lapsettoman pariskunnan

kuitenkin utelen:

1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla""

niin tarkoittaako tämä perukirjan sisällön hyväksymistä ja noudattaako em. ositus ja jakokirja perukirjan sisältöä (noin karkeasti, esim omaisuuden myyntisummat voivat poiketa).

2) Jos ja kun emme hyväksy perukirjan sisältöä, niin toteutetaanko jako perukirjan hengen mukaisesti joka tapauksessa, mutta jättämällä antamatta valtakirja, joka pyydetään palauttamaan, voimme vaatia jakoon muutoksia (oikeusteitse), näinkö?

Vai miten etenee, jos emme palauta valtakirjoja?

pari tarkennusta kirjoitti:

kuitenkin utelen:

1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla""

niin tarkoittaako tämä perukirjan sisällön hyväksymistä ja noudattaako em. ositus ja jakokirja perukirjan sisältöä (noin karkeasti, esim omaisuuden myyntisummat voivat poiketa).

2) Jos ja kun emme hyväksy perukirjan sisältöä, niin toteutetaanko jako perukirjan hengen mukaisesti joka tapauksessa, mutta jättämällä antamatta valtakirja, joka pyydetään palauttamaan, voimme vaatia jakoon muutoksia (oikeusteitse), näinkö?

Vai miten etenee, jos emme palauta valtakirjoja?

"1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla"" "

Tämä lause kertoo että teillä on mennyt perunkirjoitus ja perinnönjako sekaisin.

Perukirja on veroilmoitus verottajalle, tosin se toimii pohjana ositukselle ja perinnönjaolle.

Teiltä pyydetään nyt valtakirjaa ositus ja perinnönjakotilaisuuteen jossa konkreettisesti jaetaan omaisuus.


Eli vielä selvemmin: Valtakirja ei liity perukirjaan mitenkään.
Valtakirjalla annat valtuuden jonkun muun sopia sinun puolesta perinnönjaon ja lupaat olla moittimatta jakoa.

Eli valtuutettu voi esim. antaa teille auton ja toiselle asunnon ja ette voi moittia kun allekirjoititte valtakirjan.

Pyytäkää nyt helkkarissa tekemään ositus ja perinnönjakoluonnoksen jonka saatte lukea ja mahdollisesti luetuttaa asianajajalla ja tehkää oma päätös hyväksyttekö vai ette. Ei siinä valtakirjoja tarvitse, ei vaikka olisi kuinka kaukana sillä posti kulkee.

pari tarkennusta kirjoitti:

kuitenkin utelen:

1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla""

niin tarkoittaako tämä perukirjan sisällön hyväksymistä ja noudattaako em. ositus ja jakokirja perukirjan sisältöä (noin karkeasti, esim omaisuuden myyntisummat voivat poiketa).

2) Jos ja kun emme hyväksy perukirjan sisältöä, niin toteutetaanko jako perukirjan hengen mukaisesti joka tapauksessa, mutta jättämällä antamatta valtakirja, joka pyydetään palauttamaan, voimme vaatia jakoon muutoksia (oikeusteitse), näinkö?

Vai miten etenee, jos emme palauta valtakirjoja?

"1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla""

niin tarkoittaako tämä perukirjan sisällön hyväksymistä ja noudattaako em. ositus ja jakokirja perukirjan sisältöä (noin karkeasti, esim omaisuuden myyntisummat voivat poiketa). "

Ei tarkoita. Näkemättä itse valtakirjaa mutta antamillasi tiedoilla sanoisin että kyseessä on blanko valtuutus jolla valtuutettu voi sopia osituksen ja perinnönjaon ihan miten vain haluaa. Tai jos tarkkoja ollaan niin ensin on tehtävä PK 3 luvun mukainen pesänjako ja sen jälkeen perinnönjaot molemmissa pesissä, jos jaettavaa vielä on pesänjaon jälkeen, mutta ei ositusta, joka olisi KKO:n vallitsevan kannan mukaan "vailla oikeudellista merkitystä". Tälläistä valtakirjaa ei missään nimessä kannata allekirjoittaa, sillä sen takana voivat olla samat sisarukset joiden hyväksi mies kiersi PK 3 luvun mukaista perimystä vakuutussopimuslain porsaanreiän kautta. Nyt he vain viimeistelevät "pesän tyhjennyksen" yrittämällä saada muut allekirjoittamaan valtuutuksen sen sisältöä ymmärtämättä.

