Olen tavannut elämäni aikana muutamia, jotka sairastavat skitsofreniaa. Sitten yksi päivä tajusin miten paljon parin sairautta sairastavan sekä mun ajatuksissa on yhteistä. Pakosti tuli ajatus mieleen, että en kai itse kärsi kyseisestä sairaudesta. Mistä voisi saada vinkkiä asiaan?
Esimerkkeinä omista "oireistani" ovat mm. syrjäänvetäytyvyys. Varsinkin äänekkäässä ryhmässä. En saa ääntäni kuuluviin ja mieluiten istuisin vain hiljaa ja antaisin juttujen mennä ohi. Monestikaan en välittäisi ottaa osaa keskusteluun eikä koko keskustelun aihe useinkaan edes kiinnosta. Usein ihmiset näyttää myös olevan hirveän spontaaneja, tuosta vaan lähtevät kaveriporukan kanssa kahville, elokuviin jne. Itselle ne on jotenki vaikeita tilanteita ja kaipaan suunnitelmallisuutta. Tosin tilanne on täysin eri, jos porukka on minulle tuttu. Saatan silloin itse olla se ehdottaja ja menijä. Samoin hermostun, jos esim. vanhemmat kyselee liikaa. Mieluiten pitäisin heidät ulkona elämästäni. Kärsin myös erilaisista peloista, milloin mistäkin. Nää pelot on kyllä neuroottisuutta, enkä ole harhainen.
Paljon on eroja, mutta paljon samaakin löytyy. Mistä voi tietää, onko piilevää skitsofreniaa? En kyl koe tarvitsevani mitään lääkitystä. Päinvastoin.
Esimerkkeinä omista "oireistani" ovat mm. syrjäänvetäytyvyys. Varsinkin äänekkäässä ryhmässä. En saa ääntäni kuuluviin ja mieluiten istuisin vain hiljaa ja antaisin juttujen mennä ohi. Monestikaan en välittäisi ottaa osaa keskusteluun eikä koko keskustelun aihe useinkaan edes kiinnosta. Usein ihmiset näyttää myös olevan hirveän spontaaneja, tuosta vaan lähtevät kaveriporukan kanssa kahville, elokuviin jne. Itselle ne on jotenki vaikeita tilanteita ja kaipaan suunnitelmallisuutta. Tosin tilanne on täysin eri, jos porukka on minulle tuttu. Saatan silloin itse olla se ehdottaja ja menijä. Samoin hermostun, jos esim. vanhemmat kyselee liikaa. Mieluiten pitäisin heidät ulkona elämästäni. Kärsin myös erilaisista peloista, milloin mistäkin. Nää pelot on kyllä neuroottisuutta, enkä ole harhainen.
Paljon on eroja, mutta paljon samaakin löytyy. Mistä voi tietää, onko piilevää skitsofreniaa? En kyl koe tarvitsevani mitään lääkitystä. Päinvastoin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan normaalilta, monet ovat syrjäänvetäytyviä ja hiljaisia (ja pitävät mielellään vanhemmat kaukana elämästään), ei siinä ole mitään sairasta. Mutta löytyyhän noita skitsofreniasta kertovia sivuja netistä. Jos asia todella huolettaa, kannattaa käydä psykiatrilla, vain hän voi antaa luotettavan lausunnon. Kun lähtee itse oireita tutkimaan, alkaa helposti kuvitella kuinka ne täsmäävät itseen. Yleensä kuitenkin kyse on väärinkäsityksistä. Terve henkilö, joka kuvittelee sairastavansa vaikka skitsofreniaa, ei yleensä todella kykene tajuamaankaan, millaisesta sairaudesta siinä on kyse.
Kiitos sinulle nopeasta vastauksesta! Olen uudessa porukassa usein ujo ja tuntuu kuin olisin "pihalla" mutta kun ihmiset käy tutuiksi, niin vaikutan kai aika normaalilta. Onhan se totta, että paljon on myös eroja ja varmasti on paljon sellaista heidän elämässään mikä ei mulle näy. Ei pitäis tehdä suuria päätelmiä muutaman ihmisen perusteella, mutta tuntu että näillä oli usein käytäntö vähän hukassa kun taas itse tykkään ihan käytönnönkin hommista ja heidän kaveripiirinsä rajoittu oikeasti yhteen-kahteen ihmiseen, kun taas itselläni on useimpia kavereita ja tykkään heitä nähdä. Ei kai pitäis alkaa liikaa ajattelemaan tämmösiä.
sorry, eli siis paniikkihäiriöltä tuo vaikuttaa, minulla on tuota samaa.
