Olen kotiäiti ja lapseni nyt reilu puolitoistavuotias. Koko äitiyteni ajan olen joutunut jostain kumman syystä vastailemaan joidenkin tuttavieni kyselyihin, milloin menen töihin. Työpaikkaa ei entuudestaan ole, vaan päätin juuri opiskeluni. Se on aiheuttanut minulle paineita ja huonommuuden tunnetta...
Olin ajatellut olevani kotona ainakin ne kolme ensimmäistä vuotta, mutta nyt minulle tarjoutui tilaisuus työhön, joka olisi melkeinpä unelmieni täyttymys. Nyt minua kuitenkin vaivaa huono omatunto siitä, miksi laitan lapseni hoitoon ja menen itse töihin, sillä varsinaisesti rahan takia minun ei tarvitsisi työhön mennä. Pärjäämme ihan hyvin miehen tuloilla ja siksi tunnenkin olevani jotenkin huono äiti, kun laitan pienen lapsen hoitoon, vain saadakseni rahaa ostella enemmän vaatteita tms ja saadakseni itselleni virikkeellisempää elämää.
Onko lapsen hoitoon laittaminen aina jokin kriisi? Ja miten olette selvinneet, miten lapset ovat suhtautuneet hoitopaikkaan jne...?
Olin ajatellut olevani kotona ainakin ne kolme ensimmäistä vuotta, mutta nyt minulle tarjoutui tilaisuus työhön, joka olisi melkeinpä unelmieni täyttymys. Nyt minua kuitenkin vaivaa huono omatunto siitä, miksi laitan lapseni hoitoon ja menen itse töihin, sillä varsinaisesti rahan takia minun ei tarvitsisi työhön mennä. Pärjäämme ihan hyvin miehen tuloilla ja siksi tunnenkin olevani jotenkin huono äiti, kun laitan pienen lapsen hoitoon, vain saadakseni rahaa ostella enemmän vaatteita tms ja saadakseni itselleni virikkeellisempää elämää.
Onko lapsen hoitoon laittaminen aina jokin kriisi? Ja miten olette selvinneet, miten lapset ovat suhtautuneet hoitopaikkaan jne...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alle kolmevuotiaan paikkana päiväkoti on todella huono ratkaisu. Isot ryhmät, ei yksilöllisyyttä ollenkaan huomioida, vaan kaikki samaan aikaa potalle istumaan yms.
Aamurumba voi olla aika kamala; lapsi kiukuttelee, kun ei haluaisi hoitopaikkaan eikä ymmärrä miksei saa olla kotona.
Neuvoisin, että olisit kotona lapsesi kanssa vielä siihen asti kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Jos kuitenkin päädyt töihin menoon, yritä hakea lapselle perhepäivähoitopaikka.
Sehän se on, kun tämä työtarjous ei koskaan varmaan enää toistu, mutta eipä toistu lapseni ensimmäiset vuodetkaan...
Perhepäivähoidon kannalla olen itsekin. Onneksi työn yksi hyvä puoli on aika joustava työaika, eli voimme tehdä aamutoimet ihan normaalisti eikä lapsen tarvitse herätä kesken unien jne... Tämä on yksi "hyvä" syy minulle perustella töihin menoani. samoin nelipäiväinen työviikko.
Mutta kumma se on: Jos olet "vain" kotiäitinä, saat potea huonosta omasta tunnosta, jos menet töihin sama toistuu...
Äläs nyt. Alle 3-vuotiailla on pienemmät lapsiryhmät kuin yli 3-vuotiailla. Yksilöllisyys huomioidaan niin hyvin kuin vain voidaan. Lapset, joiden kotona ei ole aloitettu potta-opettelua, oppivat potalla istumisen kätevästi tarhassa.
Aamurumban vaikeus riippuu lapsesta, vanhemmista ja hoitopaikasta.
Hoitopaikoissa on tosin eroja. Omamme ovat ilmeisesti päässeet erittäin hyvään päiväkotiin...
Päiväkodeissa on alle 3 vuotiaille henkilökohtaiset potat. Ei sen takia, että kaikki saataisiin yhtäaikaa potalle vaan hygieniasyistä.
Meidän 2,5v ei suostu tekemään tarpeitaan pottaan vaan ainoastaan pyttyyn. Pytylle hän suostuu menemään ainoastaan silloin, kun on hätä. Hän on päiväkotiryhmänsä nuorin, ja hänen vessatottumuksiaan kunnioitetaan.