Sinun ja muiden vaimon toissijaisten perillisten kannattaa vaatia jaossa PK 3:3.1:n mukaista vastiketta. Tämä lainkohta menee näin:
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

Koska mies on ohjannut pääosan omaisuudestaan pesän ulkopuolelle vakuutussopimuksella, pitäisin selvänä että vastikkeen jälkeen jako menee niin, että te vaimon perilliset saatte kaiken siitä 30%:sta mitä yhteisessä pesässä on edelleen jäljellä, ja miehen pesä ei saa mitään ja vakuutuksen saajat saavat pitää sen 70%.

Sen sijaan en ole ollenkaan varma, soveltuuko lahjan palauttamista koskeva PK 3:3.2 tähän tapaukseen. Nimittäin vakuutussopimus on eri asia kuin lahja ja ilman nimenomaista lain mainintaa että PK 3:3.2:n palautuskanne soveltuu myös "ylisuuren" vakuutuskorvauksen palauttamiseen, näkisin että tälläistä kannetta ei voi ajaa. Voi olla että parempi vastaus löytyy Tapani Lohen kirjasta "Pesänjako, vastike ja lahjansaajan palautusvastuu - Lesken antamien lahjojen oikeusvaikutukset perintökaaren 3 luvun 3 §:n mukaan", jota minulla ei kyllä nyt ole käsillä.

sekaisin. kirjoitti:

"1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla"" "

Tämä lause kertoo että teillä on mennyt perunkirjoitus ja perinnönjako sekaisin.

Perukirja on veroilmoitus verottajalle, tosin se toimii pohjana ositukselle ja perinnönjaolle.

Teiltä pyydetään nyt valtakirjaa ositus ja perinnönjakotilaisuuteen jossa konkreettisesti jaetaan omaisuus.


Eli vielä selvemmin: Valtakirja ei liity perukirjaan mitenkään.
Valtakirjalla annat valtuuden jonkun muun sopia sinun puolesta perinnönjaon ja lupaat olla moittimatta jakoa.

Eli valtuutettu voi esim. antaa teille auton ja toiselle asunnon ja ette voi moittia kun allekirjoititte valtakirjan.

Pyytäkää nyt helkkarissa tekemään ositus ja perinnönjakoluonnoksen jonka saatte lukea ja mahdollisesti luetuttaa asianajajalla ja tehkää oma päätös hyväksyttekö vai ette. Ei siinä valtakirjoja tarvitse, ei vaikka olisi kuinka kaukana sillä posti kulkee.

on prosenttilukuina esitetty arvio siitä, mitä kukin (kaikista mahdollisista jakajista) "osapuilleen" saisi. Siinä on meidän kaikkien nimet ja prosenttiluvut perässä.

Paperissa on tämän lisäksi toimintaohjeita valtakirjan täytöön, osoitetiedot yms. joten ei ainakaan vaikuta viralliselta paperilta.

Voiko %-lukuja pitää sitovana. Käsitän, että ne tarkoittavat perinnönsaajan rahallista osuutta koko potista, sillä tarkoitus on, että kaikki myydään ja omaisuus jaetaan käsitääkseni vain rahana, koska muusta ei ole kukaan puhunut mitään.

Jakokirjako taas tehdään em prosenttilukujen pohjalta, kun valtakirja on annettu?

