin narsisteja.
Vaadin saada testata oman persoonallisuuteni Scid-I ja Scid-II testeillä. Näiden perusteella persoonassani ei ole mitää häiriöitä. Syy täytyy olla tällöin sosiaalisissa taidoissa. Kuin niitä kehittää, jos kaikilla muilla ne taidot ovat jo paljon paremmat.
Hain myös chatista seuraa, mut se ei korvannut kanssakäymistä. Tutustuinkin muutaman ihmisen kans. Olen saanut hyviäkin vinkkejä chatin kautta, mutta paljon myös huonoja, jotka osaan onneksi laittaa omaan arvoonsa.
Soitin taas terapiakeskukseen tässä kuukausi sitten ja halusin, että terapiakäynnit alotettaisiin taas. Sain ajan kuukauden päähän.
Tässä ajassa ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Ennenkin hoitovälini oli kuukausi siitäkin huolimatta, että sain diagnoosin vaikeasta/keskivaikeasta masennuksesta.
Ainut keino, millä jotenkuten olen saanut pidettyä itseäni kasassa, on käydä lenkillä. Siitä vain saa hyvän olon. Sellaisen selittämättömän hyvän olon. Vaikka elämä potkis takamukselle, ne ei satu niin pahoilta.
Kaipaan silti sosiaalista seuraa, sillä yksinäisyys joka tapauksessa nakertaa mua aikalailla.
Kiitoksia kirjoituksestasi!
Minä voisin olla ystäväsi ja auttaa sinua eteenpäin, potkimalla pyllylle oikein olan takaa, et nyt on elämä vasta aluillaan.;) Ootko käynyt www.lentokentta.tk:ssa sielä on oikeaa seuraa sulle!:) Älä hukka elämää mihinkään, minä aloitin terapian ja lääkityksen samanaikaisesti ja edelleen kuljen terapiassa ja lääkkeet on jatkuvassa käytössä toistaiseksi. En olisi itselleni koskaan tunnustanut että olen masentunut, mutta kun menin lääkäriin ihan muusta syystä kuin masennus ja itkin vain sielä.. sen jälkeen tajusin hakea ammatti apua ja sen jälkeen olemme olleet paljon sopuisampia mieheni kanssa.. mieheni ei ymmärtänyt miksi itken joka päivä, ei vaikka selitin sille et haluan pois(kuola) ja haluan luopua siitä kalleimmasta asiasta, se ei antanut mulle periksi ja nyt tilanne on aivan toinen.. elämme ja olemme kuin silloin vastarakastuneina nuorina.. lääkkeet ja terapia yhdistettyinä tekee todella hyvää kun on masentunut, kumpa elämä jatkuu tällaisena jatkossakin.:) Toivon sinulle juuri samaa kuin itselleni, koska tämä elämä on sen arvoista.. ajatteleppa vaikka mielessäsi metsää ja sen tuoksua ja avaruutta.. puiten huminaa, vesisadetta joka rummuttaa kattoa.:) Pienistä asioistakin voi saada ilon sisimpään.:)
puutun tähän, mutta minun mielestäni ei ole mitenkään hieno asia, että uskon vuoksi ihminen masentuu niin että joutuu syömään mielialalääkkeitä pysyäkseen ns. raiteilla. Kyllä asioihin pitäisi löytyä muita ratkaisuja kuin lääkkeet.
Miksi vl-uskovaiset masentuvat ja joutuvat turvautumaan lääkkeisiin niin usein?
Ei kait se ole niin vaarallista, jos teet itsesi välillä pelleksi. Toisaalta sinun ehkä kannattaa liikkua kavereiden kanssa. Kun menet muiden mukana ja toimit suunnilleen samoin, vältät ehkä pahimmat mokat. Sinun kannattaa myös nukkua riittävästi, jotta pääset väsymyksestä. Sinulla on luultavasti paljonkin edellytyksiä hyvään elämään. Ei kannata luovuttaa liian helpolla.
Sinä tarvitset kuuntelijaa ja tukijaa joka auttaisi sinua pääsemään noiden asioiden yli. Hanki itsellesi apua ammattilaiselta. Sen hankkiminen voi tuntua liian raskaalta, mutta se voi olla tiesi parempaan ja mukavampaan elämään.
Minulla on myös avun tarvetta ja olen sitä nyt hakemassa. Monesti olen aikonut, mutta asia on jäänyt. Nyt en anna itselleni enää periksi etten hakisikaan apua, minulle sopivaa ihmistä, joka kuuntelee ja ratkoo ongelmat minun kanssani.
