Ken tietää olisko tuo oppisopimus oikea suunta minulle, 23 vuotiaalle "pojalle", jolla on erinäisistä syistä tullut jo 3 koulutusalaa keskeytettyä.
Pintakäsittely > Väärä ala > peruskouluasenteinen lapsenomainen kiusaaminen ensimmäisenä vuotenani > otin hatkat. Polla ei kestänyt
Vuosia vanhempana muttei ehkä yhtään viisaanpana >
Virrat > Datanomi > jätin senkin homman kesken. Virrat oli vaan liian pieni paikka mulle, ja mua ei siellä oikein mikään pidätellyt
Sitten kevät 2008 > Tampereen talouskoulu. Puol'vuotinen kurssi meni päin persettä. Keväällä masennusta ja yksinäisyyttä.
No sitten ennen nykyisen koulutukseni aloittamista oli mielessä oppisopimus, kun tuo koulumaailma ei oikein enää viehätä.
No mut. Sain sitten paikan 'painoviestintä' linjalta, ja ajattelin yrittää. No mitäs sitten, kun koulu alkaa; oikeastaan kaikki, muutamaa henkilöä lukuunottamatta on sellaisia peruskoulusta päässeitä 16- vuotiaita teinejä.
Oikeastaan ainoa motivaatio 'tavan' koulunkäyntiin oli se, että saisin jonkinverran ikäisiäni kavereita, kun omat vanhat kamut katos siinä peruskoulun jälkeen ja nyt kun asun Tampereella yksikseni (okei, solussa, mutta toistaiseksi eri henkisen porukan kanssa), ja olen siis Kuopiosta lähtöisin, on tuo uusien ystävyyssuhteiden solmiminen koulussa vähän pois suljettu asia.
Muutama eka koulupäivä sai mut jopa muistamaan, kuinka mä vihaan äänekkäitä teinejä ja olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, etten enää itse ole teini.
Mutta, nyt kun ei "todellakaan" kiinnosta tuo koulunkäynti perus teinien kanssa, ja aikuislinjan ainakin tuolla meidän koulussa ollessa täynnä, niin mites sitten tuo oppisopimus? Kannattaako yrittää? Ja mistä niitä kiinnostuneita työnantajia? Pitääkö vain rueta soittelemaan joka puolelle, vaiko sitten kokeilla oppisopimuksella jollekin toiselle alalle, kuin tuolle painoalalle?
Joka tapauksessa ei viittis pettää taas itteään ja noita vanhempia kotipuolessa, jotka on varmaan ihan tahkeissaan, kun niiden aikuinen poika sai vihdoinkin taas jonkin paikan.
Paras motivaatio saada mun perse ylös tältä soffalta, ois just tuo palkka ja ikätoverit. Mutta ei näin. Ei teinie sekaan ammattikouluun. Kiitos!
(Kaikkein onnellisin mä olen aina ollut koulun ulkopuolella. Ainakin näin aikuis iällä. Sen verran hyvät fiilikset on jäänyt joltain kursseilta, joilla mä olen ollut "aikuisten" kanssa)
Pintakäsittely > Väärä ala > peruskouluasenteinen lapsenomainen kiusaaminen ensimmäisenä vuotenani > otin hatkat. Polla ei kestänyt
Vuosia vanhempana muttei ehkä yhtään viisaanpana >
Virrat > Datanomi > jätin senkin homman kesken. Virrat oli vaan liian pieni paikka mulle, ja mua ei siellä oikein mikään pidätellyt
Sitten kevät 2008 > Tampereen talouskoulu. Puol'vuotinen kurssi meni päin persettä. Keväällä masennusta ja yksinäisyyttä.
No sitten ennen nykyisen koulutukseni aloittamista oli mielessä oppisopimus, kun tuo koulumaailma ei oikein enää viehätä.
No mut. Sain sitten paikan 'painoviestintä' linjalta, ja ajattelin yrittää. No mitäs sitten, kun koulu alkaa; oikeastaan kaikki, muutamaa henkilöä lukuunottamatta on sellaisia peruskoulusta päässeitä 16- vuotiaita teinejä.
Oikeastaan ainoa motivaatio 'tavan' koulunkäyntiin oli se, että saisin jonkinverran ikäisiäni kavereita, kun omat vanhat kamut katos siinä peruskoulun jälkeen ja nyt kun asun Tampereella yksikseni (okei, solussa, mutta toistaiseksi eri henkisen porukan kanssa), ja olen siis Kuopiosta lähtöisin, on tuo uusien ystävyyssuhteiden solmiminen koulussa vähän pois suljettu asia.
Muutama eka koulupäivä sai mut jopa muistamaan, kuinka mä vihaan äänekkäitä teinejä ja olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, etten enää itse ole teini.
Mutta, nyt kun ei "todellakaan" kiinnosta tuo koulunkäynti perus teinien kanssa, ja aikuislinjan ainakin tuolla meidän koulussa ollessa täynnä, niin mites sitten tuo oppisopimus? Kannattaako yrittää? Ja mistä niitä kiinnostuneita työnantajia? Pitääkö vain rueta soittelemaan joka puolelle, vaiko sitten kokeilla oppisopimuksella jollekin toiselle alalle, kuin tuolle painoalalle?
Joka tapauksessa ei viittis pettää taas itteään ja noita vanhempia kotipuolessa, jotka on varmaan ihan tahkeissaan, kun niiden aikuinen poika sai vihdoinkin taas jonkin paikan.
Paras motivaatio saada mun perse ylös tältä soffalta, ois just tuo palkka ja ikätoverit. Mutta ei näin. Ei teinie sekaan ammattikouluun. Kiitos!
(Kaikkein onnellisin mä olen aina ollut koulun ulkopuolella. Ainakin näin aikuis iällä. Sen verran hyvät fiilikset on jäänyt joltain kursseilta, joilla mä olen ollut "aikuisten" kanssa)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä ihan sama tilanne kun sulla mutta olen 16vee teini :d ja en mennyt eräälle linjalle kun siellä oli yks peelo ja ei oikeestaa kyl kiinnostanukkaa.. ny pitäs varmaa löytää joku työpaikka ja sinne oppisopimuksella.. ihan toivotonta tää kyl on :O
Ei siinä muu auta kuin luuri kouraan ja soittelemaan. Tai kengänpohjat kulumaan ja marssit suoraan johonkin paikkaan työhakemuksen kanssa ja kysyt pääsisikö oppisopparilla duuniin.
Entä oletko katsonut, onko paikkakunnallasi mahdollisuus suorittaa joku 2.asteen tutkinto iltaisin aikuisopiskeluna? Siellä se ikähaitari on ihan eri luokkaa kuin jossain hikisessä amiksessa.