Sellainen tunne on, että on mentävä näyttämään asiantuntijalle henk. koht.

maallikkojuristi kirjoitti:

"1) Kun meiltä valtakirjalla kysytään, että sitoudumme allekirjoituksella hyväksymään

""ositus- ja perinnönjakokirjan parhaaksi katsomillaan ehdoilla""

niin tarkoittaako tämä perukirjan sisällön hyväksymistä ja noudattaako em. ositus ja jakokirja perukirjan sisältöä (noin karkeasti, esim omaisuuden myyntisummat voivat poiketa). "

Ei tarkoita. Näkemättä itse valtakirjaa mutta antamillasi tiedoilla sanoisin että kyseessä on blanko valtuutus jolla valtuutettu voi sopia osituksen ja perinnönjaon ihan miten vain haluaa. Tai jos tarkkoja ollaan niin ensin on tehtävä PK 3 luvun mukainen pesänjako ja sen jälkeen perinnönjaot molemmissa pesissä, jos jaettavaa vielä on pesänjaon jälkeen, mutta ei ositusta, joka olisi KKO:n vallitsevan kannan mukaan "vailla oikeudellista merkitystä". Tälläistä valtakirjaa ei missään nimessä kannata allekirjoittaa, sillä sen takana voivat olla samat sisarukset joiden hyväksi mies kiersi PK 3 luvun mukaista perimystä vakuutussopimuslain porsaanreiän kautta. Nyt he vain viimeistelevät "pesän tyhjennyksen" yrittämällä saada muut allekirjoittamaan valtuutuksen sen sisältöä ymmärtämättä.

Sinun ja muiden vaimon toissijaisten perillisten kannattaa vaatia jaossa PK 3:3.1:n mukaista vastiketta. Tämä lainkohta menee näin:
"Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä."

Koska mies on ohjannut pääosan omaisuudestaan pesän ulkopuolelle vakuutussopimuksella, pitäisin selvänä että vastikkeen jälkeen jako menee niin, että te vaimon perilliset saatte kaiken siitä 30%:sta mitä yhteisessä pesässä on edelleen jäljellä, ja miehen pesä ei saa mitään ja vakuutuksen saajat saavat pitää sen 70%.

Sen sijaan en ole ollenkaan varma, soveltuuko lahjan palauttamista koskeva PK 3:3.2 tähän tapaukseen. Nimittäin vakuutussopimus on eri asia kuin lahja ja ilman nimenomaista lain mainintaa että PK 3:3.2:n palautuskanne soveltuu myös "ylisuuren" vakuutuskorvauksen palauttamiseen, näkisin että tälläistä kannetta ei voi ajaa. Voi olla että parempi vastaus löytyy Tapani Lohen kirjasta "Pesänjako, vastike ja lahjansaajan palautusvastuu - Lesken antamien lahjojen oikeusvaikutukset perintökaaren 3 luvun 3 §:n mukaan", jota minulla ei kyllä nyt ole käsillä.

enkä halua opiskella lakimieheksi, mutta aivan perusasiasta olisi hyvä tietää edes jotain.

Siis onko nuo saamme henkilökohtaiset prosenttiluvut "ositus" ja kuten itse sanot:

"Sinun ja muiden vaimon toissijaisten perillisten kannattaa vaatia - JAOSSA - pk 3:3.1:n mukaista vastiketta. Tämä lainkohta..."

niin onko tuo jako sitten erillinen yhteistilaisuus? valtakirjassa tarjottiin valtuutusta toiselle jaon suorittamiseksi, mutta kuten sanoit, emme anna sitä, ennenkuin perusperiaatteet asiasta ymmärrämme. Onko jako siis erillinen tilaisuus, jossa olemme itse läsnä ja näemme ensin mitä olemme saamassa ja vasta sitten allekirjoitamme, jos on tarpeen.

sori, olen maallikko ja termit jako, ositus ja se, että ovatko ne papereita vai tilaisuuksia, johon osallistutaan, menevät sekaisin.

maallikko.... kirjoitti:

enkä halua opiskella lakimieheksi, mutta aivan perusasiasta olisi hyvä tietää edes jotain.