Olen niin väsynyt tympeään olooni, tuntuu etten riitä koskaan kenellekään ja elämä ei pahemmin maistu. Saa loppua kurjuus! Haluan hyvän elämän itselleni niinkuin joku muukin on saanut.
"Olen kärsinyt yksinäisyydestä koko ikäni."
Niin minäkin. 40 vuotta rauhanyhdistyksellä henkisesti melko yksin. Onneksi löysin kiinnostavan harrastuksen matematiikan alalta. Koen onnistumisen iloa, kun oivallan jonkin uuden asian. Vaimo sentään kykenee jonkin tasoiseen keskusteluun. Syvälliset ihmiset kokevat monesti yksinäisyyttä. Sisältöä elämään on mahdollista saada, vaikkei peilaakaan itseään jatkuvasti muihin ihmisiin. Jos onnistuu löytämään jonkin pitkäjänteisen harrastuksen, niin sen pohjalta voi syntyä mielenkiintoista keskustelua saman harrastuksen parissa olevien kanssa.
Erilaisia keskusteluryhmiä on olemassa esimerkiksi kansalaisopistossa. Niissä on mahdollista saada positiivista palautetta omalle ihmisenä kokemiselleen.
On sinulla veli hyvä ongelmat, Vl;issä sorretaan ja käpristyt?
Mitenkähän se on tynnyrissä vielä löytää pienempi tynnyri, eli elit ilmeisesti jopa kanisterissa.
Kirjoituksesi on niin sekava, että joko todella olet VL tai sitten täysi feikki.
Kerrot, että oli niin ja niin syrjitty, melkein itkin, ja vielä et päässyt yökyliinkään, voi raukka sinua.
Mutta kun mahdollisuus tuli tuomita,,, Heräsi se antikristus, jossa elit alkuelämäsi…. Oletko todella yli 7 vuotta… Kerrot, että olet muukalainen EPÄUSKOISTEN SEURASSA. Mikä usko se sinulla on jos tuomitset heti auttajasi Helvettiin. Olet todella muukalainen, antikristuksen parikuva. Häpeä, tai itseäsi niskasta kiinni.
Kerro mikä usko se sinulla on, kun on niin hyvä, tulokset ainakin näyttää viittaavan suoraan saatanaan, kun itse kerrot.
Vai on se uskosi kulttuurikin eri. Kerro mikä se on, ja miten se eroaa, voit jopa saada apua, me kerromme omastamme, mutta ÄLÄ PELLEILE, TUO KERTOAMSI ON NAURETTAVAA.
Ajatusmaailmanikin poikkeaa monilta osin heidän ajatusmaailmasta. Muutamat kerrat epäuskoisten kans bilettämisestä eivät olleet mukavia kokemuksia. ** Miksi menet bilettämään, täällä tynnyrin ulkopuolella on muutakin kun viinaa ja bilettämistä, mutta ei VÄLTTÄMÄTTÄ TUPAKKAA. Etsi Jeesusta, eikä bilettämistä. Sinunlaiseen ihmiseen ei sääli auta, vaan totuus, ja se löytyy Kristuksesta.
Tallailin toisten jaloille, juoma läikkyi jne.** Harjoittele kotona, ei ole kivaa, jos toisten jaloille poljet, juuri siitä kerroit, että näin tehtiin sinulle riaparilla.
Portit sulkeutuivat sinnekin. Tuli olo, että voisin vaikka päättää päiväni. Ei mua täällä kaivata. ** Mieti nyt vähän, kuka sanoi, ettei sinua siellä kaivata, ei ehkä bilettämässä, mutta elämää on muutenkin, yritä herätä.
Tässä iässä sosiaalisia taitojakin on hirmuvaikee kehittää, tekemättä itteään pelleksi. Olen jäänyt ehkä lopullisesti keskeneräiseksi. Ei minunlaisella ole mitään edellytyksiä hyvään elämään. En vain kykene sellaiseen. ** Jospa se on se kulttuurisi, tai sitten et anna antikristushengen ja väärän opin lähteä itsestäsi, se PAINE TULEE ISTE ASIASSA SIELTÄ, TEE PARANNUS, etsi Jeesus.
noin? Mitä Sanassa sanotaan lähimmäisen kohtelusta?
Jeesus ei tekisi noin.
Tuo sun kirjoituksesi vasta sekavaa tekstiä onkin. Arvaa kerran, jaksoinko lukea loppuun?
On asioita, jossa on pysyttävä totuudessa ja juuri tämänlainen on se.
Jos lähimmäinen on kriisissä oman seurakuntansa vuoksi, mikä muu auttaa kun totuus, eli Hän on väärässä paikassa.