Kannattaa käydä puhumassa lekurille ja vetää lääkkeet naamaan jos tuntuu että tarvii, ne auttaa yleensä monille.
On muuten tosi v***mäistä kun joka paikassa tulee semmonen ärsyttävä tunne..mutta oon oppinu kätkemään sen aika hyvin...kai!!!
paniikkihäiriötä ole, vaan ihan tavallinen hiljaisempi luonne, toiset ovat sellaisia. Minäkin olen paljon vilkkaampi ja innostuneempi tutussa seurassa, vieraille en paljoa puhu. Paniikkihäiriö on sitten ihan toinen ja todella kamala asia ja sen takia varmaan hakeutuu ihan itse hoitoon. Mutta ei kannata turhaan käydä hakemassa itselleen diagnoosia, jos tuntuu että elämä sujuu ja on ihan mukavaa.
ovat luonteen ominaisuuksia, eivät sairautta.
Suunnitelmallisuus ja rutiinit voi liittyä esim. Asperger -oireyhtymään. Sekin on aika tavallista, ja lievänä ei juuri elämistä haittaa.
Tuossa pitääkin olla tarkkana, eli mikä on luonteen piirrettä, asbergeriä ja mikä skitsoilua.
Itse asiassa, veljelläni oli kaikki piirteet asbergerin suuntaan, mutta lopulta pienet asiat saivat diagnoosin suuntautumaan skitsoon.
Se oli lääkäreiltä vuoden projekti, ja sitä diagnoosia haettiin sitten ympäri maailmaa koska veljeni oli ainoa tälläinen tapaus koko maailmassa...
Eli hän menetti kokonaan puhekyvyn, mutta se palasi sitten jossain vaiheessa takaisin.
Sitä vain halusin sanoa, että rajat ovat häilyviä, eikä voi todellakaan tuosta vain itse päätellä että olenko skitso vai en!!!
Toivottavasti se ei!
Minusta nuo oireet eivät ole millään lailla skitsofreniaa, mutta koska en ole lääkäri en voi sanoa mikä sinulla on.
Kaikki nuo minullakin löytyy ja olen vain tavallista epäonnisempi, on vaan kaikkea mikä suurimmalla osalla puuttuu!
Veljeni on skitso, ja se tarkoittaa aistiharhoja sekä kaikenlaisia kuvitelmia.
Veljeni ei pysty edes puhumaan tällä hetkellä ja se on hänen oireensa sairaudessaan.
Jos ihan oikein ymmärsin, niin puhuessa ilma menee huonoksi ja lopulta saattaa tulla myrsky.
tuon tapaiset harthat saattavat olla skitsofreniaa, mutta voi olla muutakin.
Paras on ottaa rennosti ja tarkkailla tilannetta, mitään itse diagnooseja kuten minä tein aikanaa, ei kannata harrastaa sitten liikaa.
Niissä sekoaa todellisuus tyystin.
Hyvät jatkot, tervetuloa perheeseen!
Kiitos selventävistä vastauksista! Ehkä en olekaan skitso, ei minulla ainakaan ole noita harhoja vaan todellisuudentaju on hyvä. Tuntemillani skitsoilla vaan on ollut ongelmia joissain samoissa asioissa kuin itselläni. Ehkä eniten harhaa muistuttavia ajatuksia on semmoinen, miten välillä tuntuu että kaikki tuijottaa. Ja jos joku katsoo pidempään niin olen varma, että se ajattelee minusta jotakin negatiivista. Tosin pikku hiljaa oon alkanut pääsee noista ajatuksistani eroon.
Voi hyvä ystävä, ei sinulla mitään skitsofreniaa ole! Itse olen aina ollut todella ujo, ja minusta tuntuu myös usein, että joku tuijottaa ja ajattelen, että hän varmaan miettii minusta jotain negatiivista. En puhu vieraassa seurassa paljonkaan oma-aloitteisesti, kuuntelen vain. Etenkin joissakin ruokailutilanteissa, esim. kerran työpaikan ruokalassa ekana päivänä, olin hermostunut ja tuntui, kuin kaikki olisivat katsoneet. Ihan takertui eväsleipä kurkkuun ja piti jättää syöminen kesken. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, josta johtuu moinen ahdistuminen.