Siis onko nuo saamme henkilökohtaiset prosenttiluvut "ositus" ja kuten itse sanot:

"Sinun ja muiden vaimon toissijaisten perillisten kannattaa vaatia - JAOSSA - pk 3:3.1:n mukaista vastiketta. Tämä lainkohta..."

niin onko tuo jako sitten erillinen yhteistilaisuus? valtakirjassa tarjottiin valtuutusta toiselle jaon suorittamiseksi, mutta kuten sanoit, emme anna sitä, ennenkuin perusperiaatteet asiasta ymmärrämme. Onko jako siis erillinen tilaisuus, jossa olemme itse läsnä ja näemme ensin mitä olemme saamassa ja vasta sitten allekirjoitamme, jos on tarpeen.

sori, olen maallikko ja termit jako, ositus ja se, että ovatko ne papereita vai tilaisuuksia, johon osallistutaan, menevät sekaisin.

tähän;
"Sinun ja muiden vaimon toissijaisten perillisten kannattaa vaatia - JAOSSA - pk 3:3.1:n mukaista vastiketta. Tämä lainkohta..."


Jos vaatii vastiketta jaossa, niin kuka siitä päättää, meneekö vaatimus läpi? ja milloin, jakotilaisuudessa?

pikku lisäk kirjoitti:

tähän;
"Sinun ja muiden vaimon toissijaisten perillisten kannattaa vaatia - JAOSSA - pk 3:3.1:n mukaista vastiketta. Tämä lainkohta..."


Jos vaatii vastiketta jaossa, niin kuka siitä päättää, meneekö vaatimus läpi? ja milloin, jakotilaisuudessa?

Mitään jakokokousta ei ole pakko järjestää, jos vain tämä kaikille sopii. Yksimieliset pesän osakkaat voivat tehdä PK 3 luvun jaon (kuten myös osituksen ja perinnönjaon) aivan hyvin valtakirjoilla tai kierrättämällä jakokirjaa paikkakunnalta toiselle tai jollain muulla tavalla. Jos asia menee virkajaoksi, niin tuomioistuimen määräämän pesänjakajan on tosin kutsuttava asianosaiset jakokokoukseen. PK 3 luvun mukainen pesänjako on siis myös toimitus.

Vastikevaatimus esitetään viimeksi kuolleen perillisille ennen jaon hyväksymistä. Kyseessä on täysin vapaamuotoinen tahdonilmaisu, kuten mikä tahansa neuvotteluissa esiin otettava argumentti, ei mikään "virallinen" testamentin tiedoksiantoon tai lakiosailmoitukseen verrattavissa oleva erikseen säädelty ilmoitus. Kukin toissijainen perillinen voi vaatia jaossa vastiketta itsenäisesti siltä osin kun hänen perintöosansa täydentämiseen tarvitaan. Kyseessä ei siis ole ensin kuolleen perillisten yhteishallintatoimi eli muut toissijaiset perilliset eivät voi estää yhden vastikevaatimuksen menestymistä. He voivat taas vaatia vastiketta eri määrän tai olla vaatimatta mitään. Kuitenkin vastikevaatimukset menevät sopimusjaossa läpi vain jos kaikki yksimielisesti ne hyväksyvät. Jos yksimielistä päätöstä ei synny, kukin osapuoli voi hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa, joka sitten tekee jaon pakolla. Hänen ratkaisuvaltaansa kuuluu päättää kaikkien vastikkeiden suuruus.