Mikä muu auttaa, jos ihminen itse on ”hämillään, tai kriisissä” kun totuus, ja sen Hänelle sanoin.
Kävin itse läpi vaikean masennuksen, ja siinä oli näitä seurakunnan ”tohtoreita” ja vauhti vain kiihtyi itsemurhaan, mutta kun sain itseni asiantuntijalle, tuli totuus esille, ja paranin, samaa rukoilen Hänellekin. Totuus koskee mutta se on TOTTA.
Hän on samassa tilassa, sama koskee myös alkoholistia. Turha on sanoa, että älä ryyppää, juot itsesi hengiltä, joka tulee vastaan vain sillä, että Hän näyttää, ettekä ei tähän kuole, mutta kerro totuus, kysy mikä sinua vaivaa ja kun se on selvillä, voit sanoa, - oletko todella noin surkea mies/ nainen, ettet hallitse itseäsi, ja lopetat ryyppäämistä.
Olen käynyt molemmat läpi, joten tiedän mistä puhun. Mutta kirjoitin niin, että tämä avaisi kekoutelun, jonka sinä onneksi teit, ja päästään asiaan. Nyt on tullut periferiat selvitettyä.
Ajattele, jos sinun lapsesi itkee päivät ja yöt, etkö ehdi itkemisen syytä, vai taputatko vain vaippoihin?? Ei, vaan tutkitat vaikka kärsimyksien kautta, mikä Häntä vaivaa ja siinä ei lepertelyt auta, jos on vaikka suolimutka, se on vain avattava ja pantava kuntoon. Sama asia on myös tällä lähimmäisellä.
Elämässä on vain realiteetteja, mm. tiedonvälitys, kyllä sitä on melko tynnyrissä jos ei ole TV;tä sillä on alan asiantuntija panketteja myös.
Kiitos ”terveen avaavasta nuhteesta ”. Rauhaa.
Mutta et pysty myöskään arvostelemaan, jos et lukenut.
Avaaja on tilanteessa, jossa tarvitsee apua ja kuuntelijaa. Kirjoitat aika tylysti hänelle. Avaaja tarvitsisi onnistumisia ja olisi hienoa, jos niitä tulisi vaikka ensin pienissäkin asioissa, jossakin mistä hän kiinnostuu.
Lopun kommentissasi on kuitenkin hyvää se, että Jeesus voi auttaa.
Sen verran kuitenkin pystyn arvostelemaan, että tekstisi oli niin sekava ja epäjohdonmukainen, etten jaksanut lukea sitä loppuun. Hyvin jäsennellyt tekstit jaksaa lukea.
ovathan vl:t ilmoittautuneet aikaisemmin uskonnolliseksi vähemmistöryhmäksi, kaanaankieliseksi alkuperäiskansaksi ja etniseksi hihhuli-vähemmistöporukaksi tivaten vastaavia oikeuksia kuin esim. saamelaisilla on - mikä mahtanee olla lopputulos: ostetaan saaristosta suuri autio kallioluoto ja muutetaan kaikki 100 000 sinne harjoittamaan vähemmistöoikeuksia ja lahko-oppia kauas pois uskomattomien silmistä?
olen itse kokenut saman. Minulla auttoi vain vl-uskon jättäminen. Yllätyksekseni ne paljon haukutut maailman ihmiset osoittautuivatkin todellisiksi ystäviksi, ja heidän avullaan pääsin irti lopullisesti vl-uskosta. Tämän koen Jumalan siunaukseksi elämässäni. Vl:nä ollessani epäilin usein, että ei Jumalaa voi olla olemassa, miksi olisi kun antaa niiden ainoiden oikeiden uskovaisten olla niin ilkeitä toisilleen.
Se ihmetyttää edelleen, että miksi tällaisesta kiusaamisesta puhutaan niin vähän Päivämiehessä, raamattuluokissa, seuroissa? Kun se kuitenkin on todellinen ongelma.
Miksi keskitytään korostamaan vain tapasääntöjä ja sitä kuinka vain vl:t ovat se ainoa oikea usko?
Miksi nimittelet toisia ihmisiä epäuskoisiksi? En yhtään ihmettele, jos toisia tuolla tavalla kutsut, ettei seurassasi viihdytä. Ei kenenkään usko ole sen huonompaa kuin sinun tai jonkun vl-sukulaisesi.
Sainpa kerran eräästä nuoresta ystävän. Hän oli entinen vl. Hän nimitteli muita epäuskoisiksi. Hän oli olevinaan joku Jumala, joka tiesi, että minäkin olin epäuskoinen, koska en kuulunut vl:een. Olen pelkkä luterilainen. Aikamme keskusteltuamme hän ymmärsi, että ei hän koskaan voi saada OIKEITA ystäviä, jos ei opi kunnioittamaan muita ihmisiä. Hän oli nostanut itsensä jalustalle "ainoana oikeana" uskovaisena. Muut olivat hänelle epäuskoisia.
Se oli pitkä prosessi. Muutin eri paikkakunnalle. Yhteys säilyi ja hänkin muutti toisaalle. Lopulta hän ymmärsi, mistä kenkä puristi. Hänellä oli stereotypisiä luuloja, että kaikki ei-lestaidolaiset vaan bilettää ja ryyppää. Sitten hän huomasi, että voikin epäuskoiseksi luulleen ystävän kanssa käydä lenkillä, kirjastossa tai vaikka hoitamassa siirtolapuutarhaa tai mennä katsomaan koiranäyttelyä. Näin ne pahatkin asiat kääntyvät hyväksi.
"Miksi nimittelet toisia ihmisiä epäuskoisiksi? En yhtään ihmettele, jos toisia tuolla tavalla kutsut, ettei seurassasi viihdytä."
Mistäs näin päättelit? En nimittele ketään epäuskoiseksi kasvotusten. Minulla ei ole oikeutta edes siihen. Mutta toisaalta sanan "epäuskoinen" käyttö korostuu meikäläisten seurassa. Tällöin tarkoitamme tällä muuta kuin vanhoillislestadiolaista.
Kertaakaan en ole sanonut eriuskoiselle, että olet epäuskoinen.
"Hänellä oli stereotypisiä luuloja, että kaikki ei-lestaidolaiset vaan bilettää ja ryyppää."
Mullapa ei. Tiedän, että siihen enemmistöön mahtuu monenlaista kulkijaa, monenlaista uskontoa ja ties mitä. Tyhmää edes laatia enemmistöstä stereotypioita. Ehkä te haluatte luulla näin. Eräänlainen stereotypia sekin.
Vaikka tosi moni nuori käy baareissa ja bilettämässä, en todellakaan ajattele että kaikki "epäuskoiset" tekisivät niin. Minulla on ateisti-työkaveri, joka ei perusta yhtään bilettämisestä. Se mielellään poistaisi koko alkoholin maailmasta, jos sillä olisi valta.
"Sitten hän huomasi, että voikin epäuskoiseksi luulleen ystävän kanssa käydä lenkillä, kirjastossa tai vaikka hoitamassa siirtolapuutarhaa tai mennä katsomaan koiranäyttelyä. Näin ne pahatkin asiat kääntyvät hyväksi."
Minä olen huomannut tämän aina. Yläasteikäisenä olin ns. kymppi(kaikki vl:t eivät pidä tästä nimityksestä), mutta mulla oli paljon ei vl-kavereita. Näiden kans tein kaikkia sellaita, joka oli uskoni puitteissa mahdollista. Kävimme kirjastossa, pelailtiin erilaisia pelejä jne. Ainoastaan elokuviin tms. en heidän kans lähtenyt.
Nämä ei-vl kaverit olivat lähinnä luokkakavereita. Ja nämä olivat oikeastaan ainoat kaverit.
Kaveraaminen väheni sitä mukaan, ku heille rupes tulemaan enemmän viihdettä mukaan. Ja koska minä en näihin halunnut osallistua, jouduin kiusatuksi.
Menetin näin ne viimeisetkin ystävät. Yhdeksännen luokan lopulla sitten lähdin heidän kans nuorisotalolle, mutta oloni oli tukala siellä diskon jytkeessä, joten lähdin pois. Omatuntoni ei sallinut sitä. Loppuajasta koulunkäyntikään ei enää maistunut. Pääsin onneksi kuitenkin peruskoulun läpi.
** KIRJOITIN TÄN JO KERRAN, MUT SE EI TAHDO TULLA NÄKYVIIN TONNE **
Nämä ei-vl kaverit olivat lähinnä luokkakavereita. Ja nämä olivat oikeastaan ainoat kaverit.
Kaveraaminen väheni sitä mukaan, ku heille rupes tulemaan enemmän viihdettä mukaan. Ja koska minä en näihin halunnut osallistua, jouduin kiusatuksi.
Menetin näin ne viimeisetkin ystävät. Yhdeksännen luokan lopulla sitten lähdin heidän kans nuorisotalolle, mutta oloni oli tukala siellä diskon jytkeessä, joten lähdin pois. Omatuntoni ei sallinut sitä. Loppuajasta koulunkäyntikään ei enää maistunut. Pääsin onneksi kuitenkin peruskoulun läpi.