PK 3:3.2 §:n kanne taas ei kuulu pesänjakajalle vaan sen nostaa toissijainen perillinen. Sinähän voisit kokeilla, jos vaikka saisit prosessauksen lopputuloksena aikaan KKO:n ennakkopäätöksen jossa vakuutuskorvaus samastetaan lahjaan ja määrätään korvauksen saaja palautusvelvolliseksi...

maallikkojuristi kirjoitti:

Mitään jakokokousta ei ole pakko järjestää, jos vain tämä kaikille sopii. Yksimieliset pesän osakkaat voivat tehdä PK 3 luvun jaon (kuten myös osituksen ja perinnönjaon) aivan hyvin valtakirjoilla tai kierrättämällä jakokirjaa paikkakunnalta toiselle tai jollain muulla tavalla. Jos asia menee virkajaoksi, niin tuomioistuimen määräämän pesänjakajan on tosin kutsuttava asianosaiset jakokokoukseen. PK 3 luvun mukainen pesänjako on siis myös toimitus.

Vastikevaatimus esitetään viimeksi kuolleen perillisille ennen jaon hyväksymistä. Kyseessä on täysin vapaamuotoinen tahdonilmaisu, kuten mikä tahansa neuvotteluissa esiin otettava argumentti, ei mikään "virallinen" testamentin tiedoksiantoon tai lakiosailmoitukseen verrattavissa oleva erikseen säädelty ilmoitus. Kukin toissijainen perillinen voi vaatia jaossa vastiketta itsenäisesti siltä osin kun hänen perintöosansa täydentämiseen tarvitaan. Kyseessä ei siis ole ensin kuolleen perillisten yhteishallintatoimi eli muut toissijaiset perilliset eivät voi estää yhden vastikevaatimuksen menestymistä. He voivat taas vaatia vastiketta eri määrän tai olla vaatimatta mitään. Kuitenkin vastikevaatimukset menevät sopimusjaossa läpi vain jos kaikki yksimielisesti ne hyväksyvät. Jos yksimielistä päätöstä ei synny, kukin osapuoli voi hakea tuomioistuimelta pesänjakajaa, joka sitten tekee jaon pakolla. Hänen ratkaisuvaltaansa kuuluu päättää kaikkien vastikkeiden suuruus.

PK 3:3.2 §:n kanne taas ei kuulu pesänjakajalle vaan sen nostaa toissijainen perillinen. Sinähän voisit kokeilla, jos vaikka saisit prosessauksen lopputuloksena aikaan KKO:n ennakkopäätöksen jossa vakuutuskorvaus samastetaan lahjaan ja määrätään korvauksen saaja palautusvelvolliseksi...

>>PK 3:3.2 §:n kanne taas ei kuulu pesänjakajalle vaan sen nostaa toissijainen perillinen. Sinähän voisit kokeilla, jos vaikka saisit prosessauksen lopputuloksena aikaan KKO:n ennakkopäätöksen jossa vakuutuskorvaus samastetaan lahjaan ja määrätään korvauksen saaja palautusvelvolliseksi...

nix nax kirjoitti:

>>PK 3:3.2 §:n kanne taas ei kuulu pesänjakajalle vaan sen nostaa toissijainen perillinen. Sinähän voisit kokeilla, jos vaikka saisit prosessauksen lopputuloksena aikaan KKO:n ennakkopäätöksen jossa vakuutuskorvaus samastetaan lahjaan ja määrätään korvauksen saaja palautusvelvolliseksi...

Professorit tutkivat tai ovat jo tutkineet mikä lain tarkoitusja henki ovat, ei niitä tarvitse maallikoiden eikä tavallisten juristien alkaa pähkäilemään.
Vanha sanontakin on olemassa että laki on niinkuin sitä luetaan eikä niinkuin se on kirjoitettu.

nix nax kirjoitti:

>>PK 3:3.2 §:n kanne taas ei kuulu pesänjakajalle vaan sen nostaa toissijainen perillinen. Sinähän voisit kokeilla, jos vaikka saisit prosessauksen lopputuloksena aikaan KKO:n ennakkopäätöksen jossa vakuutuskorvaus samastetaan lahjaan ja määrätään korvauksen saaja palautusvelvolliseksi...

Minusta tämä on sekä porsaanreikä että kohtuuttomuus sekä sen verran epäselvä tilanne että se vaatisi lain muutoksen.

Voisiko se kuitenkin olla lainsäätäjän tahto? Verrataanpa asiaa muihin perintökaarin palautusvastuu säännöksiin. Lakiosan täydennystä voi PK 7:8 §:n nimenomaisen määräyksen mukaan kanteella saada edunsaajalta joka on saanut PK 7:4 §:n mukaisen suorituksen. PK 7:4 §: "Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista." Koska tätä vastaavaa määräystä ei PK 3 luvun palautusvastuujärjestelmässä ole, vaikka se olisi aivan hyvin voitu sinne lisätä lainsäätäjän katsoessa toissijaisten perillisten edun olevan tärkeämpi kuin edunsaajan, tekisin vastakohtapäätelmän eli tulkitsisin PK 3:3.2:ta sen sanamuodon mukaan, edunsaajaa suosien.

Ongelmaksi vakuutuskorvauksen palauttamisessa tulee lisäksi se ajanhetki jolloin edunsaaja "tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää". Hänhän voi saada tiedon hyväkseen tehdystä edunsaajamääräyksestä vasta vastaanottaessaan PK 3:3.2-haasteen. Vaikka PK 3:3.2:n mala fide kynnys on ainakin Lohen kirjan mukaan hyvin matala, niin se tuskin täyttyy jos vastaaja saa tiedon toissijaisten perillisten oikeuden loukkaamisesta, olkoonpa se kuinka räikeä tahansa, vasta oikeusprosessin jo alettua. Ainakin kantajalla on iso näyttöongelma. Teoriassa jokainen joutuisi ottamaan riskin siitä että hänet voidaan haastaa vastaajaksi PK 3:3.2 prosessiin milloin tahansa sellaisen suorituksen perusteella jota hän ei ole edes vielä saanut. Lakiosan täydennystähän voi joutua maksamaan myös vilpittömässä mielessä ollut lahjan tai vakuutuskorvauksen saaja. Ehkä tämän takia lakiosajärjestelmän ja PK 3 järjestelmän palautusvastuu eroaa toisistaan?

>> Vertaapa tilannetta, jossa viimeksi eläneen puolison pesä olisi täysin tyhjä hänen sijoitettuaan kaikki (myös puolisolta perityt) varansa vakuutukseen, jonka edunsaaja täten saisi muhkean edun ensiksi kuolleen puolison perillisten kustannuksella.

maallikkojuristi kirjoitti:

Minusta tämä on sekä porsaanreikä että kohtuuttomuus sekä sen verran epäselvä tilanne että se vaatisi lain muutoksen.

Voisiko se kuitenkin olla lainsäätäjän tahto? Verrataanpa asiaa muihin perintökaarin palautusvastuu säännöksiin. Lakiosan täydennystä voi PK 7:8 §:n nimenomaisen määräyksen mukaan kanteella saada edunsaajalta joka on saanut PK 7:4 §:n mukaisen suorituksen. PK 7:4 §: "Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista." Koska tätä vastaavaa määräystä ei PK 3 luvun palautusvastuujärjestelmässä ole, vaikka se olisi aivan hyvin voitu sinne lisätä lainsäätäjän katsoessa toissijaisten perillisten edun olevan tärkeämpi kuin edunsaajan, tekisin vastakohtapäätelmän eli tulkitsisin PK 3:3.2:ta sen sanamuodon mukaan, edunsaajaa suosien.

Ongelmaksi vakuutuskorvauksen palauttamisessa tulee lisäksi se ajanhetki jolloin edunsaaja "tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää". Hänhän voi saada tiedon hyväkseen tehdystä edunsaajamääräyksestä vasta vastaanottaessaan PK 3:3.2-haasteen. Vaikka PK 3:3.2:n mala fide kynnys on ainakin Lohen kirjan mukaan hyvin matala, niin se tuskin täyttyy jos vastaaja saa tiedon toissijaisten perillisten oikeuden loukkaamisesta, olkoonpa se kuinka räikeä tahansa, vasta oikeusprosessin jo alettua. Ainakin kantajalla on iso näyttöongelma. Teoriassa jokainen joutuisi ottamaan riskin siitä että hänet voidaan haastaa vastaajaksi PK 3:3.2 prosessiin milloin tahansa sellaisen suorituksen perusteella jota hän ei ole edes vielä saanut. Lakiosan täydennystähän voi joutua maksamaan myös vilpittömässä mielessä ollut lahjan tai vakuutuskorvauksen saaja. Ehkä tämän takia lakiosajärjestelmän ja PK 3 järjestelmän palautusvastuu eroaa toisistaan?

>> Vertaapa tilannetta, jossa viimeksi eläneen puolison pesä olisi täysin tyhjä hänen sijoitettuaan kaikki (myös puolisolta perityt) varansa vakuutukseen, jonka edunsaaja täten saisi muhkean edun ensiksi kuolleen puolison perillisten kustannuksella.

Vakuutuskorvaukset kuuluu sille ja vak.yhtiö maksaa jolle ne on nimetty. On kyllä tapaus, että myöhään ilmestynyt perillinen (valeoikeustoimin synnytetty perillinen) on hakenut ja saanut perusteettomana etuna palautettua omaisille maksetut korvausrahat. - Laki on niin kuin se luetaan - lakia ei tutkita - mielivalta puhuu !

Vakuutuskorvaukset eivät ole lahjaa, ne eivät kuulu pesän varoihin, ei pesänselvityksen, mutta lakiosan täydennystä voi perillinen vaatia perinnönjaossa vakuutusmaksujen osalta.

nix nax kirjoitti:

>>PK 3:3.2 §:n kanne taas ei kuulu pesänjakajalle vaan sen nostaa toissijainen perillinen. Sinähän voisit kokeilla, jos vaikka saisit prosessauksen lopputuloksena aikaan KKO:n ennakkopäätöksen jossa vakuutuskorvaus samastetaan lahjaan ja määrätään korvauksen saaja palautusvelvolliseksi...

Pieni tiivistelmä on paikallaan.

Alustuksesta:
==============
"On erittäin oletettavaa, että miehen henkivakuutukseen siirtämä varallisuus sisältää yrittäjäsisaremme rahallista tai pörssiosakeomaisuutta. Pääsemmekö käsiksi asiaan vakuutusyhtiön kautta?"

nix nax
==============
"Vertaapa tilannetta, jossa viimeksi eläneen puolison pesä olisi täysin tyhjä hänen sijoitettuaan kaikki (myös puolisolta perityt) varansa vakuutukseen, jonka edunsaaja täten saisi muhkean edun ensiksi kuolleen puolison perillisten kustannuksella. Kysymyksessä on joko lain porsaanreikä tai lain kohtuuttomuus. "

maallikkojuristi
=================
"Ainakin kantajalla on iso näyttöongelma."


Jos ensiksikuolleen perilliset esim. tietävät, että ensiksikuolleella oli rahavarallisuutta ja häneltäkin saattoi jäädä henkivakuustusrahoja (edunsaaja mies), ja nämä ovat nyt "kateissa" ja jäljellä on vain tuo vakuutus, niin kenellä on näyttövastuu.

Tarjoaako maallikkojuristi näyttövastuuta ensiksikuolleen perillisille, joiden tulisi ryhtyä penkomaan eloon jääneen monetaristisia toimia. Taitaa pankki ja vakuutussalaisuuksien vuoksi olla mahdotonta. Eikö loogista ole, että viimeksi elänyt joutuu todistamaan, että synnyttämänsä vakuutus ei pidä sisällään ensiksikuolleen varallisuutta?

Näyttövastuu kirjoitti:

Pieni tiivistelmä on paikallaan.

Alustuksesta:
==============
"On erittäin oletettavaa, että miehen henkivakuutukseen siirtämä varallisuus sisältää yrittäjäsisaremme rahallista tai pörssiosakeomaisuutta. Pääsemmekö käsiksi asiaan vakuutusyhtiön kautta?"

nix nax
==============
"Vertaapa tilannetta, jossa viimeksi eläneen puolison pesä olisi täysin tyhjä hänen sijoitettuaan kaikki (myös puolisolta perityt) varansa vakuutukseen, jonka edunsaaja täten saisi muhkean edun ensiksi kuolleen puolison perillisten kustannuksella. Kysymyksessä on joko lain porsaanreikä tai lain kohtuuttomuus. "

maallikkojuristi
=================
"Ainakin kantajalla on iso näyttöongelma."


Jos ensiksikuolleen perilliset esim. tietävät, että ensiksikuolleella oli rahavarallisuutta ja häneltäkin saattoi jäädä henkivakuustusrahoja (edunsaaja mies), ja nämä ovat nyt "kateissa" ja jäljellä on vain tuo vakuutus, niin kenellä on näyttövastuu.

Tarjoaako maallikkojuristi näyttövastuuta ensiksikuolleen perillisille, joiden tulisi ryhtyä penkomaan eloon jääneen monetaristisia toimia. Taitaa pankki ja vakuutussalaisuuksien vuoksi olla mahdotonta. Eikö loogista ole, että viimeksi elänyt joutuu todistamaan, että synnyttämänsä vakuutus ei pidä sisällään ensiksikuolleen varallisuutta?

Tiivistelmäsi ei ole kovinkaan hyödyllinen.

>> "Ainakin kantajalla on iso näyttöongelma." > Jos ensiksikuolleen perilliset esim. tietävät, että ensiksikuolleella oli rahavarallisuutta ja häneltäkin saattoi jäädä henkivakuustusrahoja (edunsaaja mies), ja nämä ovat nyt "kateissa" ja jäljellä on vain tuo vakuutus, niin kenellä on näyttövastuu. > arjoaako maallikkojuristi näyttövastuuta ensiksikuolleen perillisille, joiden tulisi ryhtyä penkomaan eloon jääneen monetaristisia toimia. Taitaa pankki ja vakuutussalaisuuksien vuoksi olla mahdotonta. Eikö loogista ole, että viimeksi elänyt joutuu todistamaan, että synnyttämänsä vakuutus ei pidä sisällään ensiksikuolleen varallisuutta?

maallikkojuristi kirjoitti:

Tiivistelmäsi ei ole kovinkaan hyödyllinen.

>> "Ainakin kantajalla on iso näyttöongelma." > Jos ensiksikuolleen perilliset esim. tietävät, että ensiksikuolleella oli rahavarallisuutta ja häneltäkin saattoi jäädä henkivakuustusrahoja (edunsaaja mies), ja nämä ovat nyt "kateissa" ja jäljellä on vain tuo vakuutus, niin kenellä on näyttövastuu. > arjoaako maallikkojuristi näyttövastuuta ensiksikuolleen perillisille, joiden tulisi ryhtyä penkomaan eloon jääneen monetaristisia toimia. Taitaa pankki ja vakuutussalaisuuksien vuoksi olla mahdotonta. Eikö loogista ole, että viimeksi elänyt joutuu todistamaan, että synnyttämänsä vakuutus ei pidä sisällään ensiksikuolleen varallisuutta?

Jos pysytään tiukasti alustuksessa:

>>>On erittäin oletettavaa, että miehen henkivakuutukseen siirtämä varallisuus sisältää yrittäjäsisaremme rahallista tai pörssiosakeomaisuutta. Pääsemmekö käsiksi asiaan vakuutusyhtiön